Aikarepeämä

Aikarepeämä


Yksi värikkään elämäni nöyryyttävimmistä ja epämiellyttävimmistä tapahtumista sattui kerran vuosia sitten, ollessani kartoittamassa Q5671a-sektoria. Sektorilla oli havaittu ennalta tuntemattomia anomalioita, joten odotettavissa oli mitä hyvänsä. Mutta ette kuulijat hyvät voi uskoakaan, mitä siellä jouduin kokemaan..

Olin ajellut aluksellani pitkin poikin sektoria jo parin viikon ajan, löytämättä yhtään tasan mitään mielenkiintoista, tai rahan arvoista, ja suoraan sanoen alkoi jo vituttamaan huolella. Panettikin, eikä aluksen yhden hengen miehistö, minut mukaan lukien, yhtään helpottanut oloa. Sitten, olisiko ollut 16. matkapäivä, minun istuessani ohjaamossa rauhallisella iltapäivärunkilla, yht'äkkiä kirkas välähdys sokaisi silmäni ja hetken aikaa tuntui kuin koko alus olisi hajonnut näkökentässäni kahtia, kuin pahimmassakin sivuliirtojurrissa.

Elvyin luonnollisesti salaman nopeasti ja kulli yhä toisessa kädessä suoritin nopean tilannetarkastuksen. Alus osoittautui liki ehjäksi, vain aika-avaruuskollimaattori oli ottanut hittiä mystisestä purkauksesta ja oli lukemiltaan aivan sekaisin.

Siinä mulkkua takaisi lentohaalareihin survoessani, näin silmäkulmassani vilahduksen. Se ei ollut harhaa, joku oli aivan varmasti liikkunut käytävällä ohjaamon ulkopuolella. Ehtimättä vetäistä haalariani kiinni, lähdin hiipimään kohden oviaukkoa tainnutintani vyöltä sormeillen.

Juuri kun pääsin oviaukolle syöksyi käytävästä karmeasti kiljuva pieni, ruma ja karvainen otus kimppuuni. Suhautin sitä saman tien tainnuttimellani ja siihen se tippui lattialle. Alaston mies saatana! Ja rumakin vielä kuin mikä.

Aloitin sitomaan ukkoa kiinni, ennen kuin se heräisi ja mietin että mistä tuollainen paisenaamainen, pikkukullinen kekkuli oli alasti alukselleni päässyt? Varmasti sen välähdyksen mukana, mutta mistä se oli teleportannut ja olisiko valtaajia tullut enemmänkin. Ohjaamossa ei ollut oikein mitään järkevää paikkaa, johon olisin äijän voinut turvallisesti kiinni sitoa, joten päätin vain solmia sen varustekärryn päälle ja kärrätä sillä parempaa talteen varastoon.

Ei Helvata! Sehän oli saatana rasvannut persereikänsä! Siinä se makasi varustekärryn päälle sidottuna perse pystyssä ja pakaroiden väli niin paksussa rasvassa että hyvä kun reikää erotti. En tiedä miten se heijari siitä niin innostuikin, mutta kaipa siihen vaikutti kahden viikon selibaatti ja uskomaton tilanne. Ja niin se ajatus pikkuisen rankaista tunkeilijaa syttyi mielessäni kuin itsestään.

Vetäisin vielä kaikki raajat oikein kunnolla kärryn jalkoihin kiinni ja teippasin ukkelin suun. Juuri kun aloin koskettelemaan itseäni, antaakseni tunkeilijalle elämänsä opetuksen hän alkoikin parahiksi liikkumaan. En tiedä kuinka se heti arvasi mitä olen tekemässä, kun se niin alkoi keikkumaan ja ynisemään hirveästi ja melkein kaatoi koko kärryn, ennen kuin otin pakaroista kiinni ja työnsin etusormeni rasvattuun reikään.

Siitähän se ukkeli vasta riemastui. Se huusi ja kiljui teipin alla ja yritti pyristellä pakoon, mutta minä vain nauroin sille ja sanoin, että kohta tuntuu, pyöritellen sormeani syvällä sen hanurissa. Se kaikki pyristely ja ininä kiihotti niin pirusti, että vetäisin sormeni pois, tartuin pakaroihin ja survaisin kohtalaisen kookkaan meisselini yhdellä työnnöllä pohjaan saakka. Voi että se huusi ja itki!

Pistelin kunnon vauhdilla ja pitkillä vedoilla sitä ja läiskin vielä samalla pakaroita sen kuin voimiltani pystyin. Eikä se siinä kauaa kestänytkään, kun jo laukaisin hurjat mällit suoleen ja vetäydyin kauemmas katsomaan, kuinka värisevä tunkeilija itki ja nyyhki spermat perseestään valuen. Päätin, ettei tämä jäisi tähän, vaan antaisin todella kunnon opetuksen tunkeilijalle ja otin siitä varustekärrystä pitkän teräsviivaimen. Aloitin läiskimään värisevää persausta sieluni kyllyydestä ja ai että se taas huusi kiljui. Minä nauroin sille ja solvasin, että nyt valitsi surkimus väärän aluksen rosvottavaksi, kun tapahtui taas uusi välähdys ja kaveri katosi kuin tuhka tuuleen.

Hetken aikaa seisoskelin siinä ihmeissäni viivoitin kädessäni. Kunnes päätin sen teleportanneen takaisin sinne mistä oli tullutkin. Ja saman tien alkoi epäilyttää tulisiko sieltä vielä lisää väkeä. Jätin haalarini lojumaan lattialle ja lähdin alasti, pelkkä tainnutin kädessäni, hiipimään käytävälle. Minua ei saatana yllätettäisi omassa aluksessani.

En ehtinyt läpikäydä kuin pari huonetta, ennen kuin seuraava tunkeilija hyökkäsi kimppuuni, se paskiainen yllätti minut omassa keittiössäni, lymyilemällä kaappien välissä olevassa pienessä rakosessa, jota en kuvitellut kenenkään alusta tuntemattoman voivan edes löytää. Se iski ensin jollain pitkällä ja kovalla esineellä käteeni, niin että tainnutin tipahti lattialle ja kieri johonkin kaappien alle ja sitten se pirulainen vielä vetäisi sillä kartullaan suoraan päin näköä. Hetken aikaa näin vain kirkkaita avaruuden tähtiä ja sillä välin se hyökkääjä könysi sieltä kaapin välistä esille ja potkaisi saatana suoraan kiville. Ja lujaa!

Se karjui jotain puoliselvää hirveällä messuamisella, mutten minä siitä mitään selvää saanut, kun silmissä vilisi ja koko alakroppa oli tulessa. Sitten se saatana kiersi taakseni ja ihan yllättäen vain survaisi vittu se keppinsä suoraan minun perseeseeni ja mölisi lisää jotain epäselvää.

En oikein ole varma mitä siinä sitten tapahtui, mutta se lähti yht'äkkiä pois keittiöstä ja jätti minut siihen lattialle silmät kyynelissä makaamaan sen saatanan kakskyt senttiä sitä harjanvartta perseessä. Taisi siinä jokunen tovi mennä, ennen kuin kampesin itseni ylös ja päätin, etteivät jotkut helvetin homopiraatit kyllä ryövää minun alustani. Nytkytin hitaasti sen harjanvarren ulos itsestäni ja vittu kun tekikin häijyä, Jotain siinä oli kai mennyt vähän rikkikin, kun se varsi oli ihan paskassa ja veressä.

Nilkutin kärsien kylppäriin, enkä muistanut matkalla edes varoa hyökkääjiä, kun piti vain saada armas pyllyni äkkiä puhtaaksi ja regeneraatiosalvaa haavoihin. Suihkuttelu sattui taas ihan saatanasti, mutta paksu terveyssalva hieman helpotti kun levittelin sitä oikein runsain käsin koko persvaon mitalta. Munatkin olivat vielä kuin tulessa ja se isku päin naamaa oli turvottanut huulet ja toisen silmän ihan paksuiksi, mutta muutoin aloin taas olemaan taistelukunnossa. Haljennut huuli kyllä näytti pahalta ja ihan kuin se olisi jotenkin tulehtunutkin. Näytin pelistä katsottuna kyllä jokseenkin surkealta, mutta minähän en saatanan saatana millekään homoille häviäisi.

Järkeilin salamannopeasti, että se hyökkääjä palaisi varmaan kohta takaisin keittiöön viimeistelemään minut ja päätinkin vuorostani yllättää sen. Otin sen kirotun harjanvarren tällä kertaa omaksi aseekseni ja varren puhtaasta päästä kiinni pitäen aloin etsiä hyvää piilopaikkaa. Ei sinne pikkuiseen keittiöön oikein voinut piiloutua mihinkään muuallekaan, kuin siihen samaan rakoon kaappien välissä, joten päätin mennä sinne itsekin. Ei ne voisi mitenkään arvata, että menisin sinne samaan paikkaan, se kun oli muutenkin niin vaikeasti huomattavissa.

Ahtauduin vaivoin sinne kaappien väliseen pieneen rakoon harjanvarsi aseenani ja jäin odottamaan. Helvetti, kun kirveli persettä ja huulta särki niin pirusti, munista nyt puhumattakaan. Päätin, että tällä kertaa saisi kyllä joku toinen kärsiä. Ja kunnolla!

Ei mennytkään kuin hetki, kun keittiöön astui ovesta joku. En nähnyt sitä kunnolla, mutta alaston oli tuokin ja vielä saatana ase kädessään. Pysyin ihan hiljaa rakosessa ja odotin oikeaa hetkeä ja sitten! Paukautin harjanvarrella aseen sen kädestä ja sitten hemmetin hienolla kiertoiskulla läjäytin sen paskaisen harjanvarren suoraan päin näköä.

Se veti kädet kasvoilleen ja huusi kauheasti samalla kun kampesin itseni rakosesta niin että mahduin potkaisemaan sitä kunnolla nivusiin. Siihen se kellistyi lattialle huutaen ja valittaen. Hahaa! Saitpas paskiainen! Päätin kostaa sille omat kärsimykseni ja survaisin sen harjanvarren vuorostaan sen omaan perseeseen ja ihan ilman mitään sääliä! Sinne se sujahti varmaan aikakin parikymmentä senttiä. Ja ihan kuiviltaan! Mahtoi vittu sattua, mutta mitä kävivät väärän tyypin kimppuun!

Samassa käytävältä kuului ääntä ja säntäsin asemiin. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, mutta ohjaamosta kuului aivan selvää liikkeen ääntä. Hiivin lähemmäs ja kurkistin ohjaamoon. Siellä, ohjaamossa oli kuin olikin vielä yksi tunkeilija. Ja siellä se perkele, minun ohjaajan tuolillani röhnöttäen istui kulli kädessään. Syöksähdin parempaan piiloon käytävän toiselle puolelle, mutta tyyppi taisi kuulla minut, koska kuulin selvästi miten se nousi ylös ja lähti lähestymään oviaukkoa. Se taisi olla niiden hyökkääjien johtaja, koska se ei ollutkaan alasti vaan lentohaalareissa, ihan kuin olisi jo omistanut minun alukseni. Vain kuolleen ruumiini ylitse ajattelin ja päätin hyökätä nopeasti, ennen kuin se löytäisi minut ja käyttäisi aseitaan. Painoin pääni kyyryyn ja hyökkäsin täyttä vauhtia lujaa huutaen sen kimppuun. Ajattelin taktala tyypin suoraan kanveesiin.

Vaan hitto kun se oli nopea. En ehtinyt kuin nähdä tainnuttimen piipun, kun jo pimeni..

Kun palasin tajuihini, tajusin kauhukseni olevani sidottu kiinni. Alasti ja saatanan tiukasti kiinni käsistäni ja jaloistani oman varustekärryyni päällä vatsallaan ja perse pystyssä. Eikä siinä kaikki, se pomohyökkääjä oli jo riisunut haalarinsa ja aivan selkeästi valmistautui raiskaamaan minut. Yritin pyristellä irti ja huutaa armoa ja luvata sille vaikka mitä, ettei se helvetti enää murjoisi huutavan kipeänä särkevää persettäni, mutta enhän minä mitään saanut huudetuksi, kun se sadisti oli teipannut suunikin kiinni.

Ja sitten, se oikein nautiskeli kiduttaessaan minua siinä. Se nauroi ja survoi valtavaa sormeaan avuttomaan anaaliini ja pyöritteli oikein hekumoiden sitä siellä nauraen vain koko ajan lisää. Tuntui kuin se olisi vain kiihottunut tuskistani, koska kohta se jo kaivoi järkyttävän kokoisen kullin esille ja survaisi jumankauta sen kerralla pohjaan saakka. Tuntui, että repeän ja räjähdän samaan aikaan ja sattui enemmän kuin ikinä mikään. Mutta ei se auttanut, se helvetillinen sadisti jatkoi minun raiskaamistani ja hakkasi pakaroitani minkä kerkesi ja korvissa vain soi, niin etten varmaan omaksi onneksenikaan enää kuullut sen syytämiä solvauksia.

Loputtoman tuntuisen ajan jälkeen se ampui saastaiset liemensä murjottuun suoleeni ja luulin jo että pahin olisi ohi. Mutta mitä vielä, se ottikin pitkän viivoittimen siitä kärrystä. Sellaisen teräväreunaisen metrisen teräsviivoittimen ja alkoi vittu hakata sillä minua. Se vain nauroi enemmän ja enemmän kun itkin ja rukoilin suukapulani alla sitä lopettamaan tulessa palavien pakaroideni kiduttamisen.

Varmasti olisin silloin sinä päivänä päässyt siinä hengestäni, jollei yllättäen olisi taas tullut sellainen samanlainen valonvälähdys ja hyökkääjä katosi kuin salaman iskemänä. Viivoitin vain putosi rämähtäen lattialle.

Ja siinä minä olin sidottuna ja häpäistynä ilman apua. Onneksi sain hivutettua itseäni sen verran sivuun, että onnistuin potkaisemaan kojelaudassa olevaa yleisgalaktista mayday-lähettimen kytkintä. Ja odotettuni sinä tuskissani vielä useita pitkiä ja pelokkaita tunteja, saapuivat konfederaation rajavalvojat partioaluksellaan minua pelastamaan. Ei tosin ollut vain pelkästään järin hilpeää kuunnella niiden vittuilua minua irrottaessaan ja raporttiaan kirjatessaan.

Loppuhuipennukseksi jälkitarkastuksessa vielä selvisi, että se raiskaaja oli tartuttanut minuun perin viheliäisen Labianian Tippurin, mikä oli kyllä harvinaisen ärsyttävän huonoa tuuria, koska kyseistä tautia ei siihen aikaan tavattu kuin ani harvoin omien kotikulmien ulkopuolella.

Vaan niin minä silti jälleen kerran selvisin hengissä, joskin itsetunto ja ahteri pikkuisen kolhittuna,  uusiin suuriin seikkailuihin ja maineeseen. Mutta yhä vielä tänä päivänäkin on todisteena tuosta taistelustani itse omin käsin tekemäni merkintä pangalaktisiin karttoihin sektorille Q5671a: "Teleporttaavia homopiraatteja. Välttäkää aluetta henkenne uhalla!"


-Mr.Inathu


Tämän tarinan kirjoitin BDSM-baarin novellikilpailuun 2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti