Aikarepeämä
Yksi värikkään elämäni
nöyryyttävimmistä ja epämiellyttävimmistä tapahtumista sattui kerran
vuosia sitten, ollessani kartoittamassa Q5671a-sektoria. Sektorilla oli
havaittu ennalta tuntemattomia anomalioita, joten odotettavissa oli mitä
hyvänsä. Mutta ette kuulijat hyvät voi uskoakaan, mitä siellä jouduin
kokemaan..
Olin ajellut aluksellani pitkin poikin sektoria jo
parin viikon ajan, löytämättä yhtään tasan mitään mielenkiintoista, tai
rahan arvoista, ja suoraan sanoen alkoi jo vituttamaan huolella.
Panettikin, eikä aluksen yhden hengen miehistö, minut mukaan lukien,
yhtään helpottanut oloa. Sitten, olisiko ollut 16. matkapäivä, minun
istuessani ohjaamossa rauhallisella iltapäivärunkilla, yht'äkkiä kirkas
välähdys sokaisi silmäni ja hetken aikaa tuntui kuin koko alus olisi
hajonnut näkökentässäni kahtia, kuin pahimmassakin sivuliirtojurrissa.
Elvyin
luonnollisesti salaman nopeasti ja kulli yhä toisessa kädessä suoritin
nopean tilannetarkastuksen. Alus osoittautui liki ehjäksi, vain
aika-avaruuskollimaattori oli ottanut hittiä mystisestä purkauksesta ja
oli lukemiltaan aivan sekaisin.
Siinä mulkkua takaisi
lentohaalareihin survoessani, näin silmäkulmassani vilahduksen. Se ei
ollut harhaa, joku oli aivan varmasti liikkunut käytävällä ohjaamon
ulkopuolella. Ehtimättä vetäistä haalariani kiinni, lähdin hiipimään
kohden oviaukkoa tainnutintani vyöltä sormeillen.
Juuri kun
pääsin oviaukolle syöksyi käytävästä karmeasti kiljuva pieni, ruma ja
karvainen otus kimppuuni. Suhautin sitä saman tien tainnuttimellani ja
siihen se tippui lattialle. Alaston mies saatana! Ja rumakin vielä kuin
mikä.
Aloitin sitomaan ukkoa kiinni, ennen kuin se heräisi ja
mietin että mistä tuollainen paisenaamainen, pikkukullinen kekkuli oli
alasti alukselleni päässyt? Varmasti sen välähdyksen mukana, mutta mistä
se oli teleportannut ja olisiko valtaajia tullut enemmänkin. Ohjaamossa
ei ollut oikein mitään järkevää paikkaa, johon olisin äijän voinut
turvallisesti kiinni sitoa, joten päätin vain solmia sen varustekärryn
päälle ja kärrätä sillä parempaa talteen varastoon.
Ei Helvata!
Sehän oli saatana rasvannut persereikänsä! Siinä se makasi varustekärryn
päälle sidottuna perse pystyssä ja pakaroiden väli niin paksussa
rasvassa että hyvä kun reikää erotti. En tiedä miten se heijari siitä
niin innostuikin, mutta kaipa siihen vaikutti kahden viikon selibaatti
ja uskomaton tilanne. Ja niin se ajatus pikkuisen rankaista tunkeilijaa
syttyi mielessäni kuin itsestään.
Vetäisin vielä kaikki raajat
oikein kunnolla kärryn jalkoihin kiinni ja teippasin ukkelin suun. Juuri
kun aloin koskettelemaan itseäni, antaakseni tunkeilijalle elämänsä
opetuksen hän alkoikin parahiksi liikkumaan. En tiedä kuinka se heti
arvasi mitä olen tekemässä, kun se niin alkoi keikkumaan ja ynisemään
hirveästi ja melkein kaatoi koko kärryn, ennen kuin otin pakaroista
kiinni ja työnsin etusormeni rasvattuun reikään.
Siitähän se
ukkeli vasta riemastui. Se huusi ja kiljui teipin alla ja yritti
pyristellä pakoon, mutta minä vain nauroin sille ja sanoin, että kohta
tuntuu, pyöritellen sormeani syvällä sen hanurissa. Se kaikki pyristely
ja ininä kiihotti niin pirusti, että vetäisin sormeni pois, tartuin
pakaroihin ja survaisin kohtalaisen kookkaan meisselini yhdellä
työnnöllä pohjaan saakka. Voi että se huusi ja itki!
Pistelin
kunnon vauhdilla ja pitkillä vedoilla sitä ja läiskin vielä samalla
pakaroita sen kuin voimiltani pystyin. Eikä se siinä kauaa kestänytkään,
kun jo laukaisin hurjat mällit suoleen ja vetäydyin kauemmas katsomaan,
kuinka värisevä tunkeilija itki ja nyyhki spermat perseestään valuen.
Päätin, ettei tämä jäisi tähän, vaan antaisin todella kunnon opetuksen
tunkeilijalle ja otin siitä varustekärrystä pitkän teräsviivaimen.
Aloitin läiskimään värisevää persausta sieluni kyllyydestä ja ai että se
taas huusi kiljui. Minä nauroin sille ja solvasin, että nyt valitsi
surkimus väärän aluksen rosvottavaksi, kun tapahtui taas uusi välähdys
ja kaveri katosi kuin tuhka tuuleen.
Hetken aikaa seisoskelin
siinä ihmeissäni viivoitin kädessäni. Kunnes päätin sen teleportanneen
takaisin sinne mistä oli tullutkin. Ja saman tien alkoi epäilyttää
tulisiko sieltä vielä lisää väkeä. Jätin haalarini lojumaan lattialle ja
lähdin alasti, pelkkä tainnutin kädessäni, hiipimään käytävälle. Minua
ei saatana yllätettäisi omassa aluksessani.
En ehtinyt läpikäydä
kuin pari huonetta, ennen kuin seuraava tunkeilija hyökkäsi kimppuuni,
se paskiainen yllätti minut omassa keittiössäni, lymyilemällä kaappien
välissä olevassa pienessä rakosessa, jota en kuvitellut kenenkään alusta
tuntemattoman voivan edes löytää. Se iski ensin jollain pitkällä ja
kovalla esineellä käteeni, niin että tainnutin tipahti lattialle ja
kieri johonkin kaappien alle ja sitten se pirulainen vielä vetäisi sillä
kartullaan suoraan päin näköä. Hetken aikaa näin vain kirkkaita
avaruuden tähtiä ja sillä välin se hyökkääjä könysi sieltä kaapin
välistä esille ja potkaisi saatana suoraan kiville. Ja lujaa!
Se
karjui jotain puoliselvää hirveällä messuamisella, mutten minä siitä
mitään selvää saanut, kun silmissä vilisi ja koko alakroppa oli tulessa. Sitten
se saatana kiersi taakseni ja ihan yllättäen vain survaisi vittu se
keppinsä suoraan minun perseeseeni ja mölisi lisää jotain epäselvää.
En
oikein ole varma mitä siinä sitten tapahtui, mutta se lähti yht'äkkiä
pois keittiöstä ja jätti minut siihen lattialle silmät kyynelissä
makaamaan sen saatanan kakskyt senttiä sitä harjanvartta perseessä.
Taisi siinä jokunen tovi mennä, ennen kuin kampesin itseni ylös ja
päätin, etteivät jotkut helvetin homopiraatit kyllä ryövää minun
alustani. Nytkytin hitaasti sen harjanvarren ulos itsestäni ja vittu kun
tekikin häijyä, Jotain siinä oli kai mennyt vähän rikkikin, kun se
varsi oli ihan paskassa ja veressä.
Nilkutin kärsien kylppäriin,
enkä muistanut matkalla edes varoa hyökkääjiä, kun piti vain saada armas
pyllyni äkkiä puhtaaksi ja regeneraatiosalvaa haavoihin. Suihkuttelu
sattui taas ihan saatanasti, mutta paksu terveyssalva hieman helpotti
kun levittelin sitä oikein runsain käsin koko persvaon mitalta. Munatkin
olivat vielä kuin tulessa ja se isku päin naamaa oli turvottanut huulet
ja toisen silmän ihan paksuiksi, mutta muutoin aloin taas olemaan
taistelukunnossa. Haljennut huuli kyllä näytti pahalta ja ihan kuin se
olisi jotenkin tulehtunutkin. Näytin pelistä katsottuna kyllä jokseenkin
surkealta, mutta minähän en saatanan saatana millekään homoille
häviäisi.
Järkeilin salamannopeasti, että se hyökkääjä palaisi
varmaan kohta takaisin keittiöön viimeistelemään minut ja päätinkin
vuorostani yllättää sen. Otin sen kirotun harjanvarren tällä kertaa
omaksi aseekseni ja varren puhtaasta päästä kiinni pitäen aloin etsiä
hyvää piilopaikkaa. Ei sinne pikkuiseen keittiöön oikein voinut
piiloutua mihinkään muuallekaan, kuin siihen samaan rakoon kaappien
välissä, joten päätin mennä sinne itsekin. Ei ne voisi mitenkään arvata,
että menisin sinne samaan paikkaan, se kun oli muutenkin niin vaikeasti
huomattavissa.
Ahtauduin vaivoin sinne kaappien väliseen pieneen
rakoon harjanvarsi aseenani ja jäin odottamaan. Helvetti, kun kirveli
persettä ja huulta särki niin pirusti, munista nyt puhumattakaan.
Päätin, että tällä kertaa saisi kyllä joku toinen kärsiä. Ja kunnolla!
Ei
mennytkään kuin hetki, kun keittiöön astui ovesta joku. En nähnyt sitä
kunnolla, mutta alaston oli tuokin ja vielä saatana ase kädessään.
Pysyin ihan hiljaa rakosessa ja odotin oikeaa hetkeä ja sitten!
Paukautin harjanvarrella aseen sen kädestä ja sitten hemmetin hienolla
kiertoiskulla läjäytin sen paskaisen harjanvarren suoraan päin näköä.
Se
veti kädet kasvoilleen ja huusi kauheasti samalla kun kampesin itseni
rakosesta niin että mahduin potkaisemaan sitä kunnolla nivusiin. Siihen
se kellistyi lattialle huutaen ja valittaen. Hahaa! Saitpas paskiainen!
Päätin kostaa sille omat kärsimykseni ja survaisin sen harjanvarren
vuorostaan sen omaan perseeseen ja ihan ilman mitään sääliä! Sinne se
sujahti varmaan aikakin parikymmentä senttiä. Ja ihan kuiviltaan! Mahtoi
vittu sattua, mutta mitä kävivät väärän tyypin kimppuun!
Samassa
käytävältä kuului ääntä ja säntäsin asemiin. Siellä ei kuitenkaan ollut
ketään, mutta ohjaamosta kuului aivan selvää liikkeen ääntä. Hiivin
lähemmäs ja kurkistin ohjaamoon. Siellä, ohjaamossa oli kuin olikin
vielä yksi tunkeilija. Ja siellä se perkele, minun ohjaajan tuolillani
röhnöttäen istui kulli kädessään. Syöksähdin parempaan piiloon käytävän
toiselle puolelle, mutta tyyppi taisi kuulla minut, koska kuulin
selvästi miten se nousi ylös ja lähti lähestymään oviaukkoa. Se taisi
olla niiden hyökkääjien johtaja, koska se ei ollutkaan alasti vaan
lentohaalareissa, ihan kuin olisi jo omistanut minun alukseni. Vain
kuolleen ruumiini ylitse ajattelin ja päätin hyökätä nopeasti, ennen
kuin se löytäisi minut ja käyttäisi aseitaan. Painoin pääni kyyryyn ja
hyökkäsin täyttä vauhtia lujaa huutaen sen kimppuun. Ajattelin taktala
tyypin suoraan kanveesiin.
Vaan hitto kun se oli nopea. En ehtinyt kuin nähdä tainnuttimen piipun, kun jo pimeni..
Kun
palasin tajuihini, tajusin kauhukseni olevani sidottu kiinni. Alasti ja
saatanan tiukasti kiinni käsistäni ja jaloistani oman varustekärryyni
päällä vatsallaan ja perse pystyssä. Eikä siinä kaikki, se pomohyökkääjä
oli jo riisunut haalarinsa ja aivan selkeästi valmistautui raiskaamaan
minut. Yritin pyristellä irti ja huutaa armoa ja luvata sille vaikka
mitä, ettei se helvetti enää murjoisi huutavan kipeänä särkevää
persettäni, mutta enhän minä mitään saanut huudetuksi, kun se sadisti
oli teipannut suunikin kiinni.
Ja sitten, se oikein nautiskeli
kiduttaessaan minua siinä. Se nauroi ja survoi valtavaa sormeaan
avuttomaan anaaliini ja pyöritteli oikein hekumoiden sitä siellä nauraen
vain koko ajan lisää. Tuntui kuin se olisi vain kiihottunut tuskistani,
koska kohta se jo kaivoi järkyttävän kokoisen kullin esille ja survaisi
jumankauta sen kerralla pohjaan saakka. Tuntui, että repeän ja räjähdän
samaan aikaan ja sattui enemmän kuin ikinä mikään. Mutta ei se
auttanut, se helvetillinen sadisti jatkoi minun raiskaamistani ja
hakkasi pakaroitani minkä kerkesi ja korvissa vain soi, niin etten
varmaan omaksi onneksenikaan enää kuullut sen syytämiä solvauksia.
Loputtoman
tuntuisen ajan jälkeen se ampui saastaiset liemensä murjottuun suoleeni
ja luulin jo että pahin olisi ohi. Mutta mitä vielä, se ottikin pitkän
viivoittimen siitä kärrystä. Sellaisen teräväreunaisen metrisen
teräsviivoittimen ja alkoi vittu hakata sillä minua. Se vain nauroi
enemmän ja enemmän kun itkin ja rukoilin suukapulani alla sitä
lopettamaan tulessa palavien pakaroideni kiduttamisen.
Varmasti
olisin silloin sinä päivänä päässyt siinä hengestäni, jollei yllättäen
olisi taas tullut sellainen samanlainen valonvälähdys ja hyökkääjä
katosi kuin salaman iskemänä. Viivoitin vain putosi rämähtäen lattialle.
Ja
siinä minä olin sidottuna ja häpäistynä ilman apua. Onneksi sain
hivutettua itseäni sen verran sivuun, että onnistuin potkaisemaan
kojelaudassa olevaa yleisgalaktista mayday-lähettimen kytkintä. Ja
odotettuni sinä tuskissani vielä useita pitkiä ja pelokkaita tunteja,
saapuivat konfederaation rajavalvojat partioaluksellaan minua
pelastamaan. Ei tosin ollut vain pelkästään järin hilpeää kuunnella
niiden vittuilua minua irrottaessaan ja raporttiaan kirjatessaan.
Loppuhuipennukseksi
jälkitarkastuksessa vielä selvisi, että se raiskaaja oli tartuttanut
minuun perin viheliäisen Labianian Tippurin, mikä oli kyllä harvinaisen
ärsyttävän huonoa tuuria, koska kyseistä tautia ei siihen aikaan tavattu
kuin ani harvoin omien kotikulmien ulkopuolella.
Vaan niin minä
silti jälleen kerran selvisin hengissä, joskin itsetunto ja ahteri
pikkuisen kolhittuna, uusiin suuriin seikkailuihin ja maineeseen. Mutta
yhä vielä tänä päivänäkin on todisteena tuosta taistelustani itse omin
käsin tekemäni merkintä pangalaktisiin karttoihin sektorille Q5671a:
"Teleporttaavia homopiraatteja. Välttäkää aluetta henkenne uhalla!"
-Mr.Inathu
Tämän tarinan kirjoitin BDSM-baarin novellikilpailuun 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti