Hermostuneisuutesi katosi nopeasti ohjatessani sinua sisälle taloon.
Lukitsin vielä ulko-oven takanani ja sujautin avaimen taskuuni, ennen
kuin talutin sinut huoneesta toiseen kynnysten yli auttaen.
Ilma
oli sisälläkin viileää ja pitkään käyttämättömänä olleen tilan
aavistuksenomainen kostea tunkkaisuus kutitti sieraimissa. Mietin,
mielessäni hymyillen, että missähän oikein kuvittelit meidän olevan.
Lopulta
pysäytin sinut olohuoneen takan eteen levittämälleni lampaantaljalle.
Näytit herttaisen yllättyneeltä tuntiessasi lämpimän, pehmeän ja
kiharaisen karvan kylmien varpaidesi alla. Painoin sinut polvillesi
taljalle mietiskelemään mistä hyvästä olit ansainnut moisen
ylellisyyden.
-Paikka!
Kirskautin pellit auki, raapaisin
tulitikun ja sytytin valmiiksi takkaan kootut sytykkeet. Tuli tarttui
iloisesti rätisten kuiviin kuusihalkoihin ja lämpimän ilman liikkeet
saivat ihosi uudelleen kananlihalle.
Vetäydyin taaksepäin tarkastelemaan liekkejä vasten piirtyvää alastonta silhuettiasi.
-Selkä suoraan!
-Rinta ulos!
-Leuka pystyyn!
-Kämmenet polville!
-Käsivarret kylkiä vasten!
Tottelit
kuuliaisesti. Käsivarsien yhteen puristamissa rinnoissa nännisi
seisoivat yhä kauniisti pystyssä, mutta tulen lämpö alkoi jo vähitellen
siloittaa ihoasi. Astuin taaksesi ja silitin poskeasi nostaen samalla
leukkaasi vieläkin ylemmäs. Aloit hyristä. Hymyilin.
Sitten
kietaisin nopealla liikkeellä leveän, paksusta mustasta nahasta
valmistamani kaulapannan paljaan kaulasi ympärille. Painoin leukaasi
alas ja nostin hiuksiasi paljasten niskasi. Kiristin pannan paikoilleen
niskaa vasten ja napsautin pienellä riippulukolla pannan kiinni.
Nykaisin vielä hiuksista leuan takaisin pystyyn ja vetäydyin taas
kauemmas katselemaan kokonaisuutta.
-Hmmm... Jotain puuttuu vielä...
Odotit tyylikkään ääneti ja paikoillaan minun astellessani luoksesi. Laskeuduin polvilleni taaksesi.
-Kädet pään päälle.
Tartuin
takaa päin ylös rintoihisi ja puristin sormenpäilläni nännit jälleen
koviksi. Hieroit pehmeää poskeasi vasten parin päivän ikäistä
parransänkeäni ja hyrisit taas.
Poimin oikealla kädelläni
nipistimen taskustani ja napsautin sen oikeaan nänniisi. Huokaisit
syvään. Napsautin vielä ketjun päässä roikkuvan toisen nipistimen
vasempaan nänniin, nousin ylös ja vetäydyin taas katsomaan
kokonaisuutta.
Ei, ei, ei...
Palasin takaisin luoksesi ja
pyöräytin nipistinten säätöruuveja muutaman kierroksen kireämmälle.
Tyytyväisenä huomioin, kuinka hengityksesi kiihtyi ja alahuulesi
vetäytyi mutruun hampaidesi väliin. Ei äännähdystäkään. Selkeästi tämä
ei ollut uutta sinulle, mutta odotahan vain...
Sivalsin ratsupiiskalla pakaroitasi ja komensin:
-Pidetään se selkä suorassa!
Ja jatkoin taas normaalilla äänellä:
-Voit laskea kätesi takaisin polvillesi.
Palasin taas katsomaan ja aloin olla tyytyväinen. Kävelin kolmijalan luo komentaen:
-Nyt aivan paikoillaan!
Taltioin tilanteen pitkällä valotusajalla ilman salamaa, antaen tulen loimun värjätä vartalosi muodot.
-Noin. Lähtötilanne on nyt tallennettu, aika aloittaa leikkiminen.
Astelin
nopein, painavin askelein luoksesi ja nappasin bandanan pois.
Siristelit silmiäsi tulen kirkkaudessa ja vetäydyit taaksepäin.
Nappasin
otteen nipistimiä yhdistävästä ketjusta ja nostin ylöspäin. Käskysanoja
ei tarvittu. Nousit vikkelästi pystyy seuraten venytettyjä rintojasi.
Seisoin edessäsi ja katsoin suoraan syvälle odottaviin silmiisi. Nostin
kättäni ylemmäs ja nousit kevyesti varpaillesi. Vain kevyt ynähdys, ei
muuta. Päästin irti ja astelin kauemmas suuren nojatuolin eteen.
Vasta
nyt katseesi kiersi ympäri huonetta, pitkin jo menneiden sukupolvien
keräämiä huonekaluja, vanhoja tapetteja ja esineitä. Istuutuessani
vanhaan suureen nahkaiseen nojatuoliin, palasi katseesi nahan
narahduksen myötä taas minuun. Katseestasi löysin samanaikaisesti
uteliaisuutta, kiimaista odotusta sekä teennäistä leikkimielistä
nöyryyttä. Niin kokenut leikkijä kuin olitkin olevinasi, et vieläkään
ollut ymmärtänyt TÄMÄN session todellista luonnetta. Hymyilin taas.
-Sinä olet lutka. Eikö totta?
-Kyllä. Olen lutka. Olen mitä vain haluat... Anteeksi. Mitä vain haluaTTE.
Laskit katseesi muka niin nöyränä ja palvelualttiina.
-Tiedätkö mikä saa minut ärtymään?
Kysymykseni, yllätti sinut.
-En herra. Tottelemattomuus? Haluatteko rangaista minua tottelemattomuudestani?
-Hmph.
Viettelevällä, muka viattomalla äänellä esitetty kysymys, joka on
selkeästi pikemminkin toivomus tai pyyntö kuin kysymys. Eikö totta?
Toivot, että rankaisisin sinua...
Ennen kuin ehdit vastata tiuskaisin kylmällä ja terävällä äänellä:
-Pidätkö minua yksinkertaisena?!
En antanut sinulle aikaa vastata, ennen kuin jatkoin vakavalla äänellä:
-Kuvitteletko
minun olevan joku stereo-standardi-tusinamaster, jolle sessio
tarkoittaa masokistin piiskaamista muka rangaistukseksi jostain
naurettavista "rikkomuksista"?
Kasvoistasi loistava hämmennys
nosti pulssiani ja sai minut nauramaan mielessäni. Tästä tulisi vielä
nautinnollinen sessio. Jatkoin tiukalla turhautumista tihkuvalla
äänellä:
-Piiskaamisesi jälkeen arvon sub varmaankin haluaisi
tulla sidotuksi ja saada sitten isoja asioita perseeseensä. Eikö? Ja
sitten voisimmekin lopettaa vaikka niin, että nussin lastit kurkkuusi.
Niinkö?
-Ky... Kyllä se sopii... Herra...? Kyllä haluaisin HERRA!... Siis, jos vain Herra haluaa... ... anteeksi...
Soperteleva
vastauksesi loppui hiljaiseen anteeksipyyntöön. Aloitkohan vähitellen
ymmärtää. Hymyilin leveästi katsoessani nojatuolista epävarmoihin ja jo
hieman epätoivoisiin kasvoihisi. Ivallisen leikkimielisellä äänellä
sanoin:
-Niin, niin varmasti haluaisit... Uskon kyllä, että juuri NIIN varmasti haluaisit. Olenko minä mielestäsi huora?
Häkellykseltäsi sait soperrettuksi vain anteeksipyyntöjä ja lopulta kieltävän vastauksen. Jatkoin tiukasti:
-Jollet
pidä minua huorana, niin miksi sitten saavut luokseni olettaen minun
olevan täällä sinun halujasi varten? Miksi saavut luokseni olettaen
minun automaattisesti piiskaavan tai panevan sinua? Mikä saa sinut
kuvittelemaan, että olet ansainnut jotain sellaista? Tulitko tänne
palvelemaan vaiko ehkä sittenkin tulemaan palvelluksi?
Vasta nyt kuulin äänessäsi aavistuksen todellista nöyryyttä, sinun painaessasi katseesi lattiaan ja kuiskatessasi vastauksesi:
-...Anteeksi Herra. En minä tar...
-Ja vastataan selvästi, kuuluvalla äänellä!
-Kyllä
Herra. Anteeksi Herra. Olen täällä palvellakseni teitä. Te olette
armeliaasti antaneet tälle arvottomalle lutkalle mahdollisuuden palvella
teitä. Pyydän anteeksi käytöstäni ja asennoitumistani. Käskekää ja minä
tottelen ja rankaiskaa minua, kun näette siihen aihetta...
-Ja? Mitä kysyin ennen sitä?
-Ei herrani! En pidä teitä huorana! En varmasti!...
-Riittää. Vaikene, kuuntele ja puhu vasta kun taas puhuttelen sinua.
Hiljaisuus
täytti huoneen. Seisoit suorana lampaan taljalla katse maahan luotuna
odottaen minun rikkovan hiljaisuuden, jonka täyttivät vain tulen rätinä
ja muutama pieni ajoittainen kilahdus nipistinten ketjun heiluessa
raskaan hengityksesi tahdissa.
Näin sinusta, että langan pää oli
nyt vihdoin käsissäni. Olin rikkonut kuoresi ja saattanut sinut
vieraalle maaperälle. Aika aloittaa hauskanpito. Nostin jalkani
nojatuolin käsinojalle ja annoin itseni valua rennosti vanhaan suureen
tuoliin.
-Tanssi minulle.
-Mitä!?
-Sinä kuulit kyllä mitä sanoin. Toimi!
Aloitit hitaan ja haparoivan liikehdinnän heiluttaen persettäsi puolelta toiselle käsien heiluessa mukana.
-Säälittävää...
Tämä ei ole mikään viiden pennin krouvi. Sinulla on kaunis vartalo.
Tuollainen ei pysy kunnossa ilman jonkin tasoista liikunnan
harjoittamista. Laitahan nyt kiltisti pieni pala itseäsi peliin ja yritä
ihan oikeasti viihdyttää minua. TANSSI!
Toinen yrityksesi oli jo
hieman parempi. Liikutit jalkojasi, nostelit käsivarsiasi ylös ja
annoit vartalosi piirtää kunnon kaaria. Annoin sinun jatkaa hetken,
ennen kuin keskeytin sinut:
-Sinne päin. Lopeta. Näetkö tuon visakoivuisen rasian tuolla sivupöydällä. Tuo se minulle.
Noudit rasian ja kävelit luokseni ojentaen rasiaa edelläsi.
-Kultaseni.
Mietipä hetkinen, olisikohan mahdollisesti olemassa jonkinlaista toista
tapaa ojentaa rasia minulle, jonkinlaista kauniimpaa tai tyylikkäämpää
tapaa?
Laskeuduit polvillesi, laskit kasvosi kohden lattiaa ja nostit ylösojennetuin käsin rasian minua kohden.
-Hienoa, alat oppia.
Poimin rasian, asetin sen tuolin käsinojalle ja avasin kannen.
-Nouse seisomaan. Kädet päänpäälle.
Poimin
rasiasta neljä pientä messinkistä kulkusta ja kiinnitin ne koukuistaan
tasaisin välimatkoin nipistimiä yhdistävään ketjuun.
-Noin,
jatkahan nyt tanssiasi ja pidä liikkeesi käynnissä, mutta yritä tällä
kertaa tanssia edes hieman seksikkäämmin. Ajattele, että sinä ihan
oikeasti haluaisit tehdä vaikutuksen minuun. Ajattele, että
onnistuessasi kiihottamaan minua, saataisin jopa innostua haluamaan
seksiä... Ja oikein hyvin onnistuessasi, mahdollisesti jopa sinun
kanssasi.
Hymyilin lämpimintä mahdollista hymyäni sinun aloittaessasi helisevän tanssisi.
-Hetkinen, tännehän jäi vielä jotain. Palaahan takaisin.
Palasit takaisin seisomaan eteeni kädet pääsi päällä.
-Katsos vain, tämähän meinasi unohtua.
Nostin rasiasta pyöreän kulkusen muotoisen, mutta puolet suuremman esineen ja kiinnitin sen tasan ketjun puoliväliin.
Lyijypaino ketjussa roikkuen lähetin sinut takaisin tanssiisi.
Seuraavien
hetkien aikana iloisesti kommentoiden ohjastin tanssiisi lisää
seksikkyyttä, vauhtia ja pyörähdyksiä, nauttien kasvojesi ilmeistä
lyijykuulan piirtäessä pitkiä kaaria läpi yhä lämpenevän huoneilman.
Lopulta pysäytin sinut uudelleen ja käskin jälleen takaisin eteeni.
-Sinulta puuttuu yhä seksikkyyttä ja vauhtia sekä jotain oleellista. Rytmiä. Mutta ei se mitään, kokeillaanpa tätä.
Nostin
rasiasta kananmunan kokoisen ja muotoisen kirkkaan vihreän muovisen
esineen. Katsoit minua kummissani. Heilautin esinettä, joka äänellään
paljasti itsensä pieneksi varrettomaksi marakassiksi.
-Katsos, uskon että tämän soittaminen kyllä saa sinuun liikettä.
Katsoit yhä kummissani minuun ja ojensit kätesi ottaaksesi marakassin.
-Voit
aivan itse päättää kumpaan reikääsi sen haluat laittaa. Minulle
riittää, että tanssiessasi kuulen keskeytyksettä sen äänen.
Hymyilin leveästi painaessani marakassin vapisevaan käteesi.
Annoin sinun seistä siinä muutaman sekunnin marakassia kädessäsi punniten, ennen kuin jatkoin:
-Noniin, alahan nyt toimia tyttö hyvä. Takaan, että kadut raskaasti, mikäli minun täytyy nousta tästä sinua auttamaan.
Hihkaisin
tyytyväisenä mielessäni nähdessäni aidon häpeän tunteen vilahtavan
katseessasi levittäessäsi haarojasi ja ohjatessasi iloisen vihreän
muovipalleron limaa valuville, ajelluille huulillesi. Ennen kuin ehdit
tehdä enempää sanoin:
-Tsot Tsot! Katsohan samalla minua. Katso minua suoraan silmiin samalla kun laitat sen sisälle.
Nautin suunnattomasti imiessäni silmistäsi nyt jo selkeää häpeä tunnettasi työntäessäsi rapisevaa marakassia sisääsi.
-Ja
sitten vauhtia siihen tanssiin! Tahdon kuulla marakassin
keskeytymättömän rytmin. Ja pidäkin huoli siitä, ettei se missään
vaiheessa pääse putoamaan pois.
Läiskäytin avokämmenellä pakaraasi ja lähetin sinut takaisin keskilattialle tanssimaan.
Tanssisi
ei ehkä ollut enää aivan yhtä sulavaa kuin ennen, mutta ainakin
perseesi alkoi nyt liikkua. Jouduit ajoittain painamaan kädelläsi
marakassia syvemmälle ja huomasin sinun samalla aina pyyhkäisevän
limaisella kämmensyrjällä klitoristasi. Häpeä oli nyt kadonnut ja näin
tilalla vain pelkkää kiimaa. Annoin sinun jatkaa vielä hetken, ennen
kuin pysäytin tanssisi ja komensin sinut takaisin eteeni.
-Käskinkö
minä sinua hieromaan klittaasi tanssiessasi? En. Ja kuitenkin sinä koit
asiaksesi laittaa oman nautintosi minun viihdyttämiseni edelle. Näyttää
siltä, että teit väärän valinnan marakassia sijoittaessasi, kun et osaa
pitää näppejäsi erossa itsestäsi. Olepa nyt hyvä ja korjaa virheesi.
Kasvot punottaen pullautit limaisen munan kämmenellesi ja aloit ohjata sitä taaksepäin.
-Odota.
Ojennahan se tänne. Tartuin vasemmalla kädelläni ranteeseesi ja
napsautin oikealla kädelläni auki kaarevateräisen kääntöveitsen.
Värähdit taaksepäin, mutta otteeni ranteestasi ei antanut tuumaakaan
periksi. Katsoin syvälle epävarmoihin silmiisi ja käänsin sitten munan
pohja ylöspäin, vääntäen veitsen terällä pienen kumitulpan pois munan
pohjasta.
Napsautin veitsen kiinni, laitoin taskuuni ja poimin rasiasta narunpätkän, jonka ruuvasin kiinni marakassin pohjaan.
-Kas näin, nyt voit panna se paikoilleen. Katsos, tokihan me toivomme saavamme sen sieltä aikanaan myös pois, eikö totta?
-Joo... Kyllä, mielellään.
Nautin
näytelmästä täysin siemauksin! Kiimalimasta liukas marakassi sujahti
lähes lämmittelyttä paikoilleen, jättäen vain mustan narunpätkän
roikkumaan jalkojesi väliin.
Nostin rasiasta isomman hopeisen
kulkusen ja käskin sinua vielä kiinnittämään sen narun päähän, ennen
kuin annoin sinun palata taas tanssimaan.
-Hetkinen, eikös nyt jotain unohtunut?
-Kuinka?
-Kultaseni,
et kai nyt vain tahdo unohtaa, että tällä kertaa sinä ihan oikeasti
ansaitset rangaistuksen itsellesi. Siitä klitan silittelystä. Et kai
kuvitellut pääseväsi siitä kuin koira veräjästä? Tulepas takaisin.
Seistessäsi
jälleen kerran siinä edessäni kädet pääsi päällä miettien mitähän
seuraavaksi tapahtuu, poimin rasiasta kaksi irrallista nipistintä,
joissa molemmissa roikkuin pieni lyijypaino. Nostin nipistimet esille ja
kysyin viattomalla äänellä:
-Mihinköhän sinä nämä oikein ansaitsit?
Kun et vastannut heti kysyin uudelleen tiukemmalla äänellä:
-Niin, mihinköhän lutka juuri onnistuikaan ansaitsemaan kaksi pientä lisäpainoa tanssin viihdykkeeksi?
-Äääh... Pilluun...?
-Selkeästi ja riittävällä äänenvoimakkuudella. Minne lutka ansaitsikaan lisäpainoja?
-PILLUUN! HERRA!
-Hmmm...
Mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta olin kyllä ajatellut jotain ihan
muuta. Nännisi näyttävät vähitellen tottuneen noihin ensimmäisiin
nipistimiin, ehkä meidän pitäisi antaa niille hieman uusia haasteita...
-Ei! Anteeksi...
Tiesin
seurattuani kasvojasi viimeisimmän tanssisuorituksesi aikana, että jo
yksi lyijypaino tanssin tiimellyksessä viskeltynä, oli saanut sinut
lähestymään rajojasi. Jatkoin kuitenkin:
-Niin, jollet pidä kahta lisäpainoa soveliaana, niin ehkä neljä kuulostaisi minustakin paremmalta.
Nautin
epätoivosta katseessasi, nostaessani vielä toiset lyijypainot rasiasta
kädelleni. Annoin sinun kiemurrella hetken odotuksessasi, ennen kuin
kysyin viattomalla äänellä:
-Vai pitäisitkö kuitenkin mieluummin NELJÄSTÄ lisäpainosta vitussasi?
Vastauksesi viipui nautittavan pitkän sekunnin:
-...Pitäisin...
Kumarruin
puoleesi, työnsin nipistimen leuan häpyhuulen alle. Värähdyksesi
leukojen sulkeutuessa sai limasi valumaan pitkinä kirkkaina vanoina
kohden lattiaa. Nostin kädelläni lyjypainoa ja annoin sen pudota
vapaasti. Voihkaisit ja otit sivuaskeleen.
-Paikallaan nyt!
Kiinnitin nopeasti toisen nipistimen toiseen huuleen ja jäljelle jääneet kaksi vielä tasan klitoriksen korkeudelle.
-Noin. Mutta mitäs meiltä vielä puuttuu?
Katseesi alkoi kuvastaa epätoivoa.
-Mitä Herra?
-Musiikki, kultaseni. Musiikki. Haluaisitko laulaa samalla kun tanssit?
Ehdit älähtää ja puristaa hieman päätäsi, ennen kuin sait itsesi kontrolliin ja vastasit hieman takellellen.
-Anteeksi Herra, en ole kovinkaan hyvä laulamaan. Ette varmaankaan koe lauluani kovinkaan viihdyttävänä.
Viattomasti vastasin:
-Ei,
ei. Ehdottomasti haluan kuulla lauluasi nauttiessani tanssistasi. Uskon
sinun olevan hyvin viihdyttävää katseltavaa... Jopa niin viihdyttävää
katseltavaa, että taidammekin taltioida tanssisi.
Kauhistunutta katsettasi mielessäni hellien, astelin kolmijalan luo ja säädin kameran tallentamaan liikkuvaa kuvaa.
-Ei onnistu. Huone on liian hämärä.
Kuulin helpotuksen huokauksesi kameralle saakka.
-Pitää saada parempi kontrasti vartalollesi. Odotahan siinä.
Poimin läheiseltä hyllyltä kauniin lasipullon kellertävää nestettä.
-Ehkä vartalosi heijastaisi tulenloimua paremmin, jos öljyäisit sen.
Odottamatta
vastaustasi, kävelin öljypullo kädessäni viereesi katsellen koko ajan
epäuskoisina tuijottaviin silmiisi. Avasin saman tien pullosta korkin ja
vedin paksun viivan raskaasti juoksevaa öljyä yhdeltä hartialta
dekolten yli toiselle ja sitten vielä selän kautta takaisin. Kirkkaiden
öljyvanojen aloitellessa pitkää matkaansa kohden maalattua
lankkulattiaa, totesin lakonisesti:
-Kannattaisi ehkä siirtyä
tuonne taljan päälle levittelemään tuota öljyä. Kas maalattu
lankkulattia kun saattaa öljyttynä olla aika pirullinen alusta tanssia,
enkä usko sinun missään tilanteessa haluavan kaatua kaikkine noine
nipistiminesi...
Siirryit vauhdikkaasti, iloisesti helisten ja
kilisten, taljalle levittelemään käsilläsi öljyä vartalolesi. Kävelin
perässäsi, kaataen lisää öljyä kuiviksi jääneisiin kohtiin ja osoitellen
sanallisesti, missä kaikkialla vielä tarvittaisiin lisäöljyämistä.
Muutamassa miellyttävässä hetkessä olit kiireestä kantapäähän kiiltävän
öljyn peitossa ja jäit odottamaan seuraavaa käskyäni:
-Kasvot myös. Hiukset voit toistaiseksi jättää öljyämättä.
Aavistuksen
nyrpein ilmein hieroit lantioltasi lisää öljyä käsiisi ja levitit sen
meikatuille kasvoillesi. Iloisin äänin totesin:
-Hienoa! Eihän se lopulta ollutkaan niin kovin vaikeaa.
Laitoin
öljypullon takaisin hyllyyn, palasin kolmijalan luo ja käynnistin
tallennuksen. Jätin kameran paikoilleen punainen merkkivalo vilkkuen ja
astelin takaisin tuoliini.
-Nonniin tyttöseni, alapa sitten viihdyttää...
Alkuperäinen tarina ja keskustelua BDSM-baarissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti