keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lämmintä vettä

Kehoitat siirtymään syliisi, selkä sinuun päin.

Vesi loiskahtelee edestakaisin kun vaihdan paikkaani kömpelösti. Olen aina tuntenut itseni äärimmäisen alastomaksi niinä hetkinä kun ammeen vesi valuu viemäriin ja paljastaa siinä kyhjöttävän ihmisvartalon. Tai silloin, kun vedestä nousee varoen ja kyyryssä, ammeen pohja narskuen jalan alla.

Niin nytkin. Pieni häpeän ja avuttomuuden tunne häilähtää mielessä kun liikun vedenpinnan yläpuolella kohti sinua.

Etsimme hetken kunnes löydämme yhteisen muodon, jossa rentoudumme. Kätesi löytävät heti rintani ja vatsani. Hamuat hitaasti kaikkea mikä minussa on ulottuvillasi, sivelet ja tunnustelet. Minä haen iholleni paikkoja käsivarsiltasi ja reisiltäsi. Tunnut hyvältä.

Suljen silmät ja valumme syvemmälle. Vesi on haalennut liian kuumasta lämpimäksi tai sitten olemme jo turtuneet siihen.

Hivutan itseäni vielä alemmas ja kauemmas sinusta, niin että kehoni kohoaa melkein kellumaan jalkojesi ylle. Pidät minua siinä sylissäsi ja kämmenissäsi, minä maaten vedenpinnan myötäisesti niin suorana kuin mahdun olemaan. Haluan tuntea veden painottomuuden ja olla lähelläsi.

Vesi vaimentaa kaikki äänet jotka kuulen vedenpinnan yläpuolelta, samalla kun alapuolinen äänimaailma kovenee. Rahinaa, tykytystä, kumahtelua... Hengittelemme hiljaisuudessa tovin.

Siirrät kämmenesi hitaasti kasvoilleni, kupertaen sen kevyesti suuni ja nenäni ympärille ja hetkessä rentouteni kaikkoaa. Luontainen pelkoreaktio sävähtää läpi kehon ja mielen, hengitykseni kiihtyy ja jännityn.

Pidät kättäsi paikallaan ja puhut jotain, mutta joudun pinnistelemään että saan vaimeista sanoista selvää. "Rentoudu. Rentoudu..." Ja minä rentoudun, enkä yritä nousta pois tai saada kättäsi pois kasvoiltani.

Sydämeni tykyttää ja hengitykseni kulkee pinnallisesti ja tiheästi kämmenesi muodostamaa pientä ilmatilaa vasten.

Mietin mitä aiot. Tiukennatko kohta otettasi niin, etten saa henkeä? Vedätkö minut samalla veden alle syliisi ja puristatko minua niin, etten pääse sieltä ylös vaikka tahtoisin? Taistelenko vastaan niin paljon, että jompi kumpi meistä lyö vahingossa päänsä tässä ammeessa?

Samalla tunnen kiihotuksen nousevan. Juuri tätä minä haluan - olla sinun armoillasi kevyesti mutta totaalisesti. Lämmin vesi joka kelluttaa ja sulkee korvani voimistaa vain oloani.

Jään odottamaan mitä teet. Kuulen sinun sanovan jotain, mutta korvissani tykyttää enkä saa sanoistasi selvää. Ne ovat minulle vain vaimeita murahduksia jostain kaukaa.

Pidät minua pitkään vain paikallaan, kunnes aloitat painamaan päätäni hitaasti alemmas ja alemmas. Kiihdyn mutta yritän pysyä rauhallisena kun vesi kohoaa lähemmäs sieraimia. En uskalla liikkua, sillä pienikin liikahdus saisi veden virtaamaan ainoaan avoimeen ilmatieheni. Epätietoisena aikeistasi, jokainen uloshenkäys tuntuu lopulliselta.

Lisää vaimeaa puhettasi josta en saa selvää. Lisää sekunteja joina harjoittelen antautumista ja luottamista sinuun.

Et tee mitään, joten uskallan antaa itseni nauttia tilanteesta ilman jatkuvaa varautumista ilman riistämiseen minulta. Ei syviä henkäyksiä tai jatkuvaa aikeittesi tarkkailua. Vain hetkessä olemista ja rauhoittumisen tavoittelua, hätäisten ja kiihottuneiden tuntemusten ja ajatusten tunnustelua. Nautintoa siitä, että olen kanssasi ja voin kokea juuri jotain tällaista.

Sanot taas jotain mitä en kuule ja hetken kuluttua vetäiset minut äkillisesti sivullesi ja ammeen pohjaan. Ehdin pyristelemään vain kevyesti vastaan, kun viet minut kokonaan veden alle. En pysty estämään sinua.

Säikähdän.

Kuinka kauan aiot pitää minua täällä? Kestänkö minä tämän vai vietkö minut liian pitkälle pakokauhuun? Vedänkö vettä henkeen liikaa, kuolenko minä tähän? Reuhdonko liikaa vai liian vähän? Haluaisinko olla tässä pelossa vielä pidempään, vai pyrinkö siitä kaikin keinoin pois varmuudeksi liian aikaisin, vai vasta kun olen jo äärirajoillani? Entä jos en pääsekään silloin tarpeeksi nopeasti pois?

Paljon ajatuksia ja riuhtomista vaikka upotus ei kestä kuin hetken. Kun nostat minut pinnalle ja irroitat otteesi, vetäydyn kauemmas. Kerään itseäni hetken nelinkontin, kunnes taas painaudun takaisin syliisi. 

Vedenpinnan yläpuolella tulee kylmä, vaikka kiedot käsivartesi ympärilleni. Veden tuntu polttaa yhä nielussani kun puristat minua itseäsi vasten. 

Rauhoitun, ja alamme puhumaan.

Ja minä tiedän heti, että haluan tätä lisää.

-pikkulintu


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Jännittää!

Jännittää! Ensimmäistä kertaa haemme Inathun kanssa avoimesti ja tosissamme seuraa.

Mitä jos emme löydä ketään? Se mietityttää minua. En haluaisi pettyä, koska olen kierrellyt asian kanssa jo pidemmän aikaa kuin kissa kuumaa puuroa... Miettinyt sitä, olenko valmis ja haluanko tätä todella... Yhä uudestaan tämä cuckquean-kuvio on kuitenkin noussut esiin. Jokin siinä on kutkuttanut minua.

Lopulta oli siis aika sanoa se ääneen teille kaikille: haluaisimme tavata jonkun mukavan naisen ja kokea uusia kinkyulottuvuuksia hänen kanssaan.

En haluaisi toivoa liikoja, koska olen siinä käsityksessä etteivät tällaiset haut ole helppoja tai nopeita. Tietenkään! Meilläkin on jo kokemusta siitä, ettei useiden ihmissuhteiden yhteensovitus ole kaikkein yksinkertaisinta puuhaa.

Kuitenkaan en voi olla innostumatta. Ajatus siitä, että pääsisimme kokeilemaan tätä on kiihottava ja sykähdyttävä. Se on niin monia asioita!

Kaiken esteenä on kuitenkin oikean ihmisen löytäminen, ja siitä se työ vasta alkaa. Pitää tutustua, tunnustella löytyykö yhteisiä säveliä ja luoda luottamus kaikkien välille. Odottaa, sopia aikatauluja ja puhua paljon eri asioista.

Odotan silti sitä vaikka yritän olla toivomatta liikoja. Jos kuitenkin sinussa herää jotain kiinnostusta tähän liittyen, olisi tooooosi mahtavaa jos uskaltaisit kirjoittaa meille ja aloittaa ajatusten vaihdon! :) Joko Baarissa, AS:ssa (joo, olemme nykyään sielläkin nickillä 151projekti) tai täällä Inathun profiilin kautta.

Voih, nyt taas jännistyttää se että on näin avoin haussaan ja pelkään pettymystä... Mutta monia asioita ei saa ellei niitä aktiivisesti tavoittele. Eikö niin? :)

-pieni ja pervo pikkulintu

Eväspusseille löytyy aina uusiokäyttöä ;)

Haaveista pyyntöihin, sanoista tekoihin...

Pikkulintu voitti lopulta itsensä ja uskaltautui pyytämään minulta suoraan cuckquean-kokemusta itselleen. Eli siis kokemusta, jossa häntä nöyryytetään tilanteella, jossa seuranani on toinen nainen. 

Tuo ei ehkä meidän tapauksessa kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, jos ajatellaan että olemme kuitenkin useita kertoja sessioineet muiden naisten kanssa ja jopa asuneetkin väliaikaisesti kolmestaan... Joten what's the big deal?

Tällaista asetelmaa emme kuitenkaan ole vielä koskaan kokeilleet. Kuviota, jossa toinen nainen on selkeästi asemassa, jonka pikkulintu kokee itseään nöyryyttävänä ja alistavana. 
Ja sitten on vielä oleellinen kysymys siitä, onko cuckquean todella pikkulinnun "juttu", vai onko se vain niitä asioita jotka kiihottavat ainoastaan fantasioina?

Asioita, joihin lupasin etsiä selkeyttä pikkuiselleni... Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en minä ihan hirveästi vastustellutkaan ;)

Eli siis siinä missä tämä on blogikirjoitus, on se myös samalla deittihakemus.

Etsimme siis rohkeaa ja avomielistä naista, joka haluaisi lähteä kokeilemaan meidän kanssamme yhteisen kuvion rakentamista. Kuvion, jossa on tavallaan päällekkäin kaksi sessiota: Ulkopuolella on Inathun ja pikkulinnun nöyryytyssessio ja sen sisäpuolella on etsimämme naisen ja Inathun välinen sessio, valmisteluineen ja purkuineen.

Sisempi sessio voi olla hyvin erityyppinen, riippuen siitä, minkälaisen ihmisen kanssa lähdemme sitä toteuttamaan. Hän voi olla vaikka liki puhdas masokisti, vahvasti palveluorientoitunut sub, alistusta ja nöyryytystä janoava alfabitch tai sopivan suuntauksen omaava fetisisti. 

Oleellista on se, että mieltymykset ovat voimakkaita ja niistä saatava vaste selkeästi näkyvää. Tarkoitushan on se, että pikkulintu varmasti ymmärtää missä mennään, riippumatta siitä näkeekö hän vain asioita puhelimensa ruudulta tai vaikka vaatekomerosta sidottuna ja huputettuna kuunnellen ;)

Etsimämme nainen ymmärtää sen, että käynnissä on kaksi päällekkäistä sessiota ja osaa aidosti myös nauttia siitä. Hän on itseensä tyytyväinen ja oman arvonsa tunteva, aikuinen nainen, jolle perverssi seksuaalisuus on elämäntapa... Tai ehkä yhä avaajaansa odottava Pandoran lipas.

Etsimme siis ihmistä, joka avoimesti ja seikkailunhaluisena hyppää hymyillen uuteen kokemukseen tai joka haluaa itsekin kokeilla roolia cuckquean-kuviossa mukavan ja perverssin pariskunnan osaavissa käsissä ;)

Sen verran tosissamme tämän kanssa olemme, että varasimme jo ensisessiolle sviitin Helsingin keskustasta 22.6. Tarvittaessa voimme kuitenkin yhä muokata aikataulujamme.

Tuntuuko, että saattaisit olla etsimämme henkilö? Puhutteleeko suunnittelemamme kuvio sinua paljon? Kirjoita meille ja aloitetaan tutustuminen.


-Mr.Inathu & pikkulintu


Haluaisitko nöyryyttää tätä naista?


maanantai 8. toukokuuta 2017

Varpaita veteen?

Olen kouluttanut pikkulintua nyt jo vuosia hyvinkin monenlaisiin asioihin, mutta yksi on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska se on ollut niin syvällä pikkulinnun epämukavuusalueella...  

Pikkulintu on ajoittain palvellut minua yhdessä toisten lintujen kanssa, mutta niillä kerroilla on aina ollut kysymys puhtaasti minusta kohteena. Ja koska en oikein ole milloinkaan saanut paljoakaan tyttöjen välisen pelehtimisen katselemisesta, en ole sitä tullut kovinkaan moneen otteeseen vaatineeksikaan. Nyt kuitenkin kun olen vienyt pikkulinnun koulutusta yhä pidemmälle ja olemme vähitellen lähestyneet myös niitä isompiakin epämukavuusalueita, on noussut esille yksi erityisen voimakas: Toinen Nainen. 

Ja ei siis niin etteikö minulla olisi ollut niitä suhteita toisiin naisiin... Vaan nimenomaan toinen nainen mukana "tilanteessa", erityisesti tilanteessa jossa fokus ei olekaan minussa, vaan pikkulinnussa itsessään.

Aiheesta on nyt tullut esille karkeasti kaksi erilaista variaatiota. 

Ensimmäinen on enemmänkin tyypillinen cuckquean-nöyryytystilanne, jossa pikkulintu pakotetaan seuraamaan, katsomaan tai kuuntelemaan, kuinka minä nautin toisesta naisesta. Tässä skenaariossa kysymys on kuitenkin lopulta pikkulinnusta itsestään objektina ja toisesta naisesta työvälineenä, jolla minä nöyryytän juuri häntä. Tässä kuviossa lisähaasteena on vertailutilanne, varsinkin jos toinen nainen on erityisen kaunis ja/tai taitava.

Toisessa variaatiossa pikkulintu itse on toisen naisen huomion kohteena ja nimenomaan niin että minä olen pakottanut hänet siihen. Kysymys on tavallaan vähän kuin "pakotetusta homoseksuaalisuudesta", mutta vähän enemmän kuitenkin puhtaasta vartalo-/vertailukompleksista. Sekä ehkä vielä hieman, tai ei ehkä niin hiemankaan, siitä että minulla on valta viedä lintuni sellaiseen tilanteeseen. Valta pakottaa hänet hyvin hyvin syvälle yhdelle hänen vaikeimmista epämukavuusalueistaan.

Molemmissa tilanteissa siis pikkulinnulla itsellään "toimii" erityisesti nimenomaan minun valta-asemani. Valta, jonka ansiosta voin viedä hänet sellaiseen tilanteeseen, jonka hän kokee samanaikaisesti itselleen vaikeaksi sekä lisäksi vielä erittäin (herkullisen) häpeälliseksi ja nöyryyttäväksi. 

Jälkimmäinen variaatio on selkeästi vaikeampi, eikä vielä ajankohtainenkaan, mutta erityisesti cuckquean-tyyppiset ensimmäisen variaation fantasiat ovat saaneet pikkuiseni viime aikoina kehräämään kiihtyvällä tahdilla :)

Ja siis kysymys ei pikkulinnulla ole samasta asiasta, kuin jos tilanne tapahtuisi toisen miehen läsnäollessa tai toisen miehen kosketuksesta. Naiset ovat hänelle jotain sellaista, joka on hyvin paljon vaikeampaa henkisesti käsitellä. Toisen naisen läsnäolo saa pikkulinnun samanaikaisesti sekä erittäin tietoiseksi itsestään ja toisesta että myös epävarmaksi omasta itsestään: vartalostaan, ulkonäöstään, taidoistaan, jne... Mutta ei vain sitä, vaan koska pikkulinnun ajatuksissa asetelma on muiden ihmisten mielestä takuulla "väärin" ja häpeällinen.

Nämä isot toisiin naisiin liittyvät epävarmuudet ja jopa pelot ovat olleet aluetta, jota olen käsitellyt pikkulintuni kanssa tietoisesti hyvin varovaisesti näiden vuosien aikana. Varovasti, sen jälkeen kun havaitsin niiden muodostaman haasteen hänelle ja osassa niistäkin kerroista kun niitä ollaan lähestytty, olemme joutuneet vetämään jarrusta jo alkumetreillä... Tai päätyneet katumaan sitä ettemme jarruttaneet ajoissa. 

Nyt kuitenkin kirjoitan tätä tekstiä pikkulintuni aloitteesta ja hänen kosketuksensa koko ajan ihollani tuntien... Olisiko hän siis valmis?

Ei, en usko. Ei ainakaan valmis menemään vielä suoraan altaan syvään päähän.
Mutta ehkä voisi olla taas pitkästä aikaa hetki ainakin hiukkasen kastaa varpaita...

Joten nyt saattaisi ehkä olla hyvä tilaisuus iloisen ja positiivisen naisen lähestyä meitä avoimin mielin ja varsinkin mikäli rooli cuckquean-kuvioissa kiihottaa mielikuvitusta ;)

-Mr.Inathu



Odotteleva lintunen

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Meemikisan voitto ja asiaa sisällöntuotosta

Osallistuimme tosiaan Baarin meemikisaan ja päädyimme tällä kertaa äänestyksessä voittajiksi. Mukava juttu, kiitos äänestäjille. :)

Olemme tainneet osallistua vuosien saatossa useimpiin kilpailuihin joita Baarissa aina välillä järjestetään foorumilaisten viihdykkeeksi. Minä lähinnä kuvakisoihin ja Herrani sitten myös kirjoituskisoihin. Voitto oli kuitenkin ensimmäinen. Palkinnolle ei tosin harmillisesti ollut käyttöä aikataulujen vuoksi, joten luovuimme siitä.

Kilpailuissa meitä innostaa teema, ideoiden kehittely ja kuvan rakentelu/tekstin raapustaminen. Joskus sitä vaan tarvitaan vähän motivontia että saa aikaiseksi. :) Kilpailut ovat olleet juuri sellainen hauska syy luoda jotain ja kantaa oma kortensa foorumikekoon. 

Meille sisällöntuotto kun on yksi iso syy osallistua Baarin keskusteluihin ja galleriaan, sekä nykyään tähän blogiinkin. Minusta ainakin on kivaa että jotkut kinkyt viitsivät ja uskaltavat kirjoittaa meidän kaikkien luettavaksi juttujaan.

Niistä lauseista olen minäkin saanut ahaa-elämyksiä, uutta tietoa ja ennen kaikkea löytänyt sanoja itselleni. Olen osoitellut viesteistä kohtia Herralleni kun niissä on tavoitettu jotain mitä en ole osannut sanoittaa tai edes hoksata. 

Vaikka välillä tuntuukin siltä, että kaikki syvällisemmät aiheet on jo käsitelty ja foorumin henki on vähän alaluisussa... Niin kyllä siellä silti tulee käytyä. Välillä aktiivisemmin ja joskus kuukausien taukoa pitäen. Blogeista luen satunnaisesti lähinnä blogeja Käsi hiekassa ja sinussa sekä Pure mua!.

Onkin kivaa että muut jaksavat ottaa kuvia ja kirjoitella foorumille tai omiin blogeihinsa. Niistä minä joskus inspiroidun, saan puheenaiheita Herrani kanssa ja löydän uusia juttuja joista kiinnostua. En ole koneen ääressä runkuttelija mutta arvostan kyllä sessiokertomuksia... :> 

Tämän vuoksi julkaisen omia tekeleitäni ja ajatuksiani - luodakseni sisältöä muille ja toteuttaakseni itseäni kuvin ja tekstein. Kun joku saa minun jutuistani jotain, mikäs sen parempaa. :) 

Minun on lisäksi vaikea keskittyä ajattelemaan syvällisiä ilman keskustelukumppania tai kirjoittamista, joten monesti Herranikin kai saa paremman kuvan pääni sisällöstä kun kirjoitan sen jonnekin: meiliin, whatsappiin, foorumille tai blogiin... :D

Tässä siis vielä se kuvamme:



Alkuun teema ei inspiroinut ollenkaan, mutta sain hetken mietittyäni idean meemistä What People Think I Do / What I Really Do. Herralleni tämä ei ollut tuttu aihealue, mutta minä olenkin meillä se Imgurin suurkuluttaja...

Sitten vain ideointia ja yhdessä illassa kiireessä kuvat kasaan ennen kuin lapset tulivat kotiin. Hyvä siitä tuli! 

Hykertelin tooooodella tyytyväisenä kun meemi oli valmis. "Mä olen tehnyt ihan oikean meemin!" :D En siis ole koskaan ennen tehnyt sellaista ja se tuntui hurjan jännittävältä, haha!

Meemiuramme tästä tuskin urkenee kuitenkaan, mutta jäämme odottamaan seuraavaa kilpailua. :)

-pikkulintu

Todellisuus vs. Kinky: 1-0

Pahoitteluni jo etukäteen niille harhaanjohdetuille, jotka otsikon perusteella odottivat syvällistä, filosofista pohdintaa aiheesta. Tällä kertaa blogissa hyvinkin arkisia ajatuksia :)

Niin, se on taas pääsiäinen, neljä päivää lomaa ja tällä kertaa ihan kahdestaan vain pikkulinnun kanssa. Suunnitelmia oli tehdä vaikka mitä kivaa, kun on paljon aikaa... Mutta eihän ne asiat aina ihan niin mene, no kyllä te tiedätte ;)

Tarkoitus oli ensinnäkin ottaa sellainen hieno pääsiäiskorttikuva kinkyille, kaikki oli jo etukäteen mietitty ja vain toteuttamista vaille valmista. Tarkoitus oli ostaa niitä superhienon näköisiä pääsiäismuna-vaahtosuukko-systeemeitä, joita Lidlillä oli myynnissä jo kuukausi ennen pääsiäistä, sellaisia vaaleanpunaisia, joissa oli eri värisiä konfetteja pinnalla. Sellaisia ultravisuaalisia "Yksisarvisen-Hello-Kitty-My-Little-Pony-Valentiinipupun-munia". No, kävi ilmi, että muutkin olivat tykänneet niistä ja ne olivat loppuneet Liitereistä jo viikkoja ennen pääsiäistä. Plääh...

Ostin myös hyvissä ajoin paljon rairuohon siemeniä ja laitoin useammankin tarjottimen kasvamaan, jotta saisin hienon ruohikon kuvaa varten... Ja koska lapset uskovat että isot määrät rairuohoa houkuttelevat kukot ja puput munimaan enemmän suklaamunia :)

Paitsi, että mokomat eivät itäneet ja nyt on vasta about puoli tarjottimellista sellaista 2-3 cm pitkää piikkiä... Eli se niistä upeista vihreistä "ruohopelloista", joita ajattelin syvätä kuvaan...

Pääsiäiskuvan lisäksi tarkoitus oli ottaa pidempikin kuvaussessio pääsiäisen aikana, ehkä parinakin päivänä, kun ideoita olisi vaikka kuinka...

Niin ja kuvaamisen lisäksi oli ehdottomasti tarkoitus myös levittää olohuoneen takan edustalle futoni ja siihen päälle lateksilakana, lämmittää varaava takka lämpöiseksi ja vähän liukastella, liukua ja muutenkin "nurutella" siinä...

Unohtamatta sitä, että lauantaina (tänään) oli alustavissa suunnitelmissa myös piipahtaa smurffien DC-bileissäkin...

Ja koska aikaa tälle kaikelle oli "vaikka kuinka" tein vielä torstai-illan ja perjantaiaamun töitä ja sitten vähän ulkoilua aurinkoisessa ja helvetin kylmässä säässä... Kunnes sitten pitkäperjantain iltapäivällä alkoi tuntua vähän heikolta...

Illalla nousi lämpö ja nyt on sitten kuumetta. Jee...

Eli valitettavasti lukija, tänään kauniin pääsiäiskuvan sijaan vain joitain kuumeisia ajatuksia ja lohdutukseksi Baarin vähän surullista meemiskabaa varten otettu kuva joka kyllä, ainakin omasta mielestäni, on ihan kiva ;)

-Mr.Inathu



Miltä täällä tietenkin näyttää "aina" kun isäntä ei ole sairaana ;)

torstai 6. huhtikuuta 2017

Miten saan käyttää ääntäni?

// Sisältää pitkää pohdintaa siitä, mikä on minulle sallittua niin ihmisenä kuin myös omistettuna subina. Esimerkkinä tällä kertaa vaaleissa äänestäminen.

Kuntavaalien vaalipäivä lähestyy tällä viikolla, ja meilläkin on ehdokkaiden kartoitus parhaillaan käynnissä. Ja tuota noin, kun seurasin miten Herrani tällä viikolla tarkasteli, esitteli ja kommentoi minulle vaalikoneen tuloksiansa... Sain yhden ajatuksen päähäni.

Vähän sellaisen kiistanalaisen. Sellaisen, joka varmaankin herättää ihmisissä monenlaisia tunteita ja ajatuksia – epäilemättä enemmän negatiivisia ja kiihtyneitä.

Pohdiskelinkin jonkin aikaa sitä kirjoitanko tästä ollenkaan blogiimme.

Päätin kuitenkin että kirjoitan. Päätin, että minä saan käyttää omaa ääntäni tällä tavalla: kirjoittaa ajatuksiani ja pohdintojani julkiseen blogiini, vaikka ne voivatkin olla muiden mielestä jotenkin vääränlaisia.

En ole henkilö, joka osallistuu politiikkaan, järjestöihin tai muuhun vastaavaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Seuraan politiikkaa ja luen sanomalehteni, mutta en ole aktiivinen toimija aiheen suhteen. En aja muutosta osallistumalla kampanjoihin tai poliittisiin järjestöihin, lue teemoihin liittyviä blogeja tai marssi mielenosoituksissa.

Toisin sanoen, en ole aktiivinen kansalaisvaikuttaja.

Olen kai aika tavallinen henkilö, joka seuraa yhteiskunnallista toimintaa enimmäkseen sivussa. Välillä marmattaa maailman tilasta, joskus allekirjoittaa kansalaisaloitteen, toisinaan välttelee joidenkin yritysten tukemista. Äänestää ja suhtautuu terveen kriittisesti mediaan ja yhteiskuntaan.

Lisäksi yritän vaikuttaa ruohonjuuritasolla ympäristööni. Minua häiritsee jotkin epätasa-arvoon, ennakko-oletuksiin ja stereotypioiden vahvistamiseen liittyvät asiat. Näitä kohdatessani avaan joskus suuni ja toimin.

Siksi minulle on myös ollut vaikeaa käsitellä sitä, että minä ylipäätään alistun – nuori nainen keski-ikäiselle miehelle. Halusin jopa alistua 24/7.

Olen miettinyt paljon sitä, onko se oikein. Saanko haluta sellaista? Onko minussa jokin vialla, kun haluan jotain niin perinteistä ja patriarkaalista? Vaikka elän ajassa ja maailmankolkassa, jossa minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin elää ja toimia yhteiskunnassa haluamallani tavalla.

Onko tämä vain paluu menneisyyteen? Onko tämä joillekin miehille lyömäase, jota käyttää muita vastaan tyyliin: "tämä todistaa sen, että naiset ja miehet ovat luonnostaan erilaisia ja naiset kukoistavat vain kun mies on Mies ja johtaa perhettä".

Se olisi minulle epämiellyttävä ajatus.

Olen kuitenkin päätynyt aina siihen, että tämä on todellista tasa-arvoa ja vapautta. Minä voin valita olla tällaisessa suhteessa. Minua ei ole pakotettu siihen eikä kasvatettu uskomaan että en muuta voi valita. Minulla on vaihtoehtoja.

Tehtäväni ei myöskään ole olla esimerkki muille, enkä ole kenenkään esikuva. Minä en rapauta saavutettuja etuja ja ihmisoikeuksia olemalla alistuva omassa kahden henkilön parisuhteessani. Minä en ole häpeäksi muille naisille – itsenäisille, vahvoille, tasa-arvon puolesta taisteleville, uraohjuksille.

Niin järkeilen, mutta silti tunnen syyllisyyttä. Huonommuutta. Epävarmuutta. Epäilen, että minua pidetään yksinkertaisena ja säälittävänä kun alistun tällä tavalla. Että jotenkin häpäisen kaikki muut naiset. Jatkuvaa tasapainoilua, mutta yritän päästä rauhaan tämän asian kanssa...

Ja nyt siihen ajatukseen jota arastelin kertoa.

Mitä jos Herrani päättäisi puolestani, ketä äänestän sunnuntaina?

[moraalisaarna] Mutta sehän on väärin, laitontakin! Ainakin moraalitonta ja takuulla paheksuttavaa. Äänioikeus on pyhä ja kinkyleikit on leikkejä ja niinä pysykööt, ainakin näin vakavissa asioissa! Ketään ihmistä ei voi Suomessa omistaa ja tämä ylittää järkevyyden rajat.

Ja entä ne seuraukset yhteiskuntaan, olenko valmis tekemään ehkä typerän äänestyspäätöksen ja elämään asian kanssa? Ei näillä asioilla kukaan järkevä leiki, jokainen ääni vaikuttaa meidän tulevaisuuteemme!

Kaikki tämäkö vain sen vuoksi, että haluan leikkiä valtapelejä? Koska ajatus tuntuu kiihottavalta ja kiinnostavalta? Fantasiat pysyköön joskus vain fantasioina! [/moraalisaarna]

Niiiiiiiin.

Olen minä tätä pyöritellyt yksin ja Herrani kanssa eri suunnista. En tiedä vielä mitä teen. Ajatus tuntuu kiihottavalta, innostavalta ja pakahduttavalta. Jännittävältä ja meitä yhdistävältä, kuviotamme voimistavalta. Kielletyltä ja todellakin siltä, että minä olen omistettu.

Koska eikö D:n hyvinvointi ja mielihyvä ole tärkeintä s:lle? Jos D kokee jonkun ehdokkaan olevan hänelle hyvä, eikö s voi miellyttää auttamalla omaltakin osaltaan tuon ehdokkaan läpipääsyä?

Onhan ravitsevan ja maukkaan välipalan tuominen D:lle työpöydän ääreen yksi keino miellyttää, mutta eikö kunta-asiat ole vähän, noh, eri suuruusluokkaa? :) Ai haluat lisää budjettia sektorille X? No problem, minä autan ja tuon sen välipalankin! 

No juu. Minä myös oikeasti pidän Herraani älykkäämpänä ja perehtyneempänä useammissa asioissa kuin itseäni. Hän on asunut vaalipiirissämme pidempään kuin minä, joka vasta muutin tänne vuosi sitten. Meidän mielipiteemme ja arvomme myös kohtaavat monissa asioissa, ei toki kaikissa.

Eikö siis olisi ihan ok luottaa Hänen arvostelukykyynsä? Kun kyse ei ole siitä, että ajattelisin olevani liian tyhmä tai estetty päättämään omaa ehdokastani. Tai siitä, että "miehet tietää paremmin, naiset kuunnelkoon heitä". Vaan tässä tapauksessa yksilöstä jota katson ylöspäin.

Herrani ei varmaan koskaan itse käskisi minua tekemään tätä (ajatushan oli ylipäätään nyt minun), mutta jos käskisi, niin suostuisinko?

Nyt joku varmaan toteaisi että jos ei suostu, ei ole oikeasti pannoitettu. Koska kuitenkin eletään Suomessa ja kaikilla on vapaa tahto, arki on eri asia kuin fantasia jne, niin en tiedä suostuisinko jos en sitä aidosti itse tahtoisi. Tässä mennään kuitenkin todella rajoille, enkä minä ole Täydellinen Orja. Joku ehkä on, mutta minä nyt olen vain tällainen.

Entä jos Herrani nyt sanoisi, että selvä, äänestä tätä Markku Mulkkua jota et ikimaailmassa itse haluaisi äänestää, häh-häh-hää...? Niin, tämäkin olisi kyllä pohdinnan paikka. Olisinko valmis hyväksymään sen, että äänestän omien arvojeni ja mieltymysteni vastaisesti? En tiedä.

Onko tässä sitten mitään järkevää, jos suostun äänestämään vain jos ehdokas on tarpeeksi ok itsellenikin? Eihän se ole aitoa alistumista enää silloin.

Niin. Tätä jään miettimään, ja kaikkea muutakin. Vielä on pari päivää aikaa sulatella ja jutella yhdessä Herrani kanssa siitä, mitä tämä meissä herättää.

Kaikkea sitä joutuukin miettimään, vaikka voisi vaan panna. :)

-pikkulintu

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Keinumisesta

Ja ei, tämä ei ole blogikirjoitus swingeröinnistä, olen pahoillani :)

Vaan ihan vain kuvakertomus siitä, mitä seurasi kun viime kesänä eräällä tärinätorilla oli myynnissä erittäin edullisia mönkkärin vinssiliinoja (3e/kpl) ja kinkyn alitajunnassa jokin napsahti...

Olen aina halunnut sellaisen oikein kunnollisen kokoisen panokeinun. Kiinnityspisteetkin laitoin olohuoneen kattoparruihin "sillä silmällä" jo pari vuotta aiemmin. Nyt siis päätin investoida raaka-aineisiin ja otin muutaman vinssiliinan ja tilasin netistä kasan isoja rosterisia D-lenkkejä.

Päätin kokeilla sellaista kuormaverkko-mallia, jonka varassa voisi tarvittaessa nostaa ilmaan vaikka sarvikuonon. Piirsin hahmotelman ja laskin osien pituudet  ja sitten vain pätkimään vinssiliinoja. 

Tästä se lähtee...

Vinkkinä, keinokuituliinojen ja narujenkin leikkely menee oikein mukavasti kaasukolvin leikkuupäällä, joka on sitä varten tarkoitettu :)


Halusin säilyttää robustit vinssikoukut, joten suunnittelu ja kasaaminen lähtivät niistä. Koska halusin todella kaikkien keinun osien kestävän, ompelin kaikki liitokset käsin paksulla pikilangalla. Erityisen vahvat liitokset tein luonnollisesti kulmiin, joihin suurin rasituskin kohdistuisi.



Halusin keinusta mahdollisimman monipuolisen, joten laitoin D-lenkkejä molemmat sivut täyteen, mahdollistaen sekä erilaiset kiinnitykset, että lisäripustuspisteiden hyödyntämisen. Jo alunperin olin suunnitellut keinua kuudella ripustuksella perinteisen neljän sijaan.



Suurin huolenaiheeni oli verkon leveys. Tulisiko keinusta liian leveä ja kourumainen? Mitenkään väheksymättä, en kuitenkaan halunnut suunnitella keinuani ensisijaisesti karhuille...

Ompeleminen käsin otti "jokusen hetken", mutta jostain nekin hetket silti muutaman viikon kuluessa löytyivät ja keinu valmistui hyvissä ajoin viime syksynä ja muistin jopa valokuvatakin prosessia välissä. Asia, jonka aina projekteissani tuppaan unohtamaan.

Sitten piti vielä käydä hakemassa parikymmentä metriä tukevaa kettinkiä ja muutama isompikokoinen palomieshaka, koska normaalisti käyttämäni siro ja elegantti "pikkuketju" ei sen kummemmin visuaaliselta olomuodoltaan kuin vetolujuudeltaankaan ollut keinuun kelvokasta. Niin paljon kuin sitä varastoista jo valmiiksi löytyikin.

Ja eikun keinumaan :)



Kesti silti vielä useampi kuukausi, ennen kuin ehdin/muistin/motivoiduin valokuvaamaan kokonaisuutta... 

Kohde jo innoissaan keinumista odottelemassa


Mutta kuten kuvista näkyy, keinu toimii erittäin hyvin. Kaikki kolme aukkoa ovat haluttaessa helposti käytettävissä ja kahlitsemisvaihtoehtojakin on lähes loputtomiin. Tyynyn puuttuminen ilmeni selkeäksi puutteeksi keinussa, mutta onneksi se oli helppoa korjata muuttamalla vinssikoukkujen kiinnitystä ja lisäämällä mukaan pikkuinen sisustustyyny. Josko sitten vielä pitäisi valmistaa pikkuinen nahkapäällysteinen tyyny ihan vain kiikkua varten :)




Lisäksi huomasin, että keskimmäiset ripustukset kannattikin ketjusta poiketen tehdä hihnoista, jotka mahdollistavat kohteen korkeuden ja sisääntulokulman portaattoman säätämisen. Lisäksi voisin ehkä vielä lisätä pienet ketjutaljat jalkopään kettinkien kiinnitykseen, mahdollistamaan korkeuden lisäsäätöjen nopeaa tekemistä.

Kokeilematta jäivät vielä mielessä pyörivät ajatukset vatsalleen ja pystyyn kiinnittämisestä, mutta eivätköhän nekin tule lähiaikoina testattua. Lopuksi vielä muutama kuva keinumisesta, olkaatten hyvät ;) 

-Mr.Inathu

Keinu tuntuisi toimivan ihan hyvin...

Kohteen käsittelykin tuntuisi toimivan hallitusti...

 Jes, hyvin toimii ;)



 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

151 ⇒ 365

Se, mikä alkoi vajaan puolen vuoden mittaisena projektina täytti eilen täyden vuoden. Tasan vuosi sitten niittasin valmistamani pannan pikkulinnun kaulaan ja alkoi projekti jonka osana tämäkin blogi lopulta sai alkunsa viime kesänä.

Vuosi on ollut monella tavoin erilainen kuin kumpikaan meistä odotti. Varsinaista sessiointia tai "aktiivista" kinkyilyä on ollut paljon arvelemaani vähemmän, mutta samalla D/s-dynamiikka on ollut ehkä aidompaa ja syvempää kuin odotin... Uskallanko edes sanoa... Lähes jopa epäterveeseen saakka.

Silti samalla yhteinen suhde on syventynyt ja muuttunut aivan eri tavoin merkittäväksi kuin vain "projekti" tai vain "pelkkä" D/s-suhde.

Ajoittain on kyllä tuntunut siltä, että "nyt kyllä nakkaan tuon kakaran pellolle ja etsin tilalle jonkun valmiin ja aikuisen..." Ja sitten taas ne hyvät hetket ovat olleet juuri täsmälleen niin hyviä kuin vain voivat olla. Enkä nyt tarkoita edes seksiä :)

On ollut myös mielenkiintoista havaita, miten eri ihmiset (kinkyt) joiden kanssa olen keskustellut vuoden aikana ovat suhtautuneet suhteeseeni hyvin eri tavoin. Joidenkin on ollut erittäin vaikeaa hyväksyä konsensuaalisuuden rajamailla keikkuvaa suhdettani, josta pienellä dramatisoinnilla on helppoa löytää jopa  läheisriippuvuuden ja turvallisuushakuisuuden tms. ei-niin-kivan vivahteita...

Samaan aikaan toiset taas ovat nähneet suhteemme ainutlaatuisena mahdollisuutena meille molemmille.

Itse olen ollut erittäin tyytyväinen siihen kuinka isot asiat ovat asettuneet D/s-dynamiikkaan, samoin arki on ollut erittäin toimivaa. Sen sijaan outoa on ollut havaita kuinka toisaalta stereotyyppisen BDSM-sessioinnin vähentyminen arjen ja startup-kiireiden puristuksessa on tuntunut itselleni vaikeammalta ja paljon suuremmalta asialta kuin olisin osannut ajatellakaan aiemmin. Varsinkin kun teoriassa mahdollisuuksia sessioimiseen olisi "koko ajan".

Samalla kun olen panostanut paljon aikaani pikkulintuun, ovat suhteet muiden lintujen ja toisten naisten kanssa jääneet merkittävästi sivuun. Osa tietysti johtuu ajoituksestakin muuttolintuni palattua taas ulkomaille, mutta ylipäätänsä oma fokukseni on kuluneen vuoden ollut hyvin paljon täällä kotipesässä, mistä olen ajoittain ollut enemmänkin kuin vain huonolla omalla tunnolla.  Silti olen saman aikaisesti huomannut sen antavan itselleni jotain enemmän kuin vain arkea.

Nyt alkavaan uuteen vuoteen lähden rinnallani vahvasti sitoutunut pikkulintu, joka on jo aikoja sitten tottunut pantaansa. Pikkulintuni joka vuoden tapahtumien jälkeen tuntuu asettuneen mukavan määrätietoisesti paikalleen. Pikkulintuni joka parhaillaan viimeistelee lopputyötään tutkintoon. Tutkintoon, jonka pääsykokeisiin hänet nelisen vuotta sitten puoliväkisin pakotin isällisesti ohjasin :)

Mielenkiintoista seuraavaa vuotta odottaen.

-Mr.Inathu

Muistoja vuoden takaa

perjantai 6. tammikuuta 2017

Uuden sopimuksen allekirjoittaminen

Solmimme tosiaan joulukuussa uuden pantasopimuksen. Yllättävän kauanhan siihen meni, mutta kuten Inathu kirjoitti blogissamme aikaisemmin, en minä ollut valmis siihen vaikka kuinka halusinkin...

Olimme jo syksyllä kirjoittaneet ensimmäisen kauden sopimustekstin pohjalta uuden version. Muokkasimme sanamuotoja ja siirsimme painotuksia hieman erilaisiksi. Herrani halusi lisätä uuteen sopimukseen myös yhden täysin uuden kohdan, jossa listattiin minulle haasteellisia asioita. Sopimuksen tarkoituksena on täten myös auttaa minua kohtaamaan ja voittamaan juuri näihin alueisiin liittyvät epävarmuudet.

Minun aloitteestani myös Herrani kirjoitti sopimukseen oman lupauksensa minulle. Eihän se mitenkään Hänen käytöstään muuta (hyvää se on aiemminkin ollut), mutta kyseessä olikin symbolinen kädenojennus minulle. Sopimus tuntuikin itsestäni heti sen ansiosta ns. yhteisemmältä sitoumukselta. Sopimus on kokonaisuudessaan kaksi sivua pitkä, enkä mene nyt tarkemmin sen sisältöön.

Allekirjoitus suoritettiin jälleen veitsen avulla. Tosin vain minä koin tämän käsittelyn, mistä protestoin hiukan närkästyneenä huomatessani Herrani kaivavan oman rivinsä kohdalla esiin mustekynän. Epätasa-arvoa! ;)


Kevään sopimuksen jäljet olivatkin jo haalenneet kädestäni melkein näkymättömiin. Olen tottunut jo siihen että minulla on tässä kohdassa arpia Hänen Leathermanistaan. Kun emme asuneet vielä yhdessä, Hän teki muutaman kerran minulle toiveestani jäljen juuri tuohon lihaisaan ja näkyvään kohtaan. Mielestäni kaunis ja kiihottava tapa jättää pieni merkki suhteesta...



Kokemuksen pohjalta sahaterä valikoitui työvälineeksi. Kirurginveitsen jälki on niin pientä ja katoaa nopeasti, kun taas sahalla saa paljon rouheampaa ja näyttävämpää jälkeä aikaiseksi. Sekä enemmän verta ja sitähän tässä oltiin hakemassa viiltelysession sijaan.


Hieman veitsellä työstämistä, minun irvistelemistä ja ähisemistä, ja meillä oli riittävästi mustetta sekä tarpeeksi näyttävä jälki...


Peukalon painallus haavaan ja kumpaankin kappaleeseen, ja kas - olin jälleen Virallisesti Omistettu. :)


Isi piti toki pikkuisestaan huolta ja kaivoi lääkekaapista esiin näyttävimmän laastarinsa! Se oli hieno. :)


Vielä allekirjoitus Herraltani ja olimme valmiita. Hymyilytti. Vihdoinkin olimme päässeet tähän pisteeseen, ja pantani kaulassa sai taas merkityksensä takaisin. Minulle jo hyvin rakas pantani... :)

Tähän asti meillä on mennyt todella hyvin. Tuntuu että elämme aivan uutta kautta ja suhteemme on ottanut jonkinlaisen uuden vaihteen silmäänsä. Minä olen ollut intohimoisempi, leikkisämpi ja avoimempi - puhunut enemmän ja luottanut yhä paremmin Herraani.

Suhteessamme on myös ollut voimakkaampi D/s-vire ja kaiken kaikkiaan fiiliksemme ovat olleet todella hyvät. Minusta tuntuu siltä että olemme nyt entistä vahvempi tiimi, ja että menemme tänä vuonna kohti uusia seikkailuita Herrani johtamana.

Eli kyllä, on tuntunut hyvältä olla taas omistettu!

-pikkulintu

Tosiaan, joulukuun alussa päätin antaa pikkuiselleni uuden mahdollisuuden. Hän oli tsempannut todella paljon sopimuksettoman syksyn aikana ja joulun lähestyessä tuntui koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että me todella etenimme kaikilla osa-alueilla. Olimme jo syksyllä liittäneet sopimukseen toisen sivun, koska pikkulintu toivoi että suhteemme kehittäisi häntä myös ihmisenä ja sehän tarkoittaa aina välttämättömyyttä siirtyä pois mukavuusalueeltaan.

Pikkulintu määritteli itse neljä kategoriaa, jotka koki itselleen vaikeiksi ja hahmotteli niihin kaikkiin noin puolen tusinaa konkreettista asiaa, joihin toivoi minun kiinnittävän huomiotani. Osa asioista on ollut hänelle hyvin haastavia, kuten mm. nöyryytyksen ja häpeän tuntemukset sekä puhdas oma-aloitteinen palveleminen... Jotka kuitenkin molemmat selkeästi "toimivat" ;). Molemmista oli ollut mainintoja jo edellisessä sopimuksessa, mutta nyt ne nousivat aivan uudella tavalla pinnalle.

Lisäksi pikkulintu toivoi minulta sopimukseen jonkinlaista omaa osaani, jossa kertoisin siitä miten itse sitoudun suhteeseemme. Minusta se tuntui itse asiassa hyvältä ajatukselta ja lisäsimme vielä sen sopimukseen, pikkulinnun suureksi riemuksi :)

Nyt vajaa kuukausi uuden sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tuntuu siltä että jotain todella on muuttunut ja kuten pikkulintukin tuossa edellä totesi, uskon että vuodesta 2017 tulee todella mukava ;)

-Mr.Inathu