Kevätrituaali

Niin, se olisi sitten taasen se kovasti odotettu kesä täällä :)

Kesäkuu välkkyy tuossa jo muutaman päivän päässä, juhannus muutaman viikon ja lämpimät säät tulivat jo, ja niin tulin minäkin...

Viime viikonlopun sää oli täydellinen perinteiselle kevätrituaalille, joka itselleni on julistanut kesän alkamista jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen rituaalinomainen kerta luonnossa elämää tihkuvan ja silmissä kasvavan vihreyden keskellä. Lehtien jo alkaessa peittää näkyvyyttä ja auringon lämmittäessä paljasta ihoa. Hyttyset vielä loistavat poissaolollaan ja tyynessä paikassa keho tuntuu keräävän auringon valosta energiaa kuin kallioilla paistattelevilla vaihtolämpöisillä konsanaan. Kesä on täällä taas!

Niin kuin kuukausi sitten kirjoitin, olen ehdottomasti kevätihminen. Suomessa kevät on lyhyt, epävakaa ja lähes väkivaltaisen raju. Luonto herää hetkessä ja aurinkoa kohden tavoitteleva uusi elämä kasvaa kirjaimellisesti silmissä, repien riekaleiksi kasvun tielle jääneet edellisten kasvukausien jäänteet. Niin kotoperäinen kuin kesäksi takaisin palannut faunakin lisääntyy raivokkaasti täyttäen ilman äänillään ja läsnäolollaan. Tuntuu kuin koko maailma olisi juuri  hetken kuluttua räjähtämäisillään.

Kevät on sen hetki, kun maailman kuiva kausi päättyy ja esileikistä päästään itse asiaan. Ensimmäisten aurinkoisten ja lämpimien päivien lopulta saapuessa, katoavat estot ja intohimo saa vallan eläimellisen aktin käynnistyessä. Kunnes sitten heinäkuussa jo vain maataan raukeina ja tyytyväisinä maailman kainalossa, kesän lämmössä. Sitten alkavat hätäisimmät jo toivoa helteiden hellittämistä ja odotella rauhallisempaa syksyä hiipivästi pimeytyvässä maailmassa, joka ennakoi taas kerran uutta kylmää kautta. Vaan kuka antaisi silloin edes aftercarea meille, jotka haluaisivat ottaa heti uuden varvin, ilman ikuisuuden tuntuista puolen vuoden odottelua?

Tänä vuonna kevätrituaalin paikaksi valitsin tutun korkean avokallion huipun, josta jyrkänteen reunalta aukeavat huikaisevat maisemat, yli lainehtivien ja rikkumattomien metsäpeitteiden. Jo pelkkä matka sinne peltomaisemia penetroivia mutkittelevia maanteitä moottoripyörällä kanttaillen on itsessään suuri nautinto, mutta vasta siellä avoimen maiseman keskellä, missä ihmisen tuottamaa ääntä ei kuulu, odottaa todellinen nautinto ;)

Tänä vuonna kevärituaaliin ei kuulunut ulkoisesti näkyvää symboliikkaa tai rituaalinomaisia toiminteita, mutta henkisesti se oli erittäin voimakas kokemus! Kokemus, joka tyydytti Tarpeen totaalisesti, jopa monen päivän ajaksi. Uskomattoman upeaa!

Tervetuloa Kesä!

-Mr.Inathu

Hyvä hypnoosi

Joskus sitä kohtaa yllättäen jotain, mikä haltioittaa hetkeksi kehon ja mielen. Se on sekoitus fyysisesti ja henkisesti kutkuttavaa, ryöpsähtävää...pakahduttavaa mutta samalla nostattavaa tunnetta. Sellaista, joka saa kehon kahlitsemaan hengityksen voimakkaaksi mutta rajatuksi. Kuin kasvattaisi tarkoituksella sisäisen energian painetta nautinnon vuoksi.

Ja se nostatus! Jos ensin on haltioituneena katsonut tai kokenut tunteen aiheuttanutta asiaa, silmät ovat ehkä hiukan jo säkenöineet tai hölmö hymy (tahi virne) hiipinyt kasvoille (joko oikeasti tai sisäisesti)... Niin pakahtuminen purkautuu usein ryöpsähtäen.

Energiaa! Liikettä! Naurua, höpötystä tai intoa! Kiihotusta!

Sillä myös kiihotuselementti siihen liittyy, vaikka kyseessä ei ole tarkoittamassani tilanteessa selkeä seksuaalinen kuvaelma. En puhu nyt sessiosta, seksistä tai selkeästi seksuaalisesta materiaalista.

Vaan tilanteista jotka aiheuttavat enemmänkin yllättäen sellaista värinää ja surinaa päässä ja kehossa, mutta joka myös samalla on hieman seksuaalista.

Olen kokenut sellaista esimerkiksi elokuvateatterissa kohdissa, joissa on jokin tajuttoman syvä ja pakahduttavan hyvä matala ääni. Epäluonnollinen sellainen.

Tai kun olen nähnyt massiivisen aluksen tai työkoneen, oikean tai elokuvatehosteen. Se jyrinä, hitaus ja valtavuus vain ovat mahtavia... Dokumenttieokuvassa Apollo 11 (2019) oli esimerkiksi tällaisia kohtauksia.

Myös voimakas ja tasainen kiihdytys joka painaa kehon jotain vasten toimii, tai jotkin elokuvien tai sarjojen kohtaukset. Tai tietynlainen hetki musiikissa.

Kaikki esimerkkejä ja kokemuksia, jotka eivät ole kovin uniikkeja, ja ilmiöitä joille varmasti löytyy selityksiä ja epäilemättä termejä joilla mielihyvämateriaalia voisi etsiä. En vain halua etsiä. Haluan yllättyä ja nauttia hetken kun näitä kohtaan arjessani. :)

Eilen juuri tällainen arjen piristys ilmestyi Helsingin Sanomissa kun luin tätä juttua: https://dynamic.hs.fi/a/2020/karvanverranparempi/

Nuo videot sheivaamisesta jotenkin osuivat ja upposivat. En ole kokenut aiemmin että se näyttää jotenkin kiihottavalta ja hypnoottiselta ennen kuin nyt. En oikeastaan katsele miehiä sillä silmällä paljoa muutenkaan, vaikka niistä pidänkin. Siksikin tuntui oudolta!

Mutta nuo videot puhuttelivat niin paljon, että halusin kirjoittaa tämän tekstin. Melko rauhalliset (saisi olla hitaammatkin) mutta silti epäsäännölliset vedot, iho joka paljastuu vähitellen mutta häämöttää silti vaahdon alta, terän myötäily ihon muodoilla. Ja sen terän potentiaalisuus vamman aiheuttamiseen - haava voisi syntyä ja veri värjätä vaahdon, jatkaen norona alas!

Kiehtovaa! Ei pelkästään kiihottavaa. Vaan juurikin sitä hypnoottista ja pakahduttavaa, energiaa kerryttävää.

Ehkä tästä kasvaa joskus jotain, ehkä ei. En ryhdy nyt etsimään sheivausvideoita lisää tai tuijottamaan artikkelia uudestaan, vaan nautin vain tästä pienestä randomista palasesta elämässä. :)

-pikkulintu, joka tarvitsi tällaista juuri eilen, ja joka ei juuri kuuntele YUP:ta mutta silti antoi tämän otsikon koska se kappale jostain tupsahti pääkoppaan

 

Mr.I valitsi tähän tämän kuvan, koska siitä huokuu juuri sellaista sopivaa maalauksellista mielentilaa...