Muistelmia - osa I

Istuskelin tyytyväisenä ABC:n pöydässä lukemassa Hesaria huomatessani sinun saapuvan. Vaikutit selvästi hieman hermostuneelta, askeleesi olivat lyhyitä, nopeita ja hieman epävarmoja. Kätesi tärisivät selkeästi täyttäessäsi kahvikuppiasi.

Jatkoin lehteni lukemista ja seurasin silmäkulmastani liikehdintääsi kassalla. Pidin katseeni lehdessä ja estin hymyä nousemasta huulilleni katseesi etsiessä minua pöydistä.

Lähestyit hitaasti pöytääni. Kiihdytit hetkeksi askeleitasi, kuin olisit päättänyt uskaltaa, mutta hidastit taas kulkuasi tullessasi lähemmäksi. Pysähdyit muutaman metrin päähän. Pidin yhä katseeni Hesarissa ja hymyni kurissa. Pystyin kuvittelemaan miten pitkiltä sekunnit sinusta silloin mahtoivatkaan tuntua. Hymyilytti. Nostin katseeni.

-Istuudu toki.

Laskit tarjottimesi pöydälle minua vastapäätä, vedit tuolin itsellesi ja ehdit melkein istuutua, kun taputin kädelläni penkin pehmustetta vierelläni ja katsoin sinua ensimmäistä kertaa suoraan silmiin.

Kahvikuppi kuuluvasti tassilla kilisten hoipuit tarjottiminesi viereeni istumaan. Saatoin haistaa hermostuneisuutesi. Autoin tarjottimesi pöydälle säälien kupista läikkyvää kahvia. Käänsin sivua ja jatkoin lukemista. Sivun pääuutinen koski muuttolintuja ja niiden käyttäytymistä. Kuuntelin epäsäännöllistä hengitystäsi ja pientä kahinaa, jota käsiesi jatkuva pieni liike aiheutti. Pitkät, pitkät sekunnit kuluivat. Haparoit jälleen kilisevää kahvikuppiasi.

Nostin katseeni linnuista ja katsoin taas silmiisi. Katseeni sai kätesi tärisemään entisestään. Odotin vielä sekunnin ja kysyin viattomasti hymyillen:

-Onko hyvää kahvia?

-Joo... On...

-Jännittääkö?

Kysyessäni laskin kämmeneni reidellesi ja puristin kevyesti. Kosketukseni palautti sinut takaisin tähän maailmaan. Soperruksesi loppui ja kuiskasit hiljaisella äänellä:

-Kyllä. Jännittää aivan mielettömästi. Anteeksi.

Laskit katseesi pyytäessäsi anteeksi ja jatkoit vieläkin hiljaisemmalla äänellä:

-Pelottaa, etten vastaa odotuksiasi, ettet haluakkaan minua.

Sanoin, että asiaa on turha pelätä, koska asian pohtiminen ei enää mitenkään muuttaisi tilannetta eikä kokonaisuus muutenkaan millään tavoin olisi sinun vaikutettavissasi. Näin miten sanani helpottivat oloasi. Tartuin leukaasi ja nostin katseesi kohtaamaan omani. Kysyin pehmeällä äänellä:

-No, oletko valmis?

Vastasit määrätietoisella ja yllättävän varmalla äänellä olevasi valmis ja jatkoit vielä:

-Jos vain haluatte, olen käytettävissänne ja miellytän teitä kaikin tavoin mitä keksitte haluta.

Tiukensin katseeni silmiisi ja tunsin miten värähdit, ulkoaopeteltuun fraasiin ei näköjään oltu mietitty jatkoa tai sitten se vain unohtui sinulta.

-Saapa nähdä...

Taittelin Hesarin kasaan pöydälle, siemaisin kaakaoni loppuun ja nousin ylös.

-Seuraa minua.

Kävelin ulos perääni katsomatta, mutta kuulin sinun kipittävän lyhyitä nopeita askeleita perääni korot kopisten.

Pysähdyin keskelle parkkipaikkaa ja käännyin katsomaan perääni. Askeleesi olivat rauhoittuneet ja kävelit pidemmin, arvokkaimmin askelin minua kohden. Leikin alkaminen oli selkeästi tuonut lisävarmuutta sinuun. Kehtasit mokoma hymyillä keimailevasti, astellessasi lantio keinuen eteeni. Kehtasit katsoa minua silmiin ja astua niin lähelle eteeni, että tunsin hengityksesi kasvoillani. Sekunti. Toinen. Kiimasi tiivistyi ilmaan ympärillämme. Mietin miltä mahdoimmekaan näyttää, kasvokkain siinä parkkipaikalla.

Nostin käteni kasvojemme väliin. Roikotin kädessäni, ruttuista mustaa bandana-huivia, jonka olin poiminut taskustani.

-Sido silmäsi kulta. KUNNOLLA.

Itsevarmuutesi katosi silmänräpäyksessä.

-Tässä?

-Niin.

Hymyilin hieman ja vetäydyin pari lyhyttä askelta kauemmaksi nähdäkseni paremmin. Ainoat pukeutumisohjeet, joita olit saanut olivat: "Tee minuun vaikutus." Olit protestoinut ja pyytänyt enemmän ohjeita, mihin olin lisännyt: "pukeudu tyylikkäästi". Protestointiasi tulisit vielä katumaan, samoin kuin pukuvalintaasi. Olit kyllä "tyylikkäästi" jakkupukuun pukeutunut, mutta tyylikkyyttä laskivat merkittävästi liian lyhyt hame, täysin asukokonaisuuten kuulumattomat liian korkeakorkoiset kengät sekä aivan liian avonainen kaula-aukko. Hillitystä meikistäsi ja banaani-kampauksesta sait hieman pluspisteitä.
Kampauksesi vain valitettavasti esti huivin kunnollisen sitomisen...

Odotin muutaman lyhyen hetken tuherrustasi huivin kanssa, ennen kuin kiersin taaksesi, nappasin soljen nutturalta ja vapautin hiuksesi. Työnsin soljen taskuuni ja vetäisin varmoin määrätietoisin ottein huivin kireästi silmillesi ja samoin tein umpisolmuun. Ynähdit ja horjuit korkeilla koroillasi.

Tartuin käteesi ja ohjasin sinut parkkipaikan yli. Enää en miettinyt miltä näyttäisimme. Tiesin sen muutenkin. Nautin ajatellessani niitä erektioita, jotka pieni näytelmän poikasemme oli saanut aikaan rekkakuskeissa ja huoltoaseman kahvion kantamöröissä, heidän kuvitellessaan kaikkea sitä rietasta, mitä tekisimmekään heidän katseidensa ulottumattomissa.

Napsautin auton keskuslukituksen pois, autoin sinut pelkääjän paikalle ja käskin lukita turvavyön. Kiersin auton ohjaajan paikalle ja käynnistin moottorin. Ajaessani pois ABC:n pihalta totesin:

-Oletpa sinä kovin hiljainen...

Kiihdytettyäni auton vauhtiin, laskin käteni vaihdekepiltä reidellesi tunnustellen lihasi kiinteyttä. Liu'utin kättäni hitaasti sukkahousujen verhoamaa reittä ylös hameen alle aina sukkanauhaliivien hihnoihin saakka. Levitit hitaasti reisiäsi käteni noustessa. Pysäytin liikkeen sukkien yläreunaan. Turhautunut tuhahduksesi täytti hiljaisuuden. Naurahdin.

Siirsin kätesi haaroihini ja hieroin hetken erektiotani kädelläsi housujen päältä. Avasin sepalukseni ja ohjasin kätesi boksereihini jatkaen hieromista. Puristit kätesi kullini ympärille ja aloit vedellä edestakaisin.

-Mmmm...

Kumarruit puoleeni ja nappasit mitään kysymättä kullinnupin suuhusi.

Äkkijarrutus nollasi tilanteen ja sai sinut painumaan vasten ohjauspyörää. Tartuin voimakkaalla otteella hiuksiisi ja kiskaisin pääsi ylös.

-Jäikö minulta jotain huomaamatta? Annoinko minä jossain vaiheessa lutkalle luvan imeä kulliani?

Vaikutit niin herttaisen yllättyneeltä ja pelokkaalta.

-No, Annoinko?

Odottamatta epäselvästi sopertelevan vastauksesi loppumista vetäsin sepaluksen kiinni, irroitin turvavyöni ja astuin ulos autosta.

Saatoit kuulla nopeiden askelteni kiertävän auton ennen kuin avasin ovesi ja turvavyösi. Tartuin riuskalla otteella olkapäihisi ja nostin sinut tienpenkalle. Läimäytin oven kiinni ja ohjasin sinut auton taakse. Kuulin miten huokaisit helpotuksesta avatessani farmariauton takakontin ja ilmoittaessani nartun paikan olevan loppumatkan siellä takana. Nostin sinut sikiöasentoon takakonttiin ja vedin tavarapeitteen paikoilleen. Varoitin sinua pysymään hiljaa koko matkan, ennen kuin läimäytin kontin kiinni ja jatkoin ajoa.

Loppumatkan kuuntelin autostereoista klassista rockia. Vasta kääntyessäni kuoppaiselle hiekkatielle, sammutin musiikin kuullakseni mahdolliset äännähdykset takakontista. Muutaman isomman töyssyn kohdalla kuulunutta uikahdusta lukuunottamatta pysyit tottelevaisesti hiljaa.

Pysäytettyäni auton ja avattuani kontin kysyin:

-Oliko mukava matka?

-Kyllä... Anteeksi, minä olen pahantapainen lutka.

-Anteeksipyynnön aika tulee kyllä vielä... Vakuutin ja nostin sinut kontista.

Ohjasin sinua vähän matkaa pois autolta pihanurmikolle ja irroitin otteeni ilmoittaen:

-Riisuudu.

Epäröit vain sekunnin, ennen kuin määrätietoisesti riisuit jakkusi ja aloit napittaa hamettasi auki.

Poimin jakkusi käsivarrelleni ja jäin mielenkiinnolla odottamaan.

Tasapainoilit edestakaisin korkojesi upotessa kosteaan pihanurmikkoon, mutta sait kuin saitkin hameesi pois kaatumatta ja aloit napittaa valkoisen kauluspaidan vähäisiä nappeja auki. Viileä syysillan tuuli liehutti huivin vangitsemia hiuksiasi ja veti paljastuvan vaalean ihosi kanalihalle.

Pysähdyit riisuttuasi paitasi. Rykäisin merkitsevästi ja nostit viivyttelemättä kätesi selkääsi irroittamaan rintaliivien hakaset. Tuuli kovetti paljastuneet nännit sojottamaan kivikovina eteenpäin. Lopetit riisuuntumisen kuvitellen ilmiselvästi paljastaneesi riittävästi. Virhe.

Sätkähdit eteenpäin ja putosit kontillesi nurmikkoon sivaltaessani terävästi ratsupiiskalla pakaroillesi.

-Käskinkö minä lutkaa lopettamaan riisumisen?

Nousit nopeasti pystyyn ja aloit laskemaan sukkanauhojen päälle pukemiasi pikkuhousuja kohden polviasi. Kumartuessasi sivalsin uudellen vasta paljastuneita pakaroita.

-Vastasitko sinä minun kysymykseeni?

Jäit kontillesi märälle nurmikolle ja vastasit epävarmalla äänellä:

-En... Anteeksi...

Jatkoin tasaisella ja määrätietoisella äänellä:

-Nouse ylös ja jatka riisumista. Kaikki pois. Kengät, sukat, liivit, korut, kaikki. Paitsi huivi, tietysti... Niin ja tästä lähtien, artikuloit selkeästi ja kuuluvasti kaikkeen mihin sinun oletetaan artikuloivan. Ymmärsitkö?

-Kyllä Herrani!

Piiskan sivallus palautti sinut taas takaisin nurmikkoon.

-Missä ihmeen vaiheessa lutka on saanut harhakuvitelman siitä, että Minä olen hänen Herransa?

Ääneni oli nyt aavistuksen noussut ja selkeästi terävöitynyt.

Sopertelit vastauksesi ääni väristen ja anteeksi pyydellen. Kerroit, ettet tietenkään kuvittele minun olevan HÄNEN Herransa, ettet voisi kuvitellakaan sellaista kunniaa ja pyysit etten lähettäsi sinua pois.

Käskin sinun suorittaa riisuutumisesi loppuun ja toimimaan tulevaisuudessa tarkemmin.

Lopulta seisoit ääneti ja alasti, selkä suorana ja kädet pään päälle nostettuina syystuulen kylmänkosteassa syleilyssä. Kiersin hitaasti vartalosi ympäri tutkaillen tuulen kovettamaa ihoasi ja tutkien välillä sormenpäilläni lihaa ihon alla. Tunsin miten värähdit sormenpäideni hitaasti pyyhkiessä selkääsi, uumaasi, kaulaasi, pakaroidesi kaaria...

Tartuin terävästi toiseen kivikovaan nänniin ja puristin.
Tunsin lämpimän henkäyksen poskellani sinun uikahtaessa puristuksesta.
Jatkoin puristamista ja lisäsin hieman vääntöä. Hengitys punaiseksi maalattujen huultesi välissä muuttui katkonaiseksi ja huohottavaksi. Kätesi alkoivat valahdella pääsi päältä. Kuiskasin korvaasi niin läheltä, että varmasti tunsit hengitykseni lämmön:

-Joko lutka alkaa lämmetä?

Ja kuin tilauksesta tuulenpuuska ravisti pihakoivusta kylmiä vesipisaroita päällemme.

-Kyllä... Kyllä!

Vaikka kylmät vesipisarat jatkoivat hidasta laskeutumistaan ihollasi, vannoit sulavasi kuumuudesta ja kiehuvasi sisältä. Komensin levittämään haarasi ja näin kosteuden reisilläsi.

Päästin otteeni nännistä ja kiersin taaksesi. Painoin käteni takapuolellesi ja liu'utin hitaasti kämmeneni pyllyvakoa pitkin eteenpäin. Keskisormen pää vaelsi hitaasti yli pyllyreiän ja limaisten häpyhuulien välin aina klitorikselle saakka. Matka kesti useita sekunteja ja tunsin miten jalkasi alkoivat täristä. Pyöräytin vain kerran nopeasti sormenpäälläni klitorista ja vedin sitten limaisen käteni takaisin perseesi päälle. Jätin keskisormen pään lepäämään pyllyreiälle, lisäämättä kuitenkaan lainkaan painetta reikää vasten.

Voihkit ja kiemustelit kättäni vasten yrittäen saada sormeni lipsahtamaan sisälle. Nautin hetken kiihkostasi, ennen kuin sanoin:

-Haluaako lutka sormen perseeseensä?

-Kyllä!

-Mikä oli täysin arvattavissa... Tiedätkö pikku lutka, jos minä nyt tungen tämän limaisen sormen, sinun pikkuiseen perseeseesi, voit olla aivan varma, että sinä sen jälkeen nuolet sen puhtaaksi.

Värähdit kättäni vasten.

-No, miten on lutka? Laitetaanko sormi peppuun?

Pyörittelin limaista sormenpäätä reiän päällä ja nautin kiemurtelustasi. Tehtyäsi päätöksesi aloit määrätietoisesti työntää persettäsi sormeani vasten. Päästin paineen sormestani ja annoin käteni mukailla liikettäsi sanoen:

-Ei, ei, ei! Jos haluat sitä, sano se ääneen. Sano mitä haluat minun tekevän ja mitä sinä siitä hyvästä teet sen jälkeen.

Innokkaalla ja lähes anelevalla äänellä pyysit minua työntämään sormeni syvälle perseeseesi ja lupauduit nuolemaan kaiken mitä mukana tulee, kunhan vaan teen jotain nopeasti.

Vedin vaatteittesi täyttämällä käsivarrella sinua itseäni vasten, samalla kun annoin sormeni hitaasti upota sisääsi. vedin sinua sormeani vasten pysähtymättä, kunnes limainen keskisormeni oli rystysiä myöten sisällä. Vasta sitten aloin liikuttaa sormea.

Pidin kiemurtelevan ja voihkivan vartalosi tiukasti itseäni vasten ja pyörittelin sormeani, vedellen sitä hitaasti sisään ja ulos. Annoin sinun nauttia hetkisen, ennen kuin vedin sormeni kokonaan ulos. Lähes täysin puhdas. Olit selkeästi valmistautunut. Lupauksesi oli vilpillinen, tiesit ettei sinulla ollut suolihuuhtelun jäljiltä suurtakaan riskiä joutua nuolemaan likaista sormea. Tämänkin vielä maksaisit ennen kuin vuorokausi olisi vaihtunut...

En maininnut asiasta mitään sinun nuollessasi polvillasi kättäni puhtaaksi. En maininnut asiasta mitään auttaessani sinua pystyyn ja opastaessani talon ulko-ovelle. Asia otettaisiin kyllä esille, mutta vasta myöhemmin illalla ja voi pojat, että se silloin muistettaisiin!

Läpsyttelit paljain jaloin märällä kuistilla ja pysähdyit odottamaan minun avatessani lukkoa. Seurasit kuuliaisesti ohjauksessani ovelle ja tunsin itsevarmuutesi palanneen.

Nautin suunnattomasti tuntiessasi polviesi notkahtavan kynnyksellä minun sanoessani herttaisimmalla äänelläni:

-Tulehan nyt pikkuinen sieltä kylmästä, niin mennään sisälle hieman lämmittelemään...



Alkuperäinen tarina ja keskustelua BDSM-baarissa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti