Punaisen paholaisen aviopetos

Punaisen Paholaisen Aviopetos


Anneli vilkuili hermostuneesti kelloaan ja käveli ympäri asuntoa. "Missä se mies oikein viipyy?" Turhautuneita vilkaisuja eteisen peiliin, niin paljon tekemistä eikä se mies vain voinut tulla ajoissa kotiin. Kaikki odotti valmiina, mutta vielä ei voisi aloittaa, ei ennen kuin mies olisi taas lähtenyt.
Anneli tarkisti ties kuinka monennetta kertaa sähköpostiaan kännykästään, kun ovelta kuului rapinaa ja hetken kuluttua mies kolisteli eteisessä.

"Hei, oletko kotona?"
"Joo, täällä ollaan!" Huudahti Anneli keittiöstä ja istuutui iPadinsä ääreen pelaamaan asennossa, joka kielisi hänen olleen siinä jo pitkään.

"Hei Kulta, miten sinun päiväsi on mennyt? Mulla meni toimistolla vähän pitkään ja nyt on jo kauhea kiire. Onko mitään ruokaa? Tai oikeastaan on jo sen verran kiire, että nappaankin vain jotain ulkona." Mies pohdiskeli ääneen odottamatta Annelin vastausta, kiirehtien jääkaapille ja pyyhkäisten vain ohi mennessään sormenpäillään Annelin olkapäätä, ennen kuin taas vaihtoi suuntansa makuuhuoneeseen.

"Ei mitään ihmeellistä.." Anneli kuittaisi hiljaa, vaikka tiesi ettei mies kuuntelisi vaikka hän kertoisi nähneensä Elviksen.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin mies säntäsi makuuhuoneesta farkuissa ja T-paidassa isoa treenikassia kantaen ja huikkasi vain eteisestä: "Nähdään sitten illalla, menee varmaan aika myöhään!"

Oven paukahdettua kiinni, Anneli säntäsi kylpyhuoneeseen ja suihkuun, tarkistettuaan vielä kerran meilinsä.

Viittä kiireistä ja innostunutta viisitoistaminuuttista myöhemmin katseli Annelia makuuhuoneen pitkästä peilistä uskomattoman upea ilmestys. Annelin pitkät punertavat hiukset oli nostettu poninhännälle pään päälle ja hänen pitkä vartalonsa näytti uskomattoman hyvältä kirkkaanpunaisessa lateksikorsetissa ja samasta materiaalista valmistetuissa ihanissa korkeakorkoisissa reisisaappaissa.

"Punainen Paholainen" kuiskasi Anneli peilikuvalleen ja virnisti läiskäyttäen ratsupiiskalla reittään voimakkaasti läpsähtäen. Vielä pari herkuttelevaa kierähdystä ja pyörähdystä peilin edessä ja Anneli palasi kännykälleen tarkistamaan meilinsä.

Orja oli raportoinut sovitusti minuutilleen, viidentoista minuutin välein, omasta valmistautumisestaan. Anneli ei ollut vastannut yhteenkään viestiin, vaikka ensin oli tehnyt mieli. Aluksi orja oli vain valitellut, miten ei voinut aloittaa valmistautumistaan ennen kuin lapset olisi haettu hoitoon ja puolisonsa olisi poistunut talosta, mutta nyt siellä odotti vihdoin viesti jossa lupaavasti oli mukana odotettu liitetiedosto.

Anneli avasi liitetiedoston ja kännykän näytölle latautui kuva mustaan lateksiin pukeutuneesta nuoresta miehestä. Miehen vartalo oli sopusuhtainen ja kaunis. Hänen pukunsa jätti paljaaksi nännit ja nivusalueen, eikä Annelin tarvinnut nähdä kuvaa takaa päin tietääkseen puvun jättävän herkulliset pakarat täysin avoimiksi ja suojattomiksi.
Anneli sulki kännykän tyytyväisenä ja suuntasi kohden keittiötä. Tässä ehtisi vielä hyvin syömään jotain kevyttä ennen taksin tilaamista. Tänä iltana lisäenergialle olisi varmasti tarvetta, eikä tänä iltana olisi mitään syytä laskea pisteitä.

**
Annelin orja vetäisi harmaan poplarin ylleen, nappasi vaihtovaaterepun olalleen ja astui ovesta ulos. Autosta hän laittoi vielä viimeisen viestin Valtiattarelleen: ”Autossa jo, aivan kohta polvistun jalkoihinne, Jumalatar!”

Poplarin silkkivuori hiveli nautinnollisesti paljaita pakaroita ja ajaessaan orja mietti kuinka selvästi hänen virittynyt tilansa näkyisikään, jos hän joutuisi nyt nousemaan autosta ulos. Samassa mielikuvitus jo loihtikin tilanteen, jossa hänet pysäytettäisiin. Palanut takavalo olisi herättänyt kovaotteisen poliisirouvan huomion. Eikun Kahden naispoliisin, toinen olisi vanhempi ja toinen nuorempi ja - .

Orja keskeytti ajatuksensa ja soimasi itseään, hänellä ei ollut lupaa ajatella ketään muuta kuin Valtiatartaan ja tänä iltana hän olisi täysin Valtiattaren omaisuutta. Koko illan, julkisesti palvellen Valtiatarta, muiden ihmisten katsellessa ja ehkä saaden jopa luvan käyttää häntä. Mitä Valtiatar laittaisikaan hänet kokemaan tänä iltana, joutuisiko hän antautumaan vieraille tai ehkä palvelemaan muita Valtiattaria. Saattaisiko Valtiatar alistaa hänet jopa toiselle Masterille, niin kuin oli joskus uhkaillut.

Orja tunsi voimakasta kivistystä ja mielihyvän aallot värisivät läpi vartalon hänen ohjatessaan auton ison omakotitalon pihan laidalle muiden autojen viereen. ”Nyt tämä on totta, vaikka kaikki on kuin unesta. Nuo autot tuossa.” orja melkein hätkähti ajatusta. ”Tämä oli todella nyt kaikki todellista Totta, ei enää unelmaa, ei vaippoja tai pukluja tänä iltana, vain Totta! Totta joka oli kuin unta!”

Astuessaan autosta ulos, orja näki taksin kääntyvän pihalle ja ikkunasta vilahduksen kirkkaan punaista lateksia. Hetken kuluttua takapenkiltä nousi Valtiatar, joka sai hänen jalkansa notkahtamaan. Hänen Valtiattarensa, joka oli laskostanut pitkän takkinsa käsivarrelleen ja asteli nyt halki pihan kohden orjaa ylväänä Jumalatar! Kuin Jumalatar joka hän todella oli!

**

Anneli-Valtiatar otti juhlista kaiken irti. Ilta kului kuin siivillä hänen leijuessaan läpi suuren talon huoneiden ja salien. Hänen vaatetuksensa näytti täydelliseltä ja hänen orjansa toimi moitteettomasti ja kaikkialla minne hän meni, sai hän osakseen ihailua ja palvontaa.

Lopulta tuntiessaan nauttineensa juhlien ilmapiiristä riittävästi, Anneli antoi erityisen merkin eräälle kaunista nuorta orjatarta taluttavalle Masterille. Odottamatta vastausta, hän talutti oman orjansa etukäteen varattuun makuusaliin ja jäi odottamaan toisten saapumista.

”Kuinka upeasti hänen orjansa palvelikaan vieraita!” Anneli tunsi sydämensä pakahtuvan ylpeydestä, kun orja luontevasti ja ilman pienintäkään epäröintiä antoi itsensä hänen valitsemansa Masterin käytettäväksi ja kuinka paljon hän nauttikaan katsellessaan orjien leikkiä, lateksin naristessa hänen kiihdyttäessään itse nautinnon huipulle Masterin osaavassa syleilyssä.

**

Orja tiesi illan jälkeen täyttäneensä Valtiattarensa odotukset. Koko alkuillan hän oli kulkenut hihnassa mukana palvellen Valtiatarta tämän esiintyessä juhlijoille, mutta vasta makuusalissa Valtiatar oli pannut hänet todelliseen testiin.

Suukapuloituna ja huputettuna hän oli siellä, vieraan talon vieraassa makuusalissa, antautunut täydellisesti Valtiattarelle ja tämän valitsemalle vieraalle Masterille. Kaikin mahdollisin tavoin hän oli palvellut Valtiatartaan, Masteria, Masterin orjatarta ja kaikkia kolmea niin yhdessä kuin erikseen. Koko ilta sulautui onnellisen miehen mielessä yhdeksi lihan ja lateksin, kivun ja nautinnon sinfoniaksi. Eikä orja tuntenut olleensa koskaan täydempi tai onnellisempi, kuin sinä iltana siinä vieraassa makuusalissa.

**

Masterin orjattarelle nämä oli ensimmäiset juhlat. Hän oli valmistautunut huolella Masterin valitsemassa paikassa. Hän ei tarvinnut peiliä, tietääkseen näyttävänsä hyvältä, mutta näyttäisikö hän hyvältä myös Masterin mielestä? Hyvältä tai edes kelvolliselta, pieni epäilys pyörien mielessään orjatar päätti, että Hänen herransa pitäisi näkemästään. Näkisi tänään orjattaren, ei väsynyttä äitiä. Hoikka nuori vartalonsa lähes täysin esillä, jalassaan vain mustat lateksimikrot ja samaa mustaa varrettomat hyvin korkeakorkoiset kengät sekä stay-upit, orjatar!

Pukuun kuului vielä musta korseletti, joka peittäisi vatsan ja jättäisi hänen rintansa näkyviin sekä leveä musta nahkainen panta ja kahleet, mutta ne kaikki lojuivat vielä pöydällä. Herra tahtoisi pukea ne hänelle itse.

Herra tahtoisi omin käsin kiristää korseletin ja pujottaa nahkahihnat solkiin. Tehdä kaiken hänet sulkevan niin kuin hän sitä kutsui. Herra halusi aina hallita sitä kuinka hänet suljettiin ja erityisesti sitä kuinka hänet avattiin. Orjatar tunsi kuinka tuota ajatusta seurasi lämmin tulvahdus alavartalossa ja tuntui kuin koko hengitys olisi salpautunut hetkeksi vain siitä ajatuksesta, että Herra määräisi hänet taas avautumaan. Ja tällä kertaa juhlissa, julkisesti!

Vielä avaamattomassa muovipussissa pöydällä lojui jotain, jonka pelkkä olemassaolo toi orjattarelle väristyksiä. Musta lateksihuppu oli se väline, jolla hänen Herransa oli saanut hänet ylittämään rajansa ja suostumaan juhliin. Musta huppu, joka teki hänestä samalla riittävän anonyymin mutta myös entistä riettaamman. Huppu oli avain seuraavalle tasolle, siinä missä Master omisti hänet heidän olleessaan kahden, nyt hän olisi omistettu muiden läsnä ollessa.

Orjatar tunsi värisevänsä katsoessaan muovipussia. Se ei ollut ensimmäinen, hän oli joutunut ostamaan uuden sovitettuaan kotona huppua miehensä ollessa työmatkalla. Hän oli keikistellyt peilin edessä huppu päässään ja kuvitellut mitä hänen miehensä ajattelisikaan jos vain tietäisi.

Keikistellyt ja tehnyt asioita, jotka olivat olleet häneltä kiellettyjä. Herra oli suuttunut siitä niin paljon, että oli meinannut perua koko juhlat. Ja siinä se nyt oli uusi huppu, kutsuvasti pöydällä, vain ohuen muovin takana odottamassa Herran saapumista. Orjatar värisi taas. Samassa kuului oven avautumisen ääni ja orjatar tiesi odottamisen vihdoin päättyneen. Hän laskeutui polvilleen odottamaan, kuunnellen pehmeiden askeleiden lähestyvän huoneen ovea.

Juhlat ylittivät hänen odotuksensa. Herra kierrätti orjatartaan ympäri taloa, teetättäen hänellä pieniä askareita ja tehtäviä, huppu suojasi ja antoi itseluottamusta niin että vieraiden kosketukset ja koskettaminen saivat hänet kiimasta sekaisin. Lopulta Herra vei hänet suureen makuusaliin.

Huoneessa oli ainoastaan kirkkaanpunaiseen lateksiin pukeutunut upean näköinen Valtiatar sekä mustaan lateksiin verhottu ja yhtä lailla huputettu, herkullisen näköinen miesorja jaloissaan häärien.

Annettuaan orjattarensa vilkaista huoneeseen, sitoi Herran hänen silmänsä mustalla silkkihuivilla ja asetti hänelle tutun suukapulan. Hän kuiskasi karhealla äännellä orjattaren korvaan: ”Nyt katsotaan, kuinka hyvin lutkani todella palvelee vieraita.”

Kuiskaus laukaisi jotain ja vei orjattaren jonnekin hyvin, hyvin syvälle ja rauhalliseen. Jonnekin, jossa kaikki oli hyvin ja niin ihanan luonnollista.

**
Master seurasi ylpeänä ja suunnatonta nautintoa tuntien, kuinka kauniisti hänen orjattarensa alistuikaan ja palveli. Palveli vuoroin vierasta Valtiatarta ja tämän orjaa ja sitten taas uudelleen häntä. Kaikkia vuoron perään ja yhdessä. Master otti itse osansa tilanteesta, nauttien välillä jommastakummasta tai kummastakin orjasta ja välillä uppoutuen taivaalliseen nautintoon yhdessä upean Valtiattaren kanssa orjien palvellessa.

Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Se oli ollut täydellinen jo heti siitä hetkestä kun hän alkuillasta oli tarkistanut liikennevaloissa tilanteen meilistään. Kuinka hän oli valinnut kännykästään juuri sen kontaktin, sen joka oli nimetty Asiakkaan juristiksi ja painanut vihreää.

Kuinka orjattaren hengästynyt ääni oli vastannut: "Olen autossa nyt ja ihan kohta perillä. En jaksa millään odottaa, mies tuli kotiin myöhässä ja tuli vähän kiire, mutta kohta nähdään. Haluan niin kovasti jo päästä lähellesi."

Ja hän oli vastannut: "Minäkin haluan jo valtavasti, luulen että meillä on kyllä aikaa pienelle lämmittelyllekin, ennen kuin lähdetään juhliin." Tuntien ajatusten vetävän hänet entistäkin kovemmaksi.

"Minä haluan niin paljon, niin paljon. Minä valun tänne autoon! Piti ihan laittaa suojaustakin ettei penkkiin jää jälkiä. Tiedäthän miten mustasukkainen mieheni on autoistaan, hyvä ettei tarvitse aja sukkasillaan. Viime kerrasta on jo niin pitkä aika."

Vaatteiden vaihto oli vienyt häneltä vain muutaman hetken ja aikaa oli jäänyt reilusti lyhyeen leikittelyyn kaksistaan ennen juhliin lähtöä. Matkalla autossa hänen kasvonsa olivat virnistelleet leveästi itsekseen, hänen miettiessään: "Tämä se on nyt vasta sitä Elämää!"

Kotiin palatessaan Master varoi askeleitaan eteisessä, sujautti treenikassin eteisen penkin alle odottamaan aamua ja hiipi kylpyhuoneen kautta hämärään makuuhuoneeseen. Asetti varovasti kännykän yöpöydälle ja alkoi ujuttautumaan peiton alle.

”Hei rakas! Oliko hyvä ilta?” Kuului mumiseva kysymys peiton alta.

Master veti vaimonsa lähelleen ja kuiskasi tämän korvaan: ”Täydellinen Rakkaani..”

**
Anneli-Valtiatar oli ehtinyt jo riisuutua ja käpertyä peiton alle ennen kun hänen miehensä saapui kotiin. Punainen lateksikorsetti oli taas komerossa piilossa. Anneli teeskenteli nukkuvansa ja odotti miehensä hiipivän sänkyyn, ennen kuin kysyi kuinka tämän ilta oli mennyt, vaikka kyllähän hän jo vastauksen tiesikin.

Annelin mies veti hänet syliinsä ja kuiskasi odotetut sanat hänen korvaansa. Anneli kääntyi sängyssä kasvokkain miehensä puoleen, katsoi tätä hämärässä silmiin ja kysyi kuiskaten: ”Mitä luulet rakkaani, huomasivatkohan orjat leikkivänsä omien puolisoidensa kanssa?”

”En usko. Heillä on nyt niin paljon kiireitä ja väsymystä niiden kaksostensa kanssa, että se pariskunta tuskin tunnistaisi toisiaan, vaikkei olisi edes käytetty huppuja.” Kuiskasi Master hiljaa ja puristi punatukkaisen vaimonsa tiukemmin syliinsä.

-Mr.Inathu


Tämän tarinan kirjoitin BDSM-baarin novelliskabaan 2014