Musta Kuula

Kilometri kilometrin perään.
Valkoiset viivat vilistävät,
katoavat ahnaan etupyörän kitaan.
Ratsastaja kesäyössä.
Napit korvissani kehottavat "Etsimään ja tuhoamaan".

Kilometrit jäävät taakse, uudet lähestyvät edessä.
Helle on taittunut kosteaan yöhön.
Tie on tyhjä,
mieleni täyttävät laulut.
"Uskoudu minulle" laulaa nainen.
Laulu laulun - kilometri kilometrin perään,
pyörä syö tietä.

Kaunis ääni laulaa japaniksi "Hengistä ja koti-ikävästä".
Alkukesän metsät kuhisevat henkiä,
ikuisia lauluja.
Peltoaukioiden usvaiset kädet luikertelevat jo asfaltilla.
Ratsastaja ei ikävöi.

Lämmin kosteus virtaa helminä visiirilläni,
pesee pois sääsket ja pölyn.
Pisarat lentävät kyyneleinä tielle.
Mies laulaa olevansa "Kovempi kuin muut".
Ratsastaja pyyhkii pisarat visiiriltä.

Keltaisten valojen katveessa,
pyörä juo janoonsa.
Kolmas pysähdys lähdön jälkeen.
Ratsastaja janoaa vain kilometrejä.
Valkoiset viivat jatkavat juoksuaan.
Käheä ääni laulaa - "Tämä on tie helvettiin".
Matka jatkuu.

Kaunis nainen kannustaa "Nopeammin, nopeammin, nopeammin".
140... 150... 160... 170...
Kylläinen pyörä antaa kaikkensa,
ahmii kilometrejä täyteen vatsaansa.
Ratsastaja alkaa taas tuntea,
Virtaus avaa mieleni.
Hetkeksi - vain hetkeksi.

Mustana pylväänä öinen ukkonen sulkee tien,
lainehtii peittona mustaakin mustemmalla asfaltilla.
Kuluneet renkaat hakevat kosketusta.
Piiskaan pyörään lisää vauhtia.
Nainen korvissani vaatii "Eilistä vielä kerran".

Ukkonen jäädyttää ilman,
piiskaa ilmasta kesäyön lämmön.
Kylmyys hiipii paljaisiin sormiin,
kangistaan jalat,
puhaltaa visiirin umpeen.
Laulu kertoo "Pahan kuun nousevan".

Tuhat kilometriä asfalttia,
mustaa kuin Kuula,
kuumaa kuin Valkoinen Viha.
Haistan suolan ilmassa,
tunnen meren lämmön.
Ilonen ääni rallattaa "Rankan päivän illasta".
Kohta perillä

Noita odottaa jo,
ottaa minut vastaan,
riisuu haarniskan,
tarjoaa juotavaa.
Mieleni laulaa yhä "Hyppää, he sanovat".
Koskettaa pehmeästi,
asettaa lepäämään,
avaa matkan jäykistämät nivelet.

Tunteja pimeässä.
Kosketus pulppuaa energiaa,
poistaa kireyden - avaa lukot.
Mieli kelluu pumpulissa,
soittaa ja laulaa "Tanssi valoon".
Aika katoaa -Taas.

Helle loistaa viiruina seinällä,
tuullettimen huminassa,
kasteena pikarin pinnalla.
Jossain hyvin syvällä lauletaan "Pienestä punaisesta corvetesta".
Katoan pois,
unettomaan uneen.

Tunteja tuntien perään,
Noita jatkaa kosketustaan - uupumatta.
Kuula pehmenee.
"Rautamies" soi yhä uudelleen ja uudelleen.
Viirut matkustavat seinällä,
venyvät - katoavat.

Noita päästää valon huoneeseen,
kesäyön kultaisen valon.
Hymyilee.
Näen väsymyksen - odotuksen.
"Ei enää Herra Mukava"
Noita ei odota kiitosta.

Kämmenselkäni halkaisee pehmeän huulen,
käteni puristavat paksut hiukset nyrkkiin.
Tuhat kilometriä - "Minulla on aikaa".
Otan - Satutan - Raiskaan epäpyhästi.
Voitelen itseni energiallasi - Vien kaiken.
Täytän odotuksen.

Haarniska tuntuu kuumalta - raskaalta.
Vartalo on kevyt kantaa,
Kuula painava.
Napit aloittavat "Minusta et saa pyhimystä".
Pyörä hirnahtaa innoissaan.
Malttamattomana tie jo odottaa.

Kesäyö - melkein pyhä.
Saappaat painuvat pehmeään hiekkaan.
Visiiri odottaa pyörän seurassa,
musiikki seuraa minua.
"Sinä voisit olla minun".
Ikuinen meri tervehtii minua.
Täällä taas.

Harva käy enää.
Harvempi käy syystä.
Miehet laulavat "Kuninkaiden perinnöstä".
Vanha seita.
Kerran Pyhä - tänään Unohdettu.
Ikuinen meri tervehtii minua.
Täällä taas.

Terän hampaat avaavat vereni juosta.
Kuiva hiekka imee pisarat,
tahtoisi imeä enemmän - paljon enemmän.
Miehen ääni pyytää "Nauttimaan hiljaisuudesta".
Yö on täynnä ääniä.
Ikuinen meri tervehtii minua.
Täällä taas.

Kylmä vesi tervehtii ihoani,
ympäröi vartaloni,
kantaa painoni,
peittää hengitykseni.
Haarniska yksin rannalla.
Mielessä kaikuvat yhä sanat "Mikään muu ei merkitse".

Musta Kuula särkyy.
Tunteet vyöryvät hyökynä,
aalto aallon perään - kuin ikuinen meri.
Nostan alastoman vartaloni rannalle - napit korville.
"Johdatus toi meille kruunun ja sormuksen".
Lämmin kesätuuli kylmää ihoni.
Kaipaus on palannut.

Ratsastaja kääntää pyörän kohden kotia.
Napit laulavat "Kanssasi tai ilman sinua".
Kuula on rikki - kaipaus tallella.
Pyörä ärjyy malttamattomana,
syö asfalttia, kilometrejä.
Pitkä paluumatka - kohden aamua.

-Mr.Inathu


Alkuperäinen runo/tarina ja keskustelua BDSM-baarissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti