Kesä

Istun kallioilla rantamännyn tarjoamassa puolivarjossa. Lämmin, mutta virkistävä merituuli kahisuttaa kaislikkoa tiirojen kalastaessa poukamassa. Annan kevyen aallokon huuhdella paljaita varpaitani. Rantakäärme ui hiljaa ja sulavasti vain metrin päästä liikkumattomien vapaideni ohi, tämä hetki on täydellinen.

Käärmeen lailla imen itseeni energiaa helteisestä ilmasta ja kuumana polttavasta kalliosta. Täydellisenäkään kesäpäivänä ei täällä suojaisessa poukamassa näy eikä kuulu ihmisten ääniä, on kuin tämä maailma olisi luotu vain yksin minua varten. Hiekkaranta ja sen läheiset kalliot olivat hellepäivänä ääriään myöten täynnä täynnä, mutta metsän läpi ei kukaan muu ole näihin syrjäisempiin poukamiin saakka viitsinyt vaivautua. Suljen silmäni ja nautin hetkestä.

Pusikon kahahdus havahduttaa minut, olet vihdoin täällä. Teeskentelen torkkuvani.
Kuuntelen, kuinka sandaalit läpsyvät vasten kallioita. Pysähdys. Läpsytystä. Pysähdys. Ärtyneitä, nopeita läpsytyksiä sinne tänne. Pysähdys. Kuuluva helpotuksen huokaus ja lähestyvää läpsytystä.

Astelet viereeni raskaasti hengittäen ja kuulen kuinka lasket laukkusi kalliolle. En vieläkään reagoi sinuun.

-Tänne oli *itun vaikeaa löytää!

Kuittaan tuskaisen tuhahduksesi nostamalla katseeni kohtaamaan aurinkolasiesi peilipinnan. Olen yhä ääneti.

-Mulla on jalat ihan naarmuilla ja arvaa vaan monellako "suojaisessa poukamassa" ehdin jo käydä?

Hymyilen leveästi ja muka viattomasti sinulle, käännän katseeni takaisin veteen ja taputan kuumaa kalliota vieressäni.
Tuhahtaen alat penkomaan laukkuasi ja kiskomaan rantapyyhettä esille. Keskeytän sinut sanomalla vain lyhyesti:

-Et tarvitse sitä.

-Mitä tarkoitat?

Äänestäsi kuultaa "hienoinen" ärtymys. Hymyilen ja jatkan yhä veteen tuijottaen:

-Pyyhettä. Ota vain hameesi pois ja istu tähän minun vierelleni.

Riisut ohuen valkoisen hellehameen pois bikiniesi päältä, potkaiset sandaalisi jalasta ja astut alas kalliolle.

-Tää on ihan *itun kuuma!

Koikkelehdit huvittavasti kuuman kallion polttaessa varpaitasi. Nostan katseeni taas sinua kohden ja sanon rauhallisella ja mutta merkitsevällä äänellä:

-Tyttö... Alas... NYT!

Lopetat hyppelehtimisen kuin seinään ja astelet varpaat kipristellen viereeni. Laskeudut hitaasti kätesi varassa tunnustelemaan kuumaa kalliota. Ensin toinen pakara ja sitten hitaasti, hyvin hitaasti, vielä toinen.
Tartun kädelläni takaapäin alaosaasi ja kiskaisen ohuen kangassuikaleen kokonaan pakaroidesi väliin. Katson aurinkolaseihisi ja painan vasemmalla kädelläni sinut alas. Huuliltasi purkautuu, jotain huokauksen, tuskan ja nautinnon sekaista.

Nostan vielä jalkani yli reisiesi ja painan lopunkin lihasi säälimättömästi vasten kuumaa kiveä.
Nyt äänessäsi nautinto on jo voittanut turhautumisen ja ärtymyksen. Jäljellä on enää pelkkää kiimaa kysyessäsi odottavalla äänellä:

-Kerro minulle, miksi halusit minut tänään tänne?

Katson sinua ja annan sekuntien kulua, ennen kuin vastaan raskaasti huokaisten:

-Eikös se nyt ole aivan itsestään selvää?

-Öö, joo... Sä haluut tehdä sen täällä rannalla. Tää on kyl oikein sopiva paikka siihen... Eikä tänne varmasti kukaan ainakaan vahingossa eksy häiritsemään...

Jo puhuessasi annat kätesi eksyä nivusiini ja painaudut kuin vahingossa kylkeäni vasten.
Tartun sinua ranteesta ja nostan kätesi takaisin syliisi, todeten ilkikurisella äänellä:

-Eikö se nyt olisi jo vähän liian ilmeistä?

Katsot minua hölmistynyt ja aavistuksen pelokas ilme kasvoillasi. Nostan aurinkolasisi ylös hiustesi päälle ja katson suoraan silmiisi. Annan sekuntien taas juosta, ennen kuin kysyn:

-Kerrohan pikkuinen, miksi sinä luulet minun kävelyttäneen sinut kaikkien niiden pusikoiden läpi tälle yksinäiselle rannalle?
-Kerrohan, miksi mielestäsi olen järjestänyt sinulle kaiken tämän vaivannäön, kun olisin aivan yhtä hyvin voinut hoidella sinut heti siinä hiekkarannan viereisillä kallioilla?

Katsot yhä vain hölmistyneenpänä:

-Ai olisit? No miksi me sitten ollaan täällä? Ja MIKSI mun piti repiä sääreni noissa pusikoissa!?

Huokaisen taas syvään ja jo hieman turhautuneellakin äänenpainolla...
Kohottaudun käsivarteni varaan ja nostan alas laskemasi aurinkolasit takaisin ylös. Tartun sinua niskasta ja taivutan nopealla liikkeellä itseäni vasten, annan huultemme kohdata vain aavistuksen verran ennen kuin asetan sinut takaisin alkuperäiseen asentoosi. Katseesi lasittuu ja huulesi jäävät odottamaan aavistuksen raolleen.

-Kyllä sinä vain ajoittain olet yksi simppeli ja typerä pikku lutka... Niin, miksi minä todellakin kutsuin juuri Sinut tänne ja annoin juuri Sinun nähdä kaiken etsimiseeni kuluneen vaivan? Kysymys siis kuuluu, miksi Minä uhraan tämän täydellisen paikan ja hetken juuri Sinulle?... Vaivaahan nyt edes hieman sitä pientä ja suloista päätäsi ja... YRITÄ edes...

-Koska olen... Niin... Ihana, että halusit juuri minut tänne?

Epävarma vastauksesi päättyy suuriin ja loistaviin silmiin sekä kasvot halkaisevaan pikkutyttömäiseen hymyyn.

-Huokaus... Nuoret naiset... Niin itsevarmoja ja kuitenkin samalla niin kovin epävarmoja... Ei, en halunnut sinua tänne ihanuutesi takia... Tai no, ehkä vähän siitäkin syystä...

Virnistän merkittävästi ja kysyn isällisellä äänellä:

-Muistatko, kun keskustelimme viime talvena "luontomatkailusta"?

Ilmeesi kirkastuu ja vastaat iloisesti:

-JUU!...

Pienen ajatustauon jälkeen katsot minua hieman epäluuloisesti ja jatkat:

-Ja kerroin, miten vihaan itikoita ja ötököitä ja limaisia elukoita ja...

Hetken aikaa ilmeesi kuvastaa saman aikaisesti ymmärtämystä ja niin ihanan monia ristiriitaisia tuntemuksia, ennen kuin jatkat tiukasti minua silmiin tuijottaen:

-...Ja kylmissä ja likaisissa luonnon vesissä uimista limaisten ja ällöttävien elukoiden ja levien ja kasvien keskellä...

Katseesi hakeutuu hitaasti vedenrajaan, jossa aallot hiljaa huojuttavat kalliosta kasvavaa likaisen virheää leväkasvustoa. Hitaasti nostat katseesi takaisin kohtaamaan minun aurinkolasien peittämät silmäni. Hyvin hiljaisella ja nöyrällä äänellä kysyt minulta:

-Eihän Herra? Eihän me mennä uimaan täällä? Mä teen mitä vain...

Keskeytän sinut ja totean iloisesti hymyillen:

-Niin, kyllä minä tiedän sen...

Annan iloisen hymyni levitä vieläkin leveämmäksi.

-Mutta...

-Ei ole mitään muttia, vaikka on se vaan kumma, kuinka paljon asioita pieni metsälenkki saakaan pienoisessa ihmismielessä unohtumaan...

Annan sanojeni maalata ilmaan ääneen sanomattomia ajatuksia, tiedostaen taas kerran kuinka joskus onkaan paljon tehokkaampaa lopettaa ääneen lausuttu kesken ja antaa toisten mielikuvituksen täyttää aukot.

Katseesi alkaa harhailla ja nopeasti ja skannaat läpi koko pikkuisen kaislikoiden rajaaman kalliorannan. Ei pakotietä.

Nautiskelen mielessäni, kun näen sinun päätyvän siihen ainoaan loogiseen toimintamalliin, jota jo sinulta odotinkin, ja päätät yrittää pelastautua sillä sinulle niin kovin ominaisella tavallasi. Yrität hämätä minua kiimaisella käytökselläsi ja päällekäyvän anteliaalla seksillä, unohtamaan sen mitä olin suunnitellut.

Nykäiset lappubikinien solmun auki ja päästät rintasi vapauteen. Rintasi, jotka ovat sekaisen mielesi jälkeen ehdottomasti paras ominaisuutesi, niin pinnallista kuin se onkin itselleni myöntää. Ja sinä tiedät oikein hyvin kuinka paljon pidänkään täydellisistä rinnoistasi, joten on vain luonnollista odottaa sinun pyrkivän käyttämään niitä, tiedostaen tai tiedostamattasi, juuri tälläiseen hämäysyritykseen. Hymyilen itsetyytyväisenä sinun alkaessasi työntämään hyvin määrätietoisesti poveasi kohden kasvojani ja lyhyen ajatuksen ajan vilahtaa mielessäni mahdollisuus antaa vain sinun jatkaa... Ennen kuin nostan käsivarteni välillemme.

Pidän sinua oikealla kädelläni aloillaan, samalla kun kaivan vasemmasta taskustani Klipsin. Pienen metallisen mustan klipsin, jonka voima on kokoonsa nähden kohtalainen ja kokemustesi voimasta mielessäsi suorastaan hirmuinen. Klipsiä ei ole tarvittu usein ja sinä kyllä muistat sen oikein hyvin, mutta tällä kertaa et ehdi edes reagoida ennen kuin tunteeton metalli litistää oikean nännisi tiukkaan puristukseensa.

Uikahdat ja sekä äänesi että olemuksesi särkyvät nähdessäsi mikä nännissäsi on kiinni.

-Anteeksi Herra! Anteeksi! Anteeksi! Mitä haluat minun tekevän?

Annan hetkien kulua ja näen miten hengityksesi kiihtyy. Armahdan sinut lopulta kysyen:

-Niin, mitä me olimmekaan tekemässä täällä rannalla tälläisenä ihanan kauniina kesäpäivänä?

-Harrastetaan villiä seksiä rantakallioilla... Ja minä palvelen Herraa parhaan kykyni mukaan... Ja tyydytän Hänen kaikki tarpeensa... Ja toivon, että veneilijät sattuisivat näkemään... Ja...

Latelet vastauksesi yhteen hengenvetoon nopeasti ja hieman hädissäsi katsoen kaiken aikaa toiveikkaasti minua, ennen kuin jatkat alistuneesti:

-...Ja käydään... Uimassa...

-Hyvä tyttö!

Hymyilen lämpimästi ja vedän sinut itseäni vasten. Käännyt hieman sivuttain suojellen oikeaa rintaasi, minun vetäessäni kasvosi lähelleni ja suudellessani sinua pitkään ja tunteella.
Hengityksesi muuttuu taas ja tunnen miten jännitys katoaa vartaloltasi, muuttaen sen taas kerran puhtaan kiemurtelevaksi kiimaksi.
Näpäytän Klipsiä terävästi, pitäen tiukasti pääsi paikoillaan. Huuleni huulillasi. Nielaisen vaikerruksesi sinun puristuessasi tiukkaakin tiukemmin reiteni ympärille.

Pyörittelen klipsiä. Kääntelen sitä puolelta toisella ja vedän kohden itseäni. Huomaan tuntevani reittäni vasten bikinien sijaan vain turvonneita muotoja peittävän litimärän ja kuuman kangassuikaleen, kielesi yrittäessä löytää tietään kurkkuni kautta vatsaan saakka. Nautin kiimastasi ja Klipsin tarjoamasta kontrollista vielä hetken, ennen kuin puristan metalliset huulet auki ja annan veren taas virrata vapaasti täyttämään muotosi.

Hiuksesi tiukasti nyrkissäni, taivutan pääsi takakenoon ja annan huutosi kohota väreilevän kuumalle kesätaivaalle.
Mietin hetken mahtaisiko äänesi houkutella paikalle uteliaita pervoja, mutten usko niin hyvään tuuriin...

-Mr.Inathu


Alkuperäinen tarina ja keskustelua BDSM-baarissa