keskiviikko 7. elokuuta 2019

Vielä se sätkii...


Sitä olisi likimain tasan kaksi vuotta edellisestä blogipäivityksestä, ei paha :)
Ja kun ainoat todelliset tekosyyt kirjoitustauolle taitavat olla akuutti elämänkiire ja läppäriallergia, niin kaipa sitä voi jatkaa kirjoittamista kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan...

Paitsi, että pitänee vastata vielä siihen kysymykseen: "Mitä tässä välissä on tapahtunut?" 

Olen pahoillani, ei oikeastaan mitään :D

Uusi tuotantokausi alkaa siitä, mihin vanha päättyi, eikä käsikirjoituksessa ole kahden vuoden aikahyppyä, vaikka näyttelijät ovatkin selvästi vanhemman näköisiä ;)

Minun ja pikkulintuni elämä on jatkunut tässä välissä arkisen mukavasti, TPE ei ole voimakkaasti näkyvissä arjessa, mutta se tuntuu pinnan alla kaikessa elämässä. Pikkulinnun cuckquean on tullut vahvasti osaksi arkea, mutta oikeastaan se on ollut sitä jo aiemminkin, nyt vain viimeiset vuodet siitä on puhuttu sen oikealla nimellä ja sitä on tietoisesti ruokittu "leivonnaisin"... Ja mikä parasta, tutkimusmatka tuntuu olevan yhä vasta alkumetreillä :)

On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka voimakkaasti cuckquean-kuvio vaikuttaa leivonnaisiin, siis ulkopuolisiin naisiin. Monelle polysuhde tai avoin suhde on nykyään jo aivan normijuttu, eikä ulkopuolisena naisena oleminen ole enää mitään ihmeellistä. Itselleni on myös aina ollut erittäin helppoa löytää sessiokumppaneita, vaikka olen aina ollut samanaikaisesti myös primäärisuhteessa ja kertonut siitä aina avoimesti uusille tuttavuuksille.

Nyt, kun kerron primäärisuhteellani olevasta cuckquean-fetissistä, olen saanut huomata että sen käsitteleminen on suurimmalle osalle avomielisiäkin naisia jossain määrin haastavaa. Puoliso kotona tuntuu helpolta, mutta puoliso kotona, joka tarvitsee sitä että miehellä on muita suhteita, onkin selkeästi vaikeampi asia. 

Osa ihmisistä selkeästi näkee kuviossa pahamaineisen yksisarvissyndrooman mahdollisuuden, eli sen että kolmatta osapuolta vain käytetään välineenä suhteen sisäiseen leikkimiseen, ilman että heidän omat tarpeensa huomioidaan. Osalle taas näyttäisi tuntuvan aidosti olevan vaikeaa ajatella, että tilanteessa on ikään kuin kaksi sessiota päällekkäin: Se miehen ja ulkopuolisen naisen välinen sekä se toinen siellä kotona, jota varten ensimmäinen tavallaan on järjestetty. Etukäteisajatuksissa nousee pintaan, että josko se Domin fokus onkin ehkä todelisuudessa kuitenkin siellä kotona... Tai sitten jotain ihan muuta...

Cuckcakes tai tosiaan "leivonnaiset", kuten meillä niitä kutsutaan, voivat periaatteessa olla oikein hyvin vain satunnaisia vaniljaisia panoja, ne toimisivat aivan hyvin pikkulinnulle, mutta itse en jaksa random-säätöjä, varsinkaan niitä vaniljaisia. Olen muutoinkin iän kertymisen myötä tullut entistä tarkemmaksi siitä, minkälaisiin jatkuvaluonteisiin suhteisiin itseni sekoitan. Tämä tarkoittaa ihmiseen tutustumista ja perehtymistä ennen sessiointia, mikä ei oikein toimi leivonnaisten kohdalla. Ja lintuni taas eivät oikein toimi, koska he ovat niin tuttuja "sisäpiiriläisiä", etteivät saa fetissiä aktivoitua..

Hetkittäin tuntuukin, että kotoinen pikku cuckquean-fettarini onkin kuin pahimmanlaatuinen bulimikko konditoriassa, oikein isointa mahdollista "karkkikauppailua", paitsi että se ei ole kokopäiväistä. Herkkuja pitäisi saada juuri silloin kun siltä tuntuu ja mieluiten jotain oikein kaunista ja höttöä, uutta, kevyttä ja makeaa.

Yritä siinä nyt sitten olla harkitseva ja rauhallinen, isällinen Dom, joka yrittää harkiten löytää sitä ravitsevaa kokojyväleipää, jolla nälkä pysyisi kurissa pidempäänkin ja joka sopivin lisukkein tarjoiltuna ruokkisi koko perheen...

Pikkulintu saa kirjoittaa itse omista ajatuksistaan, minä aloitin nyt vain vähän narisemalla siitä, kuinka "vaikeaa" on olla suhteessa, jossa puolisolle on erittäin tärkeää että mies käy säännöllisesti panemassa muita naisia, mieluiten vielä paremman näköisiä ja taitavampia #firstworldproblems

-Mr.Inathu

PS. To be continued...

Lomalla...