keskiviikko 30. elokuuta 2017

Lämmintä vettä

Kehoitat siirtymään syliisi, selkä sinuun päin.

Vesi loiskahtelee edestakaisin kun vaihdan paikkaani kömpelösti. Olen aina tuntenut itseni äärimmäisen alastomaksi niinä hetkinä kun ammeen vesi valuu viemäriin ja paljastaa siinä kyhjöttävän ihmisvartalon. Tai silloin, kun vedestä nousee varoen ja kyyryssä, ammeen pohja narskuen jalan alla.

Niin nytkin. Pieni häpeän ja avuttomuuden tunne häilähtää mielessä kun liikun vedenpinnan yläpuolella kohti sinua.

Etsimme hetken kunnes löydämme yhteisen muodon, jossa rentoudumme. Kätesi löytävät heti rintani ja vatsani. Hamuat hitaasti kaikkea mikä minussa on ulottuvillasi, sivelet ja tunnustelet. Minä haen iholleni paikkoja käsivarsiltasi ja reisiltäsi. Tunnut hyvältä.

Suljen silmät ja valumme syvemmälle. Vesi on haalennut liian kuumasta lämpimäksi tai sitten olemme jo turtuneet siihen.

Hivutan itseäni vielä alemmas ja kauemmas sinusta, niin että kehoni kohoaa melkein kellumaan jalkojesi ylle. Pidät minua siinä sylissäsi ja kämmenissäsi, minä maaten vedenpinnan myötäisesti niin suorana kuin mahdun olemaan. Haluan tuntea veden painottomuuden ja olla lähelläsi.

Vesi vaimentaa kaikki äänet jotka kuulen vedenpinnan yläpuolelta, samalla kun alapuolinen äänimaailma kovenee. Rahinaa, tykytystä, kumahtelua... Hengittelemme hiljaisuudessa tovin.

Siirrät kämmenesi hitaasti kasvoilleni, kupertaen sen kevyesti suuni ja nenäni ympärille ja hetkessä rentouteni kaikkoaa. Luontainen pelkoreaktio sävähtää läpi kehon ja mielen, hengitykseni kiihtyy ja jännityn.

Pidät kättäsi paikallaan ja puhut jotain, mutta joudun pinnistelemään että saan vaimeista sanoista selvää. "Rentoudu. Rentoudu..." Ja minä rentoudun, enkä yritä nousta pois tai saada kättäsi pois kasvoiltani.

Sydämeni tykyttää ja hengitykseni kulkee pinnallisesti ja tiheästi kämmenesi muodostamaa pientä ilmatilaa vasten.

Mietin mitä aiot. Tiukennatko kohta otettasi niin, etten saa henkeä? Vedätkö minut samalla veden alle syliisi ja puristatko minua niin, etten pääse sieltä ylös vaikka tahtoisin? Taistelenko vastaan niin paljon, että jompi kumpi meistä lyö vahingossa päänsä tässä ammeessa?

Samalla tunnen kiihotuksen nousevan. Juuri tätä minä haluan - olla sinun armoillasi kevyesti mutta totaalisesti. Lämmin vesi joka kelluttaa ja sulkee korvani voimistaa vain oloani.

Jään odottamaan mitä teet. Kuulen sinun sanovan jotain, mutta korvissani tykyttää enkä saa sanoistasi selvää. Ne ovat minulle vain vaimeita murahduksia jostain kaukaa.

Pidät minua pitkään vain paikallaan, kunnes aloitat painamaan päätäni hitaasti alemmas ja alemmas. Kiihdyn mutta yritän pysyä rauhallisena kun vesi kohoaa lähemmäs sieraimia. En uskalla liikkua, sillä pienikin liikahdus saisi veden virtaamaan ainoaan avoimeen ilmatieheni. Epätietoisena aikeistasi, jokainen uloshenkäys tuntuu lopulliselta.

Lisää vaimeaa puhettasi josta en saa selvää. Lisää sekunteja joina harjoittelen antautumista ja luottamista sinuun.

Et tee mitään, joten uskallan antaa itseni nauttia tilanteesta ilman jatkuvaa varautumista ilman riistämiseen minulta. Ei syviä henkäyksiä tai jatkuvaa aikeittesi tarkkailua. Vain hetkessä olemista ja rauhoittumisen tavoittelua, hätäisten ja kiihottuneiden tuntemusten ja ajatusten tunnustelua. Nautintoa siitä, että olen kanssasi ja voin kokea juuri jotain tällaista.

Sanot taas jotain mitä en kuule ja hetken kuluttua vetäiset minut äkillisesti sivullesi ja ammeen pohjaan. Ehdin pyristelemään vain kevyesti vastaan, kun viet minut kokonaan veden alle. En pysty estämään sinua.

Säikähdän.

Kuinka kauan aiot pitää minua täällä? Kestänkö minä tämän vai vietkö minut liian pitkälle pakokauhuun? Vedänkö vettä henkeen liikaa, kuolenko minä tähän? Reuhdonko liikaa vai liian vähän? Haluaisinko olla tässä pelossa vielä pidempään, vai pyrinkö siitä kaikin keinoin pois varmuudeksi liian aikaisin, vai vasta kun olen jo äärirajoillani? Entä jos en pääsekään silloin tarpeeksi nopeasti pois?

Paljon ajatuksia ja riuhtomista vaikka upotus ei kestä kuin hetken. Kun nostat minut pinnalle ja irroitat otteesi, vetäydyn kauemmas. Kerään itseäni hetken nelinkontin, kunnes taas painaudun takaisin syliisi. 

Vedenpinnan yläpuolella tulee kylmä, vaikka kiedot käsivartesi ympärilleni. Veden tuntu polttaa yhä nielussani kun puristat minua itseäsi vasten. 

Rauhoitun, ja alamme puhumaan.

Ja minä tiedän heti, että haluan tätä lisää.

-pikkulintu