Punaisen Paholaisen Aviopetos
Anneli
vilkuili hermostuneesti kelloaan ja käveli ympäri asuntoa. "Missä se
mies oikein viipyy?" Turhautuneita vilkaisuja eteisen peiliin, niin
paljon tekemistä eikä se mies vain voinut tulla ajoissa kotiin. Kaikki
odotti valmiina, mutta vielä ei voisi aloittaa, ei ennen kuin mies olisi
taas lähtenyt.
Anneli tarkisti ties kuinka monennetta kertaa
sähköpostiaan kännykästään, kun ovelta kuului rapinaa ja hetken kuluttua
mies kolisteli eteisessä.
"Hei, oletko kotona?"
"Joo, täällä
ollaan!" Huudahti Anneli keittiöstä ja istuutui iPadinsä ääreen
pelaamaan asennossa, joka kielisi hänen olleen siinä jo pitkään.
"Hei
Kulta, miten sinun päiväsi on mennyt? Mulla meni toimistolla vähän
pitkään ja nyt on jo kauhea kiire. Onko mitään ruokaa? Tai oikeastaan on
jo sen verran kiire, että nappaankin vain jotain ulkona." Mies
pohdiskeli ääneen odottamatta Annelin vastausta, kiirehtien jääkaapille
ja pyyhkäisten vain ohi mennessään sormenpäillään Annelin olkapäätä,
ennen kuin taas vaihtoi suuntansa makuuhuoneeseen.
"Ei mitään ihmeellistä.." Anneli kuittaisi hiljaa, vaikka tiesi ettei mies kuuntelisi vaikka hän kertoisi nähneensä Elviksen.
Vain
muutamaa minuuttia myöhemmin mies säntäsi makuuhuoneesta farkuissa ja
T-paidassa isoa treenikassia kantaen ja huikkasi vain eteisestä:
"Nähdään sitten illalla, menee varmaan aika myöhään!"
Oven paukahdettua kiinni, Anneli säntäsi kylpyhuoneeseen ja suihkuun, tarkistettuaan vielä kerran meilinsä.
Viittä
kiireistä ja innostunutta viisitoistaminuuttista myöhemmin katseli
Annelia makuuhuoneen pitkästä peilistä uskomattoman upea ilmestys.
Annelin pitkät punertavat hiukset oli nostettu poninhännälle pään päälle
ja hänen pitkä vartalonsa näytti uskomattoman hyvältä
kirkkaanpunaisessa lateksikorsetissa ja samasta materiaalista
valmistetuissa ihanissa korkeakorkoisissa reisisaappaissa.
"Punainen
Paholainen" kuiskasi Anneli peilikuvalleen ja virnisti läiskäyttäen
ratsupiiskalla reittään voimakkaasti läpsähtäen. Vielä pari
herkuttelevaa kierähdystä ja pyörähdystä peilin edessä ja Anneli palasi
kännykälleen tarkistamaan meilinsä.
Orja oli raportoinut
sovitusti minuutilleen, viidentoista minuutin välein, omasta
valmistautumisestaan. Anneli ei ollut vastannut yhteenkään viestiin,
vaikka ensin oli tehnyt mieli. Aluksi orja oli vain valitellut, miten ei
voinut aloittaa valmistautumistaan ennen kuin lapset olisi haettu
hoitoon ja puolisonsa olisi poistunut talosta, mutta nyt siellä odotti
vihdoin viesti jossa lupaavasti oli mukana odotettu liitetiedosto.
Anneli
avasi liitetiedoston ja kännykän näytölle latautui kuva mustaan
lateksiin pukeutuneesta nuoresta miehestä. Miehen vartalo oli
sopusuhtainen ja kaunis. Hänen pukunsa jätti paljaaksi nännit ja
nivusalueen, eikä Annelin tarvinnut nähdä kuvaa takaa päin tietääkseen
puvun jättävän herkulliset pakarat täysin avoimiksi ja suojattomiksi.
Anneli
sulki kännykän tyytyväisenä ja suuntasi kohden keittiötä. Tässä ehtisi
vielä hyvin syömään jotain kevyttä ennen taksin tilaamista. Tänä iltana
lisäenergialle olisi varmasti tarvetta, eikä tänä iltana olisi mitään
syytä laskea pisteitä.
**
Annelin orja vetäisi harmaan
poplarin ylleen, nappasi vaihtovaaterepun olalleen ja astui ovesta ulos.
Autosta hän laittoi vielä viimeisen viestin Valtiattarelleen: ”Autossa
jo, aivan kohta polvistun jalkoihinne, Jumalatar!”
Poplarin
silkkivuori hiveli nautinnollisesti paljaita pakaroita ja ajaessaan orja
mietti kuinka selvästi hänen virittynyt tilansa näkyisikään, jos hän
joutuisi nyt nousemaan autosta ulos. Samassa mielikuvitus jo loihtikin
tilanteen, jossa hänet pysäytettäisiin. Palanut takavalo olisi
herättänyt kovaotteisen poliisirouvan huomion. Eikun Kahden
naispoliisin, toinen olisi vanhempi ja toinen nuorempi ja - .
Orja
keskeytti ajatuksensa ja soimasi itseään, hänellä ei ollut lupaa
ajatella ketään muuta kuin Valtiatartaan ja tänä iltana hän olisi täysin
Valtiattaren omaisuutta. Koko illan, julkisesti palvellen Valtiatarta,
muiden ihmisten katsellessa ja ehkä saaden jopa luvan käyttää häntä.
Mitä Valtiatar laittaisikaan hänet kokemaan tänä iltana, joutuisiko hän
antautumaan vieraille tai ehkä palvelemaan muita Valtiattaria.
Saattaisiko Valtiatar alistaa hänet jopa toiselle Masterille, niin kuin
oli joskus uhkaillut.
Orja tunsi voimakasta kivistystä ja
mielihyvän aallot värisivät läpi vartalon hänen ohjatessaan auton ison
omakotitalon pihan laidalle muiden autojen viereen. ”Nyt tämä on totta,
vaikka kaikki on kuin unesta. Nuo autot tuossa.” orja melkein hätkähti
ajatusta. ”Tämä oli todella nyt kaikki todellista Totta, ei enää
unelmaa, ei vaippoja tai pukluja tänä iltana, vain Totta! Totta joka oli
kuin unta!”
Astuessaan autosta ulos, orja näki taksin kääntyvän
pihalle ja ikkunasta vilahduksen kirkkaan punaista lateksia. Hetken
kuluttua takapenkiltä nousi Valtiatar, joka sai hänen jalkansa
notkahtamaan. Hänen Valtiattarensa, joka oli laskostanut pitkän takkinsa
käsivarrelleen ja asteli nyt halki pihan kohden orjaa ylväänä
Jumalatar! Kuin Jumalatar joka hän todella oli!
**
Anneli-Valtiatar
otti juhlista kaiken irti. Ilta kului kuin siivillä hänen leijuessaan
läpi suuren talon huoneiden ja salien. Hänen vaatetuksensa näytti
täydelliseltä ja hänen orjansa toimi moitteettomasti ja kaikkialla minne
hän meni, sai hän osakseen ihailua ja palvontaa.
Lopulta
tuntiessaan nauttineensa juhlien ilmapiiristä riittävästi, Anneli antoi
erityisen merkin eräälle kaunista nuorta orjatarta taluttavalle
Masterille. Odottamatta vastausta, hän talutti oman orjansa etukäteen
varattuun makuusaliin ja jäi odottamaan toisten saapumista.
”Kuinka
upeasti hänen orjansa palvelikaan vieraita!” Anneli tunsi sydämensä
pakahtuvan ylpeydestä, kun orja luontevasti ja ilman pienintäkään
epäröintiä antoi itsensä hänen valitsemansa Masterin käytettäväksi ja
kuinka paljon hän nauttikaan katsellessaan orjien leikkiä, lateksin
naristessa hänen kiihdyttäessään itse nautinnon huipulle Masterin
osaavassa syleilyssä.
**
Orja tiesi illan jälkeen
täyttäneensä Valtiattarensa odotukset. Koko alkuillan hän oli kulkenut
hihnassa mukana palvellen Valtiatarta tämän esiintyessä juhlijoille,
mutta vasta makuusalissa Valtiatar oli pannut hänet todelliseen testiin.
Suukapuloituna
ja huputettuna hän oli siellä, vieraan talon vieraassa makuusalissa,
antautunut täydellisesti Valtiattarelle ja tämän valitsemalle vieraalle
Masterille. Kaikin mahdollisin tavoin hän oli palvellut Valtiatartaan,
Masteria, Masterin orjatarta ja kaikkia kolmea niin yhdessä kuin
erikseen. Koko ilta sulautui onnellisen miehen mielessä yhdeksi lihan ja
lateksin, kivun ja nautinnon sinfoniaksi. Eikä orja tuntenut olleensa
koskaan täydempi tai onnellisempi, kuin sinä iltana siinä vieraassa
makuusalissa.
**
Masterin orjattarelle nämä oli
ensimmäiset juhlat. Hän oli valmistautunut huolella Masterin
valitsemassa paikassa. Hän ei tarvinnut peiliä, tietääkseen näyttävänsä
hyvältä, mutta näyttäisikö hän hyvältä myös Masterin mielestä? Hyvältä
tai edes kelvolliselta, pieni epäilys pyörien mielessään orjatar päätti,
että Hänen herransa pitäisi näkemästään. Näkisi tänään orjattaren, ei
väsynyttä äitiä. Hoikka nuori vartalonsa lähes täysin esillä, jalassaan
vain mustat lateksimikrot ja samaa mustaa varrettomat hyvin
korkeakorkoiset kengät sekä stay-upit, orjatar!
Pukuun kuului
vielä musta korseletti, joka peittäisi vatsan ja jättäisi hänen rintansa
näkyviin sekä leveä musta nahkainen panta ja kahleet, mutta ne kaikki
lojuivat vielä pöydällä. Herra tahtoisi pukea ne hänelle itse.
Herra
tahtoisi omin käsin kiristää korseletin ja pujottaa nahkahihnat
solkiin. Tehdä kaiken hänet sulkevan niin kuin hän sitä kutsui. Herra
halusi aina hallita sitä kuinka hänet suljettiin ja erityisesti sitä
kuinka hänet avattiin. Orjatar tunsi kuinka tuota ajatusta seurasi
lämmin tulvahdus alavartalossa ja tuntui kuin koko hengitys olisi
salpautunut hetkeksi vain siitä ajatuksesta, että Herra määräisi hänet
taas avautumaan. Ja tällä kertaa juhlissa, julkisesti!
Vielä
avaamattomassa muovipussissa pöydällä lojui jotain, jonka pelkkä
olemassaolo toi orjattarelle väristyksiä. Musta lateksihuppu oli se
väline, jolla hänen Herransa oli saanut hänet ylittämään rajansa ja
suostumaan juhliin. Musta huppu, joka teki hänestä samalla riittävän
anonyymin mutta myös entistä riettaamman. Huppu oli avain seuraavalle
tasolle, siinä missä Master omisti hänet heidän olleessaan kahden, nyt
hän olisi omistettu muiden läsnä ollessa.
Orjatar tunsi
värisevänsä katsoessaan muovipussia. Se ei ollut ensimmäinen, hän oli
joutunut ostamaan uuden sovitettuaan kotona huppua miehensä ollessa
työmatkalla. Hän oli keikistellyt peilin edessä huppu päässään ja
kuvitellut mitä hänen miehensä ajattelisikaan jos vain tietäisi.
Keikistellyt
ja tehnyt asioita, jotka olivat olleet häneltä kiellettyjä. Herra oli
suuttunut siitä niin paljon, että oli meinannut perua koko juhlat. Ja
siinä se nyt oli uusi huppu, kutsuvasti pöydällä, vain ohuen muovin
takana odottamassa Herran saapumista. Orjatar värisi taas. Samassa
kuului oven avautumisen ääni ja orjatar tiesi odottamisen vihdoin
päättyneen. Hän laskeutui polvilleen odottamaan, kuunnellen pehmeiden
askeleiden lähestyvän huoneen ovea.
Juhlat ylittivät hänen
odotuksensa. Herra kierrätti orjatartaan ympäri taloa, teetättäen
hänellä pieniä askareita ja tehtäviä, huppu suojasi ja antoi
itseluottamusta niin että vieraiden kosketukset ja koskettaminen saivat
hänet kiimasta sekaisin. Lopulta Herra vei hänet suureen makuusaliin.
Huoneessa
oli ainoastaan kirkkaanpunaiseen lateksiin pukeutunut upean näköinen
Valtiatar sekä mustaan lateksiin verhottu ja yhtä lailla huputettu,
herkullisen näköinen miesorja jaloissaan häärien.
Annettuaan
orjattarensa vilkaista huoneeseen, sitoi Herran hänen silmänsä mustalla
silkkihuivilla ja asetti hänelle tutun suukapulan. Hän kuiskasi
karhealla äännellä orjattaren korvaan: ”Nyt katsotaan, kuinka hyvin
lutkani todella palvelee vieraita.”
Kuiskaus laukaisi jotain ja
vei orjattaren jonnekin hyvin, hyvin syvälle ja rauhalliseen. Jonnekin,
jossa kaikki oli hyvin ja niin ihanan luonnollista.
**
Master
seurasi ylpeänä ja suunnatonta nautintoa tuntien, kuinka kauniisti
hänen orjattarensa alistuikaan ja palveli. Palveli vuoroin vierasta
Valtiatarta ja tämän orjaa ja sitten taas uudelleen häntä. Kaikkia
vuoron perään ja yhdessä. Master otti itse osansa tilanteesta, nauttien
välillä jommastakummasta tai kummastakin orjasta ja välillä uppoutuen
taivaalliseen nautintoon yhdessä upean Valtiattaren kanssa orjien
palvellessa.
Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Se oli ollut
täydellinen jo heti siitä hetkestä kun hän alkuillasta oli tarkistanut
liikennevaloissa tilanteen meilistään. Kuinka hän oli valinnut
kännykästään juuri sen kontaktin, sen joka oli nimetty Asiakkaan
juristiksi ja painanut vihreää.
Kuinka orjattaren hengästynyt
ääni oli vastannut: "Olen autossa nyt ja ihan kohta perillä. En jaksa
millään odottaa, mies tuli kotiin myöhässä ja tuli vähän kiire, mutta
kohta nähdään. Haluan niin kovasti jo päästä lähellesi."
Ja hän
oli vastannut: "Minäkin haluan jo valtavasti, luulen että meillä on
kyllä aikaa pienelle lämmittelyllekin, ennen kuin lähdetään juhliin."
Tuntien ajatusten vetävän hänet entistäkin kovemmaksi.
"Minä
haluan niin paljon, niin paljon. Minä valun tänne autoon! Piti ihan
laittaa suojaustakin ettei penkkiin jää jälkiä. Tiedäthän miten
mustasukkainen mieheni on autoistaan, hyvä ettei tarvitse aja
sukkasillaan. Viime kerrasta on jo niin pitkä aika."
Vaatteiden
vaihto oli vienyt häneltä vain muutaman hetken ja aikaa oli jäänyt
reilusti lyhyeen leikittelyyn kaksistaan ennen juhliin lähtöä. Matkalla
autossa hänen kasvonsa olivat virnistelleet leveästi itsekseen, hänen
miettiessään: "Tämä se on nyt vasta sitä Elämää!"
Kotiin
palatessaan Master varoi askeleitaan eteisessä, sujautti treenikassin
eteisen penkin alle odottamaan aamua ja hiipi kylpyhuoneen kautta
hämärään makuuhuoneeseen. Asetti varovasti kännykän yöpöydälle ja alkoi
ujuttautumaan peiton alle.
”Hei rakas! Oliko hyvä ilta?” Kuului mumiseva kysymys peiton alta.
Master veti vaimonsa lähelleen ja kuiskasi tämän korvaan: ”Täydellinen Rakkaani..”
**
Anneli-Valtiatar
oli ehtinyt jo riisuutua ja käpertyä peiton alle ennen kun hänen
miehensä saapui kotiin. Punainen lateksikorsetti oli taas komerossa
piilossa. Anneli teeskenteli nukkuvansa ja odotti miehensä hiipivän
sänkyyn, ennen kuin kysyi kuinka tämän ilta oli mennyt, vaikka kyllähän
hän jo vastauksen tiesikin.
Annelin mies veti hänet syliinsä ja
kuiskasi odotetut sanat hänen korvaansa. Anneli kääntyi sängyssä
kasvokkain miehensä puoleen, katsoi tätä hämärässä silmiin ja kysyi
kuiskaten: ”Mitä luulet rakkaani, huomasivatkohan orjat leikkivänsä
omien puolisoidensa kanssa?”
”En usko. Heillä on nyt niin paljon
kiireitä ja väsymystä niiden kaksostensa kanssa, että se pariskunta
tuskin tunnistaisi toisiaan, vaikkei olisi edes käytetty huppuja.”
Kuiskasi Master hiljaa ja puristi punatukkaisen vaimonsa tiukemmin
syliinsä.
-Mr.Inathu
Tämän tarinan kirjoitin BDSM-baarin novelliskabaan 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti