keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Keinumisesta

Ja ei, tämä ei ole blogikirjoitus swingeröinnistä, olen pahoillani :)

Vaan ihan vain kuvakertomus siitä, mitä seurasi kun viime kesänä eräällä tärinätorilla oli myynnissä erittäin edullisia mönkkärin vinssiliinoja (3e/kpl) ja kinkyn alitajunnassa jokin napsahti...

Olen aina halunnut sellaisen oikein kunnollisen kokoisen panokeinun. Kiinnityspisteetkin laitoin olohuoneen kattoparruihin "sillä silmällä" jo pari vuotta aiemmin. Nyt siis päätin investoida raaka-aineisiin ja otin muutaman vinssiliinan ja tilasin netistä kasan isoja rosterisia D-lenkkejä.

Päätin kokeilla sellaista kuormaverkko-mallia, jonka varassa voisi tarvittaessa nostaa ilmaan vaikka sarvikuonon. Piirsin hahmotelman ja laskin osien pituudet  ja sitten vain pätkimään vinssiliinoja. 

Tästä se lähtee...

Vinkkinä, keinokuituliinojen ja narujenkin leikkely menee oikein mukavasti kaasukolvin leikkuupäällä, joka on sitä varten tarkoitettu :)


Halusin säilyttää robustit vinssikoukut, joten suunnittelu ja kasaaminen lähtivät niistä. Koska halusin todella kaikkien keinun osien kestävän, ompelin kaikki liitokset käsin paksulla pikilangalla. Erityisen vahvat liitokset tein luonnollisesti kulmiin, joihin suurin rasituskin kohdistuisi.



Halusin keinusta mahdollisimman monipuolisen, joten laitoin D-lenkkejä molemmat sivut täyteen, mahdollistaen sekä erilaiset kiinnitykset, että lisäripustuspisteiden hyödyntämisen. Jo alunperin olin suunnitellut keinua kuudella ripustuksella perinteisen neljän sijaan.



Suurin huolenaiheeni oli verkon leveys. Tulisiko keinusta liian leveä ja kourumainen? Mitenkään väheksymättä, en kuitenkaan halunnut suunnitella keinuani ensisijaisesti karhuille...

Ompeleminen käsin otti "jokusen hetken", mutta jostain nekin hetket silti muutaman viikon kuluessa löytyivät ja keinu valmistui hyvissä ajoin viime syksynä ja muistin jopa valokuvatakin prosessia välissä. Asia, jonka aina projekteissani tuppaan unohtamaan.

Sitten piti vielä käydä hakemassa parikymmentä metriä tukevaa kettinkiä ja muutama isompikokoinen palomieshaka, koska normaalisti käyttämäni siro ja elegantti "pikkuketju" ei sen kummemmin visuaaliselta olomuodoltaan kuin vetolujuudeltaankaan ollut keinuun kelvokasta. Niin paljon kuin sitä varastoista jo valmiiksi löytyikin.

Ja eikun keinumaan :)



Kesti silti vielä useampi kuukausi, ennen kuin ehdin/muistin/motivoiduin valokuvaamaan kokonaisuutta... 

Kohde jo innoissaan keinumista odottelemassa


Mutta kuten kuvista näkyy, keinu toimii erittäin hyvin. Kaikki kolme aukkoa ovat haluttaessa helposti käytettävissä ja kahlitsemisvaihtoehtojakin on lähes loputtomiin. Tyynyn puuttuminen ilmeni selkeäksi puutteeksi keinussa, mutta onneksi se oli helppoa korjata muuttamalla vinssikoukkujen kiinnitystä ja lisäämällä mukaan pikkuinen sisustustyyny. Josko sitten vielä pitäisi valmistaa pikkuinen nahkapäällysteinen tyyny ihan vain kiikkua varten :)




Lisäksi huomasin, että keskimmäiset ripustukset kannattikin ketjusta poiketen tehdä hihnoista, jotka mahdollistavat kohteen korkeuden ja sisääntulokulman portaattoman säätämisen. Lisäksi voisin ehkä vielä lisätä pienet ketjutaljat jalkopään kettinkien kiinnitykseen, mahdollistamaan korkeuden lisäsäätöjen nopeaa tekemistä.

Kokeilematta jäivät vielä mielessä pyörivät ajatukset vatsalleen ja pystyyn kiinnittämisestä, mutta eivätköhän nekin tule lähiaikoina testattua. Lopuksi vielä muutama kuva keinumisesta, olkaatten hyvät ;) 

-Mr.Inathu

Keinu tuntuisi toimivan ihan hyvin...

Kohteen käsittelykin tuntuisi toimivan hallitusti...

 Jes, hyvin toimii ;)



 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

151 ⇒ 365

Se, mikä alkoi vajaan puolen vuoden mittaisena projektina täytti eilen täyden vuoden. Tasan vuosi sitten niittasin valmistamani pannan pikkulinnun kaulaan ja alkoi projekti jonka osana tämäkin blogi lopulta sai alkunsa viime kesänä.

Vuosi on ollut monella tavoin erilainen kuin kumpikaan meistä odotti. Varsinaista sessiointia tai "aktiivista" kinkyilyä on ollut paljon arvelemaani vähemmän, mutta samalla D/s-dynamiikka on ollut ehkä aidompaa ja syvempää kuin odotin... Uskallanko edes sanoa... Lähes jopa epäterveeseen saakka.

Silti samalla yhteinen suhde on syventynyt ja muuttunut aivan eri tavoin merkittäväksi kuin vain "projekti" tai vain "pelkkä" D/s-suhde.

Ajoittain on kyllä tuntunut siltä, että "nyt kyllä nakkaan tuon kakaran pellolle ja etsin tilalle jonkun valmiin ja aikuisen..." Ja sitten taas ne hyvät hetket ovat olleet juuri täsmälleen niin hyviä kuin vain voivat olla. Enkä nyt tarkoita edes seksiä :)

On ollut myös mielenkiintoista havaita, miten eri ihmiset (kinkyt) joiden kanssa olen keskustellut vuoden aikana ovat suhtautuneet suhteeseeni hyvin eri tavoin. Joidenkin on ollut erittäin vaikeaa hyväksyä konsensuaalisuuden rajamailla keikkuvaa suhdettani, josta pienellä dramatisoinnilla on helppoa löytää jopa  läheisriippuvuuden ja turvallisuushakuisuuden tms. ei-niin-kivan vivahteita...

Samaan aikaan toiset taas ovat nähneet suhteemme ainutlaatuisena mahdollisuutena meille molemmille.

Itse olen ollut erittäin tyytyväinen siihen kuinka isot asiat ovat asettuneet D/s-dynamiikkaan, samoin arki on ollut erittäin toimivaa. Sen sijaan outoa on ollut havaita kuinka toisaalta stereotyyppisen BDSM-sessioinnin vähentyminen arjen ja startup-kiireiden puristuksessa on tuntunut itselleni vaikeammalta ja paljon suuremmalta asialta kuin olisin osannut ajatellakaan aiemmin. Varsinkin kun teoriassa mahdollisuuksia sessioimiseen olisi "koko ajan".

Samalla kun olen panostanut paljon aikaani pikkulintuun, ovat suhteet muiden lintujen ja toisten naisten kanssa jääneet merkittävästi sivuun. Osa tietysti johtuu ajoituksestakin muuttolintuni palattua taas ulkomaille, mutta ylipäätänsä oma fokukseni on kuluneen vuoden ollut hyvin paljon täällä kotipesässä, mistä olen ajoittain ollut enemmänkin kuin vain huonolla omalla tunnolla.  Silti olen saman aikaisesti huomannut sen antavan itselleni jotain enemmän kuin vain arkea.

Nyt alkavaan uuteen vuoteen lähden rinnallani vahvasti sitoutunut pikkulintu, joka on jo aikoja sitten tottunut pantaansa. Pikkulintuni joka vuoden tapahtumien jälkeen tuntuu asettuneen mukavan määrätietoisesti paikalleen. Pikkulintuni joka parhaillaan viimeistelee lopputyötään tutkintoon. Tutkintoon, jonka pääsykokeisiin hänet nelisen vuotta sitten puoliväkisin pakotin isällisesti ohjasin :)

Mielenkiintoista seuraavaa vuotta odottaen.

-Mr.Inathu

Muistoja vuoden takaa