keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joululahjani Omistajalleni

Tänä jouluna Herra Inathu sai minulta tavallisten sukulaisystävällisten lahjojen lisäksi myös yhden, joka oli tarkoitettu avattavaksi vasta kun olimme kaksistaan. Sellaiset paketithan ne kinkyväen joulun tekee, eikö niin...? :)

Jännitin kun Hän leikkasi nauhan ja avasi kirjekuoren. Arvostaisiko Hän lahjaani? Ymmärtäisikö mitä sillä tavoittelin, ja mitä se minulle merkitsi? Kehuisiko Hän sitä riittävästi, ja tuntuisiko minusta siltä että Hän olisi siihen oikeasti tyytyväinen?

Olin soimannut itseäni usean päivän ajan siitä, etten ollut yrittänyt enempää. Lahjani ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla.

Toivoin kuitenkin että näkisin D:n välähdyksen Hänen katseessaan ja olemuksessaan kun lahja olisi avattu. Tyytyväisen ja kiihottuneen hyrinän, syvän katseen sekä omistavan otteen minusta kun Hän vetäisisi minut luokseen... Ja minä saisin olla ujona, pienenä ja tyytyväisenä Hänen sylissään.

Ei se ihan niin mennyt. :)



Hän avasi kuoren, luki viestin nopeasti, katsoi hotellin lahjakortin ja kommentoi asiaa hiukan, todeten sen olevan oikein hyvä lahja. Näin kyllä että Hän oli tyytyväinen, mutta ei välähdyksiä, ei suoranaista kehusadetta... Huokaus. :)

Välipäivät olemme kuitenkin käyttäneet muutamaan otteeseen lahjasta puhumiseen. Olemme tunnustelleet aihetta yhdessä ja etsineet eri vaihtoehtoja käytännön toteutukseen. Keskustelleet erilaisista skenaarioista, niiden vivahde-eroista sekä niiden herättämistä tuntemuksista.

Olemme vasta makustelleet asiaa. Lahjani on kuin huolella koostettava ateria, jonka valmisteluun kuluu aikaa ja vaivaa. Kokonaisuuteen kuuluvat itse syömisen lisäksi niin alkuvalmistelut kuin aterian jälkikäteinen muistelu ja analyysi kokemuksesta.

Minä annoin lahjaksi Omistajalleni hotellilahjakortin muiden kanssa käytettäväksi, koska koko aihe "toiset naiset" on minulle yhä hyvin hankala. Ajatuksenani oli se, että Herrani ottaisi hotellihuoneen jonkun aivan uuden ihmisen kanssa.

Kun käytän opiskelijana rahojani siihen, että Hän saisi sessioida jonkun muun kanssa minun toiveestani, on nöyrtymisasteeni melko korkea... Ja haluni siihen että Hän olisi tyytyväinen minuun, kun menen epämukavuusalueelleni Häntä miellyttääkseni.

Asiassa on myös kieltämättä cuckquean-vibojakin. Niin hävettävää kuin se onkin, olen alkanut pallottelemaan asiaa mielessäni. Sillä minäkö saisin jotain kiksejä sellaisesta? Vaikka ahdistun aiheesta sekunnissa... Ja olen aina ollut kolmen jutuissa toista naista ylempänä tai tasa-arvoinen.

Näen mielessäni sen, miten minua nöyryytetään asialla kun sen aika on. Ja kuinka intensiivinen tilanne siitä voikaan seurata minulle ja Omistajalleni...

Olemme tehneet jokin aika sitten uuden pantasopimuksen (tästä lisää myöhemmin), jossa on myös klausuuli Herrani ja muut naiset. Lisäksi olemme hieman tökkineet ylipäätään keskusteluissa aihetta "häpäisy ja nöyryytys muiden naisten avulla". Myös näiden asioiden vuoksi päädyin antamaan tämän lahjan.

Toivon että saan siitä vielä paljon kehuja lisää, sillä niitä minä kaipaan. Uskon kyllä että saan... Herrani kun on todella hyvä kehumaan ja minä myös nyhtämään niitä kun sellaisia tarvitsen. :)

-pikkulintu


Pikkulintuni yllätti minut joululahjallaan. Olemme kyllä toistuvasti hänen aloitteestaan puhuneet muista naisista ja siitä miten ne ovat hänen mukavuusalueensa rajamaita ja kuinka sisällytimme aihealuetta mukaan uuteen sopimukseemmekin. Silti hänen joululahjansa yllätti minut.

Lahja ei ollut perinteinen "Hei katso hankin sulle netistä tälläisen pikkulutkan pantavaksi!" eikä myöskään vielä perinteisempi "Katso minkälaisen lelun ostin ja nyt saat käyttää sitä minuun!" vaan mahdollisuus käyttää hotellia jonkun toisen kanssa. Siis jotain, mitä olen tehnyt muutoinkin paljon ja jotain, mihin hänellä ei ole ollut edes mahdollisuutta vaikuttaa... Mutta samalla jotain, joka on ollut hänelle sekä haastavaa, että samalla hänen mielestään jotain joka on ollut oleellinen osa minua...

Itse en näe lahjaa rahana enkä lupana johonkin johon minulla on jo lupa, vaan avauksena uuteen aikakauteen. "Vihreänä valona", jolla pikkuiseni kertoo minulle sanojen ollessa vaikeita, että "Nyt voisi olla aika lisätä taas vauhtia..."

Luulen, että vuodesta 2017 on tulossa oikein mielenkiintoinen ;)

-Mr.Inathu

lauantai 17. joulukuuta 2016

Naposteluseksiä ;P

Kun arki on hektistä, eikä sessioinnille tahdo löytyä aikaa, muuttuvat pienetkin kipunoivat hetket entistä arvokkaamiksi...

Itselleni seksi ja sessiointikin ovat aina olleet hyvin vahvasti orgasmivetoista toimintaa... Tai no melkolailla koko elämäkin kai, mutta siitä joskus toiste enemmän... Mutta siis lisäksi seksi on minulle aina ollut myös nautintolaji, jossa kiire on lähes aina puhtaasti tunnelmaa laskeva tekijä. Sessioissakin kaksi tuntia on aina ollut aikalailla minimi jolla kannattaa edes aloittaa, eikä panemaankaan kannata oikein alle tunnin aikaikkunassa edes ryhtyä. Joten eipä sitten perheellisen startup-yrittäjän arki ymmärrettävästikään ole ollut mikään optimivalinta, noin niin kuin sessioinnin näkökulmasta katseltuna...

Näin ollen olen viimeaikoina alkanut etsiä entistä pienempiä hetkiä seksiä, jonka tarkoituksena ei itse asiassa ole missään vaiheessa ollutkaan jatkua orgasmiin saakka. Ainoastaan tuntua hyvältä, sekä tietysti virittää ja ladata tunnelmaa. Luoda sitä pientä kinkyä D/s-virettä tai ihan vaan läheisyyden tunnetta.

Ja yllätys yllätys, tuohan on tuntunut toimivalta :)
Eihän tuommoinen "lämmittely" tietenkään voi täysin korvata varsinaista seksiä tai sessiointia, mutta sen avulla sitä arkisistakin päivistä tulee kuin nonparelleilla kuorrutettuja ;) Ja sitten kun se sopiva hetki on taas löytynyt, on tunnelmakin aivan selkeästi latautuneempi ja "odottavampi" ;)

Mietinkin tässä jo useamman tovin sopivaa koodinimeä sellaiselle seksuaaliselle toiminnalle, jonka tarkoituksena ei ole edes yrittää päästä huipulle ja päädyin lopulta kutsumaan sitä koodinimellä "napostelu" ja vaikka pikkulintu pitikin parempana edellistä nimitystäni "fiilistelyseksi", niin omaan suuhuni se ei tunnu niin osuvalta, koska kyllähän ihan kaiken seksin pitää olla fiilistelevää...

Joten nyt siis minulla on sana jolla voin kumppanilleni ilmaista suoraan haluavani vaikkapa ihan vain pikkuisen hetken lepuuttaa itseäni hänen suussaan kesken kiireisen työpäivän :)

Niin ja onhan tuo tuommoinen napostelu kai jollei terveellisempää niin ainakin kevyempää kuin välipalanaksut...

Hyviä naposteluja itse kullekin ja kesän valoa tänne talven pimeyteen, kohta on taas kevät ;)

-Mr.Inathu

Pilkahdus kesän valoa tänne joulukuun pimeyteen

lauantai 10. joulukuuta 2016

Ohjaamisesta

Kun sain tehtäväkseni kertoa miltä minusta tuntuu olla juuri Herrani ohjauksessa, päällimmäisin ajatukseni oli se, että olen ollut alusta saakka hyvin onnekas.

Olenhan löytänyt niin kinkyyn kuin arkeenkin sopivan kumppanin, joka myös nauttii hieman solmussa olevan nuoren naisen mentoroimisesta ja ohjaamisesta. Vieläpä äärimmäisen kärsivällisen ja osaavan sellaisen...

Epäilemättä jollain tavalla eksyksissä oleville nuorille alistujille riittää dominoivia opastajia enemmänkin kuin vain tämän yhden yksilön verran. Jokin siinä henkisessä rikkinäisyydessä taitaa kutkuttaa dominoivia persoonia…

Tai sitten sen tuomat negatiiviset puolet ollaan valmiita sietämään, jos ohessa tulee alistumista, kokemuksia, hyväksyntää, rakkautta ja ohjausta janoava bambi jäällä?

Kenties joku myös aidosti haluaa “korjata” jonkun vain hyvää hyvyyttään… Tai sitten ihan vaan hyväksikäyttää surutta ilman yleviä tarkoitusperiä.

Joka tapauksessa, olen onnekas kun satun olemaan juuri Herrani kanssa. Olen tietoinen siitä, että Hän on herättänyt monen kaltaiseni ihmisen kiinnostuksen kirjoituksillaan.

Mistä kiinnostuin Herrassani alunperin

Itsekin kiinnitin Häneen huomiota ennen kuin vaihdoimme yhtäkään viestiä keskenämme. Foorumilta piirtyi kuva kokeneesta, kiehtovasta, älykkäästä, huumorintajuisesta ja moniuloitteisesta D:stä. Sellaisesta joka varmaan osaisi viedä minut kärsivällisesti minne ikinä haluaisikaan.

Hän vaikutti sellaiselta, jonka kanssa voisin kokea juuri sellaisia henkisiä sessioita joista olin kiinnostunut. Ja joka voisi auttaa minua niissä asioissa joissa kompastelin, joissa tarvitsin apua ja hahmon johon tukeutua.

Kuten hän profiilissaankin kirjoittaa: “...ainahan minä tuppaan sortua tutustumaan sellaisiin alitajuntansa syövereissä kiemurteleviin mielenkiintoisiin otuksiin…” Niinpä…

Olen ollut siis hyvin onnekas ollessani juuri se henkilö, johon Hän on investoinut niin paljon jaksamistaan ja aikaansa vuosien saatossa. Minä haluan olla Hänen pikkuisensa, se josta pidetään huolta. Muitakin tulijoita on sille paikalle ollut.

Ohjauksen vaikutukset


Hänen lintunaan olen alkanut vähitellen kasvaa oikeaan suuntaan.

Hän on auttanut ihmissuhteissani kun vielä säädin niiden kanssa. Ohjannut läpi vaikeiden aikojen ja luonut minulle tukea ja turvaa sekä luottamusta elämään, itseeni ja Häneen.
Olen tasaisempi ja onnellisempi Hänen ansiostaan, sekä itsetuntemukseni ja itsetuntoni on parempi kuin aiemmin.

Hän on ohjannut minut opiskelemaan alaani, auttanut uravalinnoissa, neuvonut, pakottanut, kiristänyt ja lempeästi töninyt eteenpäin kun on ollut vaikeaa arjessa.

Hänen avullaan minä etenen elämässäni sen sijaan että polkisin paikoillani. Sillä vaikka minä olen tehnyt töitä paljon kaiken eteen, en olisi pystynyt siihen ilman Hänen apuaan. Siitä minä olen hyvin kiitollinen Herralleni.

Ohjauksessa täytyy mukautua toisen tapoihin ja hyväksyä erilaiset näkemykset asioista. Minulle se on tarkoittanut usein luopumista ilmaisuista:

  • en osaa kuitenkaan
  • en ole tarpeeksi hyvä
  • en jaksa yrittää
  • en halua tehdä sitä
  • ei kiinnosta mikään nyt
  • mitä jos käykin näin
  • haluan vain olla rauhassa.

Vastahakoisesti olen kerta toisensa jälkeen luopunut omasta mielipiteestäni ja tehnyt kuten minulle on sanottu. Vaikeinta on ollut totteleminen ja itsemääräämisoikeudesta luopuminen. Haluaisin tehdä oman mieleni mukaan, vaikkei se olisikaan järkevintä…

Omasta tahdosta luopuminen on useimmiten nöyryyttävää ja ärsyttävää, vaikka kuinka tietäisi sen olevan parempi vaihtoehto.

Mitä se on ollut käytännössä? Kiukun nielemistä. Epävarmuuden sietämistä. Herraani luottamista. Vaikeiden asioiden kohtaamista ja liikkeessä pysymistä. Puhumista ja avoimuutta sulkeutumisen sijaan. Anelemista, väsymistä, suostumista. Rohkeutta ja sinnikkyyttä. Yrittämistä yhä uudelleen...

Miten näen tulevaisuuden

Tulevaisuuden näen jatkona kaikille vaikeuksille ja onnistumisille jotka olemme vuosien saatossa kohdanneet. Polku etenee polveillen, mutta tuskin muuttuu moottoritieksi.

Tiedän että haasteita on tulevaisuudessakin ja tarvitsen yhä Hänen ohjaustaan eri asioissa. Olenhan hänen pikkuisensa… ;) En kuitenkaan tavoittele taantumista. Olen selväjärkinen aikuinen ihminen, joka osaa kyllä pitää huolen itsestään silloin kun on pakko.

Suhteemme idea on kuitenkin se, ettei minun kaikissa asioissa ole aina oltava se vastuunkantaja itseäni koskevissa asioissa. Minä voin tukeutua Herraani kun sille on tarve ja mahdollisuus, tai silloin kun se vain sattuu tuntumaan hauskalta. 

Kaiken myötä myös minulta odotettu vastuun määrä on kasvanut. En ole voinut enää vain löllötellä Herrani ohjauksessa, vaan minun on ollut yhä enemmän mukauduttava huolehtimaan myös hänen hyvinvoinnistaan aivan eri tavalla kuin aiemmin. Sen kanssa en vielä oikein ole sinut, mutta ehkä vähitellen...

-pikkulintu
 Unboxing