Muistelmia - osa II

Hermostuneisuutesi katosi nopeasti ohjatessani sinua sisälle taloon. Lukitsin vielä ulko-oven takanani ja sujautin avaimen taskuuni, ennen kuin talutin sinut huoneesta toiseen kynnysten yli auttaen.

Ilma oli sisälläkin viileää ja pitkään käyttämättömänä olleen tilan aavistuksenomainen kostea tunkkaisuus kutitti sieraimissa. Mietin, mielessäni hymyillen, että missähän oikein kuvittelit meidän olevan.

Lopulta pysäytin sinut olohuoneen takan eteen levittämälleni lampaantaljalle. Näytit herttaisen yllättyneeltä tuntiessasi lämpimän, pehmeän ja kiharaisen karvan kylmien varpaidesi alla. Painoin sinut polvillesi taljalle mietiskelemään mistä hyvästä olit ansainnut moisen ylellisyyden.

-Paikka!

Kirskautin pellit auki, raapaisin tulitikun ja sytytin valmiiksi takkaan kootut sytykkeet. Tuli tarttui iloisesti rätisten kuiviin kuusihalkoihin ja lämpimän ilman liikkeet saivat ihosi uudelleen kananlihalle.

Vetäydyin taaksepäin tarkastelemaan liekkejä vasten piirtyvää alastonta silhuettiasi.

-Selkä suoraan!
-Rinta ulos!
-Leuka pystyyn!
-Kämmenet polville!
-Käsivarret kylkiä vasten!

Tottelit kuuliaisesti. Käsivarsien yhteen puristamissa rinnoissa nännisi seisoivat yhä kauniisti pystyssä, mutta tulen lämpö alkoi jo vähitellen siloittaa ihoasi. Astuin taaksesi ja silitin poskeasi nostaen samalla leukkaasi vieläkin ylemmäs. Aloit hyristä. Hymyilin.

Sitten kietaisin nopealla liikkeellä leveän, paksusta mustasta nahasta valmistamani kaulapannan paljaan kaulasi ympärille. Painoin leukaasi alas ja nostin hiuksiasi paljasten niskasi. Kiristin pannan paikoilleen niskaa vasten ja napsautin pienellä riippulukolla pannan kiinni. Nykaisin vielä hiuksista leuan takaisin pystyyn ja vetäydyin taas kauemmas katselemaan kokonaisuutta.

-Hmmm... Jotain puuttuu vielä...

Odotit tyylikkään ääneti ja paikoillaan minun astellessani luoksesi. Laskeuduin polvilleni taaksesi.

-Kädet pään päälle.

Tartuin takaa päin ylös rintoihisi ja puristin sormenpäilläni nännit jälleen koviksi. Hieroit pehmeää poskeasi vasten parin päivän ikäistä parransänkeäni ja hyrisit taas.

Poimin oikealla kädelläni nipistimen taskustani ja napsautin sen oikeaan nänniisi. Huokaisit syvään. Napsautin vielä ketjun päässä roikkuvan toisen nipistimen vasempaan nänniin, nousin ylös ja vetäydyin taas katsomaan kokonaisuutta.

Ei, ei, ei...

Palasin takaisin luoksesi ja pyöräytin nipistinten säätöruuveja muutaman kierroksen kireämmälle. Tyytyväisenä huomioin, kuinka hengityksesi kiihtyi ja alahuulesi vetäytyi mutruun hampaidesi väliin. Ei äännähdystäkään. Selkeästi tämä ei ollut uutta sinulle, mutta odotahan vain...

Sivalsin ratsupiiskalla pakaroitasi ja komensin:

-Pidetään se selkä suorassa!

Ja jatkoin taas normaalilla äänellä:

-Voit laskea kätesi takaisin polvillesi.

Palasin taas katsomaan ja aloin olla tyytyväinen. Kävelin kolmijalan luo komentaen:

-Nyt aivan paikoillaan!

Taltioin tilanteen pitkällä valotusajalla ilman salamaa, antaen tulen loimun värjätä vartalosi muodot.

-Noin. Lähtötilanne on nyt tallennettu, aika aloittaa leikkiminen.

Astelin nopein, painavin askelein luoksesi ja nappasin bandanan pois. Siristelit silmiäsi tulen kirkkaudessa ja vetäydyit taaksepäin.

Nappasin otteen nipistimiä yhdistävästä ketjusta ja nostin ylöspäin. Käskysanoja ei tarvittu. Nousit vikkelästi pystyy seuraten venytettyjä rintojasi. Seisoin edessäsi ja katsoin suoraan syvälle odottaviin silmiisi. Nostin kättäni ylemmäs ja nousit kevyesti varpaillesi. Vain kevyt ynähdys, ei muuta. Päästin irti ja astelin kauemmas suuren nojatuolin eteen.

Vasta nyt katseesi kiersi ympäri huonetta, pitkin jo menneiden sukupolvien keräämiä huonekaluja, vanhoja tapetteja ja esineitä. Istuutuessani vanhaan suureen nahkaiseen nojatuoliin, palasi katseesi nahan narahduksen myötä taas minuun. Katseestasi löysin samanaikaisesti uteliaisuutta, kiimaista odotusta sekä teennäistä leikkimielistä nöyryyttä. Niin kokenut leikkijä kuin olitkin olevinasi, et vieläkään ollut ymmärtänyt TÄMÄN session todellista luonnetta. Hymyilin taas.

-Sinä olet lutka. Eikö totta?

-Kyllä. Olen lutka. Olen mitä vain haluat... Anteeksi. Mitä vain haluaTTE.

Laskit katseesi muka niin nöyränä ja palvelualttiina.

-Tiedätkö mikä saa minut ärtymään?

Kysymykseni, yllätti sinut.

-En herra. Tottelemattomuus? Haluatteko rangaista minua tottelemattomuudestani?

-Hmph. Viettelevällä, muka viattomalla äänellä esitetty kysymys, joka on selkeästi pikemminkin toivomus tai pyyntö kuin kysymys. Eikö totta? Toivot, että rankaisisin sinua...

Ennen kuin ehdit vastata tiuskaisin kylmällä ja terävällä äänellä:

-Pidätkö minua yksinkertaisena?!

En antanut sinulle aikaa vastata, ennen kuin jatkoin vakavalla äänellä:

-Kuvitteletko minun olevan joku stereo-standardi-tusinamaster, jolle sessio tarkoittaa masokistin piiskaamista muka rangaistukseksi jostain naurettavista "rikkomuksista"?

Kasvoistasi loistava hämmennys nosti pulssiani ja sai minut nauramaan mielessäni. Tästä tulisi vielä nautinnollinen sessio. Jatkoin tiukalla turhautumista tihkuvalla äänellä:

-Piiskaamisesi jälkeen arvon sub varmaankin haluaisi tulla sidotuksi ja saada sitten isoja asioita perseeseensä. Eikö? Ja sitten voisimmekin lopettaa vaikka niin, että nussin lastit kurkkuusi. Niinkö?

-Ky... Kyllä se sopii... Herra...? Kyllä haluaisin HERRA!... Siis, jos vain Herra haluaa... ... anteeksi...

Soperteleva vastauksesi loppui hiljaiseen anteeksipyyntöön. Aloitkohan vähitellen ymmärtää. Hymyilin leveästi katsoessani nojatuolista epävarmoihin ja jo hieman epätoivoisiin kasvoihisi. Ivallisen leikkimielisellä äänellä sanoin:

-Niin, niin varmasti haluaisit... Uskon kyllä, että juuri NIIN varmasti haluaisit. Olenko minä mielestäsi huora?

Häkellykseltäsi sait soperrettuksi vain anteeksipyyntöjä ja lopulta kieltävän vastauksen. Jatkoin tiukasti:

-Jollet pidä minua huorana, niin miksi sitten saavut luokseni olettaen minun olevan täällä sinun halujasi varten? Miksi saavut luokseni olettaen minun automaattisesti piiskaavan tai panevan sinua? Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olet ansainnut jotain sellaista? Tulitko tänne palvelemaan vaiko ehkä sittenkin tulemaan palvelluksi?

Vasta nyt kuulin äänessäsi aavistuksen todellista nöyryyttä, sinun painaessasi katseesi lattiaan ja kuiskatessasi vastauksesi:

-...Anteeksi Herra. En minä tar...

-Ja vastataan selvästi, kuuluvalla äänellä!

-Kyllä Herra. Anteeksi Herra. Olen täällä palvellakseni teitä. Te olette armeliaasti antaneet tälle arvottomalle lutkalle mahdollisuuden palvella teitä. Pyydän anteeksi käytöstäni ja asennoitumistani. Käskekää ja minä tottelen ja rankaiskaa minua, kun näette siihen aihetta...

-Ja? Mitä kysyin ennen sitä?

-Ei herrani! En pidä teitä huorana! En varmasti!...

-Riittää. Vaikene, kuuntele ja puhu vasta kun taas puhuttelen sinua.

Hiljaisuus täytti huoneen. Seisoit suorana lampaan taljalla katse maahan luotuna odottaen minun rikkovan hiljaisuuden, jonka täyttivät vain tulen rätinä ja muutama pieni ajoittainen kilahdus nipistinten ketjun heiluessa raskaan hengityksesi tahdissa.

Näin sinusta, että langan pää oli nyt vihdoin käsissäni. Olin rikkonut kuoresi ja saattanut sinut vieraalle maaperälle. Aika aloittaa hauskanpito. Nostin jalkani nojatuolin käsinojalle ja annoin itseni valua rennosti vanhaan suureen tuoliin.

-Tanssi minulle.

-Mitä!?

-Sinä kuulit kyllä mitä sanoin. Toimi!

Aloitit hitaan ja haparoivan liikehdinnän heiluttaen persettäsi puolelta toiselle käsien heiluessa mukana.

-Säälittävää... Tämä ei ole mikään viiden pennin krouvi. Sinulla on kaunis vartalo. Tuollainen ei pysy kunnossa ilman jonkin tasoista liikunnan harjoittamista. Laitahan nyt kiltisti pieni pala itseäsi peliin ja yritä ihan oikeasti viihdyttää minua. TANSSI!

Toinen yrityksesi oli jo hieman parempi. Liikutit jalkojasi, nostelit käsivarsiasi ylös ja annoit vartalosi piirtää kunnon kaaria. Annoin sinun jatkaa hetken, ennen kuin keskeytin sinut:

-Sinne päin. Lopeta. Näetkö tuon visakoivuisen rasian tuolla sivupöydällä. Tuo se minulle.

Noudit rasian ja kävelit luokseni ojentaen rasiaa edelläsi.

-Kultaseni. Mietipä hetkinen, olisikohan mahdollisesti olemassa jonkinlaista toista tapaa ojentaa rasia minulle, jonkinlaista kauniimpaa tai tyylikkäämpää tapaa?

Laskeuduit polvillesi, laskit kasvosi kohden lattiaa ja nostit ylösojennetuin käsin rasian minua kohden.

-Hienoa, alat oppia.

Poimin rasian, asetin sen tuolin käsinojalle ja avasin kannen.

-Nouse seisomaan. Kädet päänpäälle.

Poimin rasiasta neljä pientä messinkistä kulkusta ja kiinnitin ne koukuistaan tasaisin välimatkoin nipistimiä yhdistävään ketjuun.

-Noin, jatkahan nyt tanssiasi ja pidä liikkeesi käynnissä, mutta yritä tällä kertaa tanssia edes hieman seksikkäämmin. Ajattele, että sinä ihan oikeasti haluaisit tehdä vaikutuksen minuun. Ajattele, että onnistuessasi kiihottamaan minua, saataisin jopa innostua haluamaan seksiä... Ja oikein hyvin onnistuessasi, mahdollisesti jopa sinun kanssasi.

Hymyilin lämpimintä mahdollista hymyäni sinun aloittaessasi helisevän tanssisi.

-Hetkinen, tännehän jäi vielä jotain. Palaahan takaisin.

Palasit takaisin seisomaan eteeni kädet pääsi päällä.

-Katsos vain, tämähän meinasi unohtua.

Nostin rasiasta pyöreän kulkusen muotoisen, mutta puolet suuremman esineen ja kiinnitin sen tasan ketjun puoliväliin.

Lyijypaino ketjussa roikkuen lähetin sinut takaisin tanssiisi.

Seuraavien hetkien aikana iloisesti kommentoiden ohjastin tanssiisi lisää seksikkyyttä, vauhtia ja pyörähdyksiä, nauttien kasvojesi ilmeistä lyijykuulan piirtäessä pitkiä kaaria läpi yhä lämpenevän huoneilman.

Lopulta pysäytin sinut uudelleen ja käskin jälleen takaisin eteeni.

-Sinulta puuttuu yhä seksikkyyttä ja vauhtia sekä jotain oleellista. Rytmiä. Mutta ei se mitään, kokeillaanpa tätä.

Nostin rasiasta kananmunan kokoisen ja muotoisen kirkkaan vihreän muovisen esineen. Katsoit minua kummissani. Heilautin esinettä, joka äänellään paljasti itsensä pieneksi varrettomaksi marakassiksi.

-Katsos, uskon että tämän soittaminen kyllä saa sinuun liikettä.

Katsoit yhä kummissani minuun ja ojensit kätesi ottaaksesi marakassin.

-Voit aivan itse päättää kumpaan reikääsi sen haluat laittaa. Minulle riittää, että tanssiessasi kuulen keskeytyksettä sen äänen.

Hymyilin leveästi painaessani marakassin vapisevaan käteesi.

Annoin sinun seistä siinä muutaman sekunnin marakassia kädessäsi punniten, ennen kuin jatkoin:

-Noniin, alahan nyt toimia tyttö hyvä. Takaan, että kadut raskaasti, mikäli minun täytyy nousta tästä sinua auttamaan.

Hihkaisin tyytyväisenä mielessäni nähdessäni aidon häpeän tunteen vilahtavan katseessasi levittäessäsi haarojasi ja ohjatessasi iloisen vihreän muovipalleron limaa valuville, ajelluille huulillesi. Ennen kuin ehdit tehdä enempää sanoin:

-Tsot Tsot! Katsohan samalla minua. Katso minua suoraan silmiin samalla kun laitat sen sisälle.

Nautin suunnattomasti imiessäni silmistäsi nyt jo selkeää häpeä tunnettasi työntäessäsi rapisevaa marakassia sisääsi.

-Ja sitten vauhtia siihen tanssiin! Tahdon kuulla marakassin keskeytymättömän rytmin. Ja pidäkin huoli siitä, ettei se missään vaiheessa pääse putoamaan pois.

Läiskäytin avokämmenellä pakaraasi ja lähetin sinut takaisin keskilattialle tanssimaan.

Tanssisi ei ehkä ollut enää aivan yhtä sulavaa kuin ennen, mutta ainakin perseesi alkoi nyt liikkua. Jouduit ajoittain painamaan kädelläsi marakassia syvemmälle ja huomasin sinun samalla aina pyyhkäisevän limaisella kämmensyrjällä klitoristasi. Häpeä oli nyt kadonnut ja näin tilalla vain pelkkää kiimaa. Annoin sinun jatkaa vielä hetken, ennen kuin pysäytin tanssisi ja komensin sinut takaisin eteeni.

-Käskinkö minä sinua hieromaan klittaasi tanssiessasi? En. Ja kuitenkin sinä koit asiaksesi laittaa oman nautintosi minun viihdyttämiseni edelle. Näyttää siltä, että teit väärän valinnan marakassia sijoittaessasi, kun et osaa pitää näppejäsi erossa itsestäsi. Olepa nyt hyvä ja korjaa virheesi.

Kasvot punottaen pullautit limaisen munan kämmenellesi ja aloit ohjata sitä taaksepäin.

-Odota. Ojennahan se tänne. Tartuin vasemmalla kädelläni ranteeseesi ja napsautin oikealla kädelläni auki kaarevateräisen kääntöveitsen. Värähdit taaksepäin, mutta otteeni ranteestasi ei antanut tuumaakaan periksi. Katsoin syvälle epävarmoihin silmiisi ja käänsin sitten munan pohja ylöspäin, vääntäen veitsen terällä pienen kumitulpan pois munan pohjasta.

Napsautin veitsen kiinni, laitoin taskuuni ja poimin rasiasta narunpätkän, jonka ruuvasin kiinni marakassin pohjaan.

-Kas näin, nyt voit panna se paikoilleen. Katsos, tokihan me toivomme saavamme sen sieltä aikanaan myös pois, eikö totta?

-Joo... Kyllä, mielellään.

Nautin näytelmästä täysin siemauksin! Kiimalimasta liukas marakassi sujahti lähes lämmittelyttä paikoilleen, jättäen vain mustan narunpätkän roikkumaan jalkojesi väliin.

Nostin rasiasta isomman hopeisen kulkusen ja käskin sinua vielä kiinnittämään sen narun päähän, ennen kuin annoin sinun palata taas tanssimaan.

-Hetkinen, eikös nyt jotain unohtunut?

-Kuinka?

-Kultaseni, et kai nyt vain tahdo unohtaa, että tällä kertaa sinä ihan oikeasti ansaitset rangaistuksen itsellesi. Siitä klitan silittelystä. Et kai kuvitellut pääseväsi siitä kuin koira veräjästä? Tulepas takaisin.

Seistessäsi jälleen kerran siinä edessäni kädet pääsi päällä miettien mitähän seuraavaksi tapahtuu, poimin rasiasta kaksi irrallista nipistintä, joissa molemmissa roikkuin pieni lyijypaino. Nostin nipistimet esille ja kysyin viattomalla äänellä:

-Mihinköhän sinä nämä oikein ansaitsit?

Kun et vastannut heti kysyin uudelleen tiukemmalla äänellä:

-Niin, mihinköhän lutka juuri onnistuikaan ansaitsemaan kaksi pientä lisäpainoa tanssin viihdykkeeksi?

-Äääh... Pilluun...?

-Selkeästi ja riittävällä äänenvoimakkuudella. Minne lutka ansaitsikaan lisäpainoja?

-PILLUUN! HERRA!

-Hmmm... Mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta olin kyllä ajatellut jotain ihan muuta. Nännisi näyttävät vähitellen tottuneen noihin ensimmäisiin nipistimiin, ehkä meidän pitäisi antaa niille hieman uusia haasteita...

-Ei! Anteeksi...

Tiesin seurattuani kasvojasi viimeisimmän tanssisuorituksesi aikana, että jo yksi lyijypaino tanssin tiimellyksessä viskeltynä, oli saanut sinut lähestymään rajojasi. Jatkoin kuitenkin:

-Niin, jollet pidä kahta lisäpainoa soveliaana, niin ehkä neljä kuulostaisi minustakin paremmalta.

Nautin epätoivosta katseessasi, nostaessani vielä toiset lyijypainot rasiasta kädelleni. Annoin sinun kiemurrella hetken odotuksessasi, ennen kuin kysyin viattomalla äänellä:

-Vai pitäisitkö kuitenkin mieluummin NELJÄSTÄ lisäpainosta vitussasi?

Vastauksesi viipui nautittavan pitkän sekunnin:

-...Pitäisin...

Kumarruin puoleesi, työnsin nipistimen leuan häpyhuulen alle. Värähdyksesi leukojen sulkeutuessa sai limasi valumaan pitkinä kirkkaina vanoina kohden lattiaa. Nostin kädelläni lyjypainoa ja annoin sen pudota vapaasti. Voihkaisit ja otit sivuaskeleen.

-Paikallaan nyt!

Kiinnitin nopeasti toisen nipistimen toiseen huuleen ja jäljelle jääneet kaksi vielä  tasan klitoriksen korkeudelle.

-Noin. Mutta mitäs meiltä vielä puuttuu?

Katseesi alkoi kuvastaa epätoivoa.

-Mitä Herra?

-Musiikki, kultaseni. Musiikki. Haluaisitko laulaa samalla kun tanssit?

Ehdit älähtää ja puristaa hieman päätäsi, ennen kuin sait itsesi kontrolliin ja vastasit hieman takellellen.

-Anteeksi Herra, en ole kovinkaan hyvä laulamaan. Ette varmaankaan koe lauluani kovinkaan viihdyttävänä.

Viattomasti vastasin:

-Ei, ei. Ehdottomasti haluan kuulla lauluasi nauttiessani tanssistasi. Uskon sinun olevan hyvin viihdyttävää katseltavaa... Jopa niin viihdyttävää katseltavaa, että taidammekin taltioida tanssisi.

Kauhistunutta katsettasi mielessäni hellien, astelin kolmijalan luo ja säädin kameran tallentamaan liikkuvaa kuvaa.

-Ei onnistu. Huone on liian hämärä.

Kuulin helpotuksen huokauksesi kameralle saakka.

-Pitää saada parempi kontrasti vartalollesi. Odotahan siinä.

Poimin läheiseltä hyllyltä kauniin lasipullon kellertävää nestettä.

-Ehkä vartalosi heijastaisi tulenloimua paremmin, jos öljyäisit sen.

Odottamatta vastaustasi, kävelin öljypullo kädessäni viereesi katsellen koko ajan epäuskoisina tuijottaviin silmiisi. Avasin saman tien pullosta korkin ja vedin paksun viivan raskaasti juoksevaa öljyä yhdeltä hartialta dekolten yli toiselle ja sitten vielä selän kautta takaisin. Kirkkaiden öljyvanojen aloitellessa pitkää matkaansa kohden maalattua lankkulattiaa, totesin lakonisesti:

-Kannattaisi ehkä siirtyä tuonne taljan päälle levittelemään tuota öljyä. Kas maalattu lankkulattia kun saattaa öljyttynä olla aika pirullinen alusta tanssia, enkä usko sinun missään tilanteessa haluavan kaatua kaikkine noine nipistiminesi...

Siirryit vauhdikkaasti, iloisesti helisten ja kilisten, taljalle levittelemään käsilläsi öljyä vartalolesi. Kävelin perässäsi, kaataen lisää öljyä kuiviksi jääneisiin kohtiin ja osoitellen sanallisesti, missä kaikkialla vielä tarvittaisiin lisäöljyämistä. Muutamassa miellyttävässä hetkessä olit kiireestä kantapäähän kiiltävän öljyn peitossa ja jäit odottamaan seuraavaa käskyäni:

-Kasvot myös. Hiukset voit toistaiseksi jättää öljyämättä.

Aavistuksen nyrpein ilmein hieroit lantioltasi lisää öljyä käsiisi ja levitit sen meikatuille kasvoillesi. Iloisin äänin totesin:

-Hienoa! Eihän se lopulta ollutkaan niin kovin vaikeaa.

Laitoin öljypullon takaisin hyllyyn, palasin kolmijalan luo ja käynnistin tallennuksen. Jätin kameran paikoilleen punainen merkkivalo vilkkuen ja astelin takaisin tuoliini.

-Nonniin tyttöseni, alapa sitten viihdyttää...


Alkuperäinen tarina ja keskustelua BDSM-baarissa