lauantai 15. huhtikuuta 2017

Meemikisan voitto ja asiaa sisällöntuotosta

Osallistuimme tosiaan Baarin meemikisaan ja päädyimme tällä kertaa äänestyksessä voittajiksi. Mukava juttu, kiitos äänestäjille. :)

Olemme tainneet osallistua vuosien saatossa useimpiin kilpailuihin joita Baarissa aina välillä järjestetään foorumilaisten viihdykkeeksi. Minä lähinnä kuvakisoihin ja Herrani sitten myös kirjoituskisoihin. Voitto oli kuitenkin ensimmäinen. Palkinnolle ei tosin harmillisesti ollut käyttöä aikataulujen vuoksi, joten luovuimme siitä.

Kilpailuissa meitä innostaa teema, ideoiden kehittely ja kuvan rakentelu/tekstin raapustaminen. Joskus sitä vaan tarvitaan vähän motivontia että saa aikaiseksi. :) Kilpailut ovat olleet juuri sellainen hauska syy luoda jotain ja kantaa oma kortensa foorumikekoon. 

Meille sisällöntuotto kun on yksi iso syy osallistua Baarin keskusteluihin ja galleriaan, sekä nykyään tähän blogiinkin. Minusta ainakin on kivaa että jotkut kinkyt viitsivät ja uskaltavat kirjoittaa meidän kaikkien luettavaksi juttujaan.

Niistä lauseista olen minäkin saanut ahaa-elämyksiä, uutta tietoa ja ennen kaikkea löytänyt sanoja itselleni. Olen osoitellut viesteistä kohtia Herralleni kun niissä on tavoitettu jotain mitä en ole osannut sanoittaa tai edes hoksata. 

Vaikka välillä tuntuukin siltä, että kaikki syvällisemmät aiheet on jo käsitelty ja foorumin henki on vähän alaluisussa... Niin kyllä siellä silti tulee käytyä. Välillä aktiivisemmin ja joskus kuukausien taukoa pitäen. Blogeista luen satunnaisesti lähinnä blogeja Käsi hiekassa ja sinussa sekä Pure mua!.

Onkin kivaa että muut jaksavat ottaa kuvia ja kirjoitella foorumille tai omiin blogeihinsa. Niistä minä joskus inspiroidun, saan puheenaiheita Herrani kanssa ja löydän uusia juttuja joista kiinnostua. En ole koneen ääressä runkuttelija mutta arvostan kyllä sessiokertomuksia... :> 

Tämän vuoksi julkaisen omia tekeleitäni ja ajatuksiani - luodakseni sisältöä muille ja toteuttaakseni itseäni kuvin ja tekstein. Kun joku saa minun jutuistani jotain, mikäs sen parempaa. :) 

Minun on lisäksi vaikea keskittyä ajattelemaan syvällisiä ilman keskustelukumppania tai kirjoittamista, joten monesti Herranikin kai saa paremman kuvan pääni sisällöstä kun kirjoitan sen jonnekin: meiliin, whatsappiin, foorumille tai blogiin... :D

Tässä siis vielä se kuvamme:



Alkuun teema ei inspiroinut ollenkaan, mutta sain hetken mietittyäni idean meemistä What People Think I Do / What I Really Do. Herralleni tämä ei ollut tuttu aihealue, mutta minä olenkin meillä se Imgurin suurkuluttaja...

Sitten vain ideointia ja yhdessä illassa kiireessä kuvat kasaan ennen kuin lapset tulivat kotiin. Hyvä siitä tuli! 

Hykertelin tooooodella tyytyväisenä kun meemi oli valmis. "Mä olen tehnyt ihan oikean meemin!" :D En siis ole koskaan ennen tehnyt sellaista ja se tuntui hurjan jännittävältä, haha!

Meemiuramme tästä tuskin urkenee kuitenkaan, mutta jäämme odottamaan seuraavaa kilpailua. :)

-pikkulintu

Todellisuus vs. Kinky: 1-0

Pahoitteluni jo etukäteen niille harhaanjohdetuille, jotka otsikon perusteella odottivat syvällistä, filosofista pohdintaa aiheesta. Tällä kertaa blogissa hyvinkin arkisia ajatuksia :)

Niin, se on taas pääsiäinen, neljä päivää lomaa ja tällä kertaa ihan kahdestaan vain pikkulinnun kanssa. Suunnitelmia oli tehdä vaikka mitä kivaa, kun on paljon aikaa... Mutta eihän ne asiat aina ihan niin mene, no kyllä te tiedätte ;)

Tarkoitus oli ensinnäkin ottaa sellainen hieno pääsiäiskorttikuva kinkyille, kaikki oli jo etukäteen mietitty ja vain toteuttamista vaille valmista. Tarkoitus oli ostaa niitä superhienon näköisiä pääsiäismuna-vaahtosuukko-systeemeitä, joita Lidlillä oli myynnissä jo kuukausi ennen pääsiäistä, sellaisia vaaleanpunaisia, joissa oli eri värisiä konfetteja pinnalla. Sellaisia ultravisuaalisia "Yksisarvisen-Hello-Kitty-My-Little-Pony-Valentiinipupun-munia". No, kävi ilmi, että muutkin olivat tykänneet niistä ja ne olivat loppuneet Liitereistä jo viikkoja ennen pääsiäistä. Plääh...

Ostin myös hyvissä ajoin paljon rairuohon siemeniä ja laitoin useammankin tarjottimen kasvamaan, jotta saisin hienon ruohikon kuvaa varten... Ja koska lapset uskovat että isot määrät rairuohoa houkuttelevat kukot ja puput munimaan enemmän suklaamunia :)

Paitsi, että mokomat eivät itäneet ja nyt on vasta about puoli tarjottimellista sellaista 2-3 cm pitkää piikkiä... Eli se niistä upeista vihreistä "ruohopelloista", joita ajattelin syvätä kuvaan...

Pääsiäiskuvan lisäksi tarkoitus oli ottaa pidempikin kuvaussessio pääsiäisen aikana, ehkä parinakin päivänä, kun ideoita olisi vaikka kuinka...

Niin ja kuvaamisen lisäksi oli ehdottomasti tarkoitus myös levittää olohuoneen takan edustalle futoni ja siihen päälle lateksilakana, lämmittää varaava takka lämpöiseksi ja vähän liukastella, liukua ja muutenkin "nurutella" siinä...

Unohtamatta sitä, että lauantaina (tänään) oli alustavissa suunnitelmissa myös piipahtaa smurffien DC-bileissäkin...

Ja koska aikaa tälle kaikelle oli "vaikka kuinka" tein vielä torstai-illan ja perjantaiaamun töitä ja sitten vähän ulkoilua aurinkoisessa ja helvetin kylmässä säässä... Kunnes sitten pitkäperjantain iltapäivällä alkoi tuntua vähän heikolta...

Illalla nousi lämpö ja nyt on sitten kuumetta. Jee...

Eli valitettavasti lukija, tänään kauniin pääsiäiskuvan sijaan vain joitain kuumeisia ajatuksia ja lohdutukseksi Baarin vähän surullista meemiskabaa varten otettu kuva joka kyllä, ainakin omasta mielestäni, on ihan kiva ;)

-Mr.Inathu



Miltä täällä tietenkin näyttää "aina" kun isäntä ei ole sairaana ;)

torstai 6. huhtikuuta 2017

Miten saan käyttää ääntäni?

// Sisältää pitkää pohdintaa siitä, mikä on minulle sallittua niin ihmisenä kuin myös omistettuna subina. Esimerkkinä tällä kertaa vaaleissa äänestäminen.

Kuntavaalien vaalipäivä lähestyy tällä viikolla, ja meilläkin on ehdokkaiden kartoitus parhaillaan käynnissä. Ja tuota noin, kun seurasin miten Herrani tällä viikolla tarkasteli, esitteli ja kommentoi minulle vaalikoneen tuloksiansa... Sain yhden ajatuksen päähäni.

Vähän sellaisen kiistanalaisen. Sellaisen, joka varmaankin herättää ihmisissä monenlaisia tunteita ja ajatuksia – epäilemättä enemmän negatiivisia ja kiihtyneitä.

Pohdiskelinkin jonkin aikaa sitä kirjoitanko tästä ollenkaan blogiimme.

Päätin kuitenkin että kirjoitan. Päätin, että minä saan käyttää omaa ääntäni tällä tavalla: kirjoittaa ajatuksiani ja pohdintojani julkiseen blogiini, vaikka ne voivatkin olla muiden mielestä jotenkin vääränlaisia.

En ole henkilö, joka osallistuu politiikkaan, järjestöihin tai muuhun vastaavaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Seuraan politiikkaa ja luen sanomalehteni, mutta en ole aktiivinen toimija aiheen suhteen. En aja muutosta osallistumalla kampanjoihin tai poliittisiin järjestöihin, lue teemoihin liittyviä blogeja tai marssi mielenosoituksissa.

Toisin sanoen, en ole aktiivinen kansalaisvaikuttaja.

Olen kai aika tavallinen henkilö, joka seuraa yhteiskunnallista toimintaa enimmäkseen sivussa. Välillä marmattaa maailman tilasta, joskus allekirjoittaa kansalaisaloitteen, toisinaan välttelee joidenkin yritysten tukemista. Äänestää ja suhtautuu terveen kriittisesti mediaan ja yhteiskuntaan.

Lisäksi yritän vaikuttaa ruohonjuuritasolla ympäristööni. Minua häiritsee jotkin epätasa-arvoon, ennakko-oletuksiin ja stereotypioiden vahvistamiseen liittyvät asiat. Näitä kohdatessani avaan joskus suuni ja toimin.

Siksi minulle on myös ollut vaikeaa käsitellä sitä, että minä ylipäätään alistun – nuori nainen keski-ikäiselle miehelle. Halusin jopa alistua 24/7.

Olen miettinyt paljon sitä, onko se oikein. Saanko haluta sellaista? Onko minussa jokin vialla, kun haluan jotain niin perinteistä ja patriarkaalista? Vaikka elän ajassa ja maailmankolkassa, jossa minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin elää ja toimia yhteiskunnassa haluamallani tavalla.

Onko tämä vain paluu menneisyyteen? Onko tämä joillekin miehille lyömäase, jota käyttää muita vastaan tyyliin: "tämä todistaa sen, että naiset ja miehet ovat luonnostaan erilaisia ja naiset kukoistavat vain kun mies on Mies ja johtaa perhettä".

Se olisi minulle epämiellyttävä ajatus.

Olen kuitenkin päätynyt aina siihen, että tämä on todellista tasa-arvoa ja vapautta. Minä voin valita olla tällaisessa suhteessa. Minua ei ole pakotettu siihen eikä kasvatettu uskomaan että en muuta voi valita. Minulla on vaihtoehtoja.

Tehtäväni ei myöskään ole olla esimerkki muille, enkä ole kenenkään esikuva. Minä en rapauta saavutettuja etuja ja ihmisoikeuksia olemalla alistuva omassa kahden henkilön parisuhteessani. Minä en ole häpeäksi muille naisille – itsenäisille, vahvoille, tasa-arvon puolesta taisteleville, uraohjuksille.

Niin järkeilen, mutta silti tunnen syyllisyyttä. Huonommuutta. Epävarmuutta. Epäilen, että minua pidetään yksinkertaisena ja säälittävänä kun alistun tällä tavalla. Että jotenkin häpäisen kaikki muut naiset. Jatkuvaa tasapainoilua, mutta yritän päästä rauhaan tämän asian kanssa...

Ja nyt siihen ajatukseen jota arastelin kertoa.

Mitä jos Herrani päättäisi puolestani, ketä äänestän sunnuntaina?

[moraalisaarna] Mutta sehän on väärin, laitontakin! Ainakin moraalitonta ja takuulla paheksuttavaa. Äänioikeus on pyhä ja kinkyleikit on leikkejä ja niinä pysykööt, ainakin näin vakavissa asioissa! Ketään ihmistä ei voi Suomessa omistaa ja tämä ylittää järkevyyden rajat.

Ja entä ne seuraukset yhteiskuntaan, olenko valmis tekemään ehkä typerän äänestyspäätöksen ja elämään asian kanssa? Ei näillä asioilla kukaan järkevä leiki, jokainen ääni vaikuttaa meidän tulevaisuuteemme!

Kaikki tämäkö vain sen vuoksi, että haluan leikkiä valtapelejä? Koska ajatus tuntuu kiihottavalta ja kiinnostavalta? Fantasiat pysyköön joskus vain fantasioina! [/moraalisaarna]

Niiiiiiiin.

Olen minä tätä pyöritellyt yksin ja Herrani kanssa eri suunnista. En tiedä vielä mitä teen. Ajatus tuntuu kiihottavalta, innostavalta ja pakahduttavalta. Jännittävältä ja meitä yhdistävältä, kuviotamme voimistavalta. Kielletyltä ja todellakin siltä, että minä olen omistettu.

Koska eikö D:n hyvinvointi ja mielihyvä ole tärkeintä s:lle? Jos D kokee jonkun ehdokkaan olevan hänelle hyvä, eikö s voi miellyttää auttamalla omaltakin osaltaan tuon ehdokkaan läpipääsyä?

Onhan ravitsevan ja maukkaan välipalan tuominen D:lle työpöydän ääreen yksi keino miellyttää, mutta eikö kunta-asiat ole vähän, noh, eri suuruusluokkaa? :) Ai haluat lisää budjettia sektorille X? No problem, minä autan ja tuon sen välipalankin! 

No juu. Minä myös oikeasti pidän Herraani älykkäämpänä ja perehtyneempänä useammissa asioissa kuin itseäni. Hän on asunut vaalipiirissämme pidempään kuin minä, joka vasta muutin tänne vuosi sitten. Meidän mielipiteemme ja arvomme myös kohtaavat monissa asioissa, ei toki kaikissa.

Eikö siis olisi ihan ok luottaa Hänen arvostelukykyynsä? Kun kyse ei ole siitä, että ajattelisin olevani liian tyhmä tai estetty päättämään omaa ehdokastani. Tai siitä, että "miehet tietää paremmin, naiset kuunnelkoon heitä". Vaan tässä tapauksessa yksilöstä jota katson ylöspäin.

Herrani ei varmaan koskaan itse käskisi minua tekemään tätä (ajatushan oli ylipäätään nyt minun), mutta jos käskisi, niin suostuisinko?

Nyt joku varmaan toteaisi että jos ei suostu, ei ole oikeasti pannoitettu. Koska kuitenkin eletään Suomessa ja kaikilla on vapaa tahto, arki on eri asia kuin fantasia jne, niin en tiedä suostuisinko jos en sitä aidosti itse tahtoisi. Tässä mennään kuitenkin todella rajoille, enkä minä ole Täydellinen Orja. Joku ehkä on, mutta minä nyt olen vain tällainen.

Entä jos Herrani nyt sanoisi, että selvä, äänestä tätä Markku Mulkkua jota et ikimaailmassa itse haluaisi äänestää, häh-häh-hää...? Niin, tämäkin olisi kyllä pohdinnan paikka. Olisinko valmis hyväksymään sen, että äänestän omien arvojeni ja mieltymysteni vastaisesti? En tiedä.

Onko tässä sitten mitään järkevää, jos suostun äänestämään vain jos ehdokas on tarpeeksi ok itsellenikin? Eihän se ole aitoa alistumista enää silloin.

Niin. Tätä jään miettimään, ja kaikkea muutakin. Vielä on pari päivää aikaa sulatella ja jutella yhdessä Herrani kanssa siitä, mitä tämä meissä herättää.

Kaikkea sitä joutuukin miettimään, vaikka voisi vaan panna. :)

-pikkulintu