Kuinka paljon toisesta voi välittää tai kuinka paljon huomioida ja auttaa ennen kuin vaikuttaminen alkaa muuttua sen kautta ohjaamiseksi ja hallitsemiseksi? Mitä ja kuinka usein alistuja voi D:ltä pyytää, ennen kuin muuttuu vaativaksi tai jopa painostavaksi?
Kysymyksiä, joihin ei ole suoria vastauksia eikä mustavalkoisia totuuksia.
Jokaiseen kysymykseen vastaus riippuu asiayhteydestä ja suhteen muusta tilasta. Joissain tilanteissa D voi erityisesti haluta heittäytyä lepäilemään laakereilleen ja antaa alistujalle määräyksen hoitaa kaikki, myös itseään koskevat asiat, parhaan kykynsä mukaan. Tai Isäntä voi määrätä piian muistuttamaan kaikista tärkeistä asioista ja jopa keskeyttämään Isännän tekemisetkin, jotta muistutettavat asiat eivät pääse vahingossa lipsahtamaan ohi.
Voi olla, että erilaisiin tilanteisiin luodaan tarkoituksella ulkopuolelta "topping from bottom" -tyypiseltä vaikuttava asetelma, joka näyttäisi päinvastaiselta kuin se taustalla onkaan. Itselleni tämän tyyppinen johtaminen on D/s-tilanteissa hyvin luontevaa, erityisesti 24/7-suhteessa. Annan alistujalle ohjeet ja odotan tämän toimivan niiden mukaan, myös käyttävän vapaasti omaa päätään sekä ajattelu- ja harkintakykyään. Tekemään päätöksiä ihan isse. Esimerkiksi: "Suunnittele siihen jotain hauskaa tekemistä ja hanki jotain hyvää ja helppoa ruokaa."
Antaessani ohjeet, näennäisesti alistan itseni alistujan harkinta- ja päätösvallan alle, mikä onkin totta. Mutta samanaikaisesti taustalla on ajatus siitä, että mikäli minun käskyäni ei ole toteltu tai toteutettu, seuraa siitä jonkinlainen suhteen todellisen valta-asetelman mukainen seuraamus. Eli jos ruoka ei ollutkaan hyvää joudun toki siitä kärsimään itsekin, mutta niin joutuu sitten joku muukin...
Toisaalta pystyn suhteen valta-asetelman puitteissa ulkoistamaan asioita alistujalle, samalla kun itse voin keskittyä niihin asioihin jotka ovat minua itseäni enemmän kiinnostavia tai miellyttävämpiä. Mielestäni juuri siinä on D/s:n ydin - D saa sitä mitä haluaa, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että alistuja joutuu tekemään päätöksiä itseni puolesta. Kääntöpuolena on sitten se että D pääsee vähemmällä ja alistuja kantaa vastuun päätöksenteosta ja sen seurauksista.
Ja juuri tuossa piilee jatkuvan D/s:n paradoksi.
Suuri osa alistujista alistuu mielellään juurikin voidakseen siirtää vastuun D:lle, edes hetkeksi. Sessioissa tuo toimiikin hyvin, koska sessioilla on selkeä alku ja loppu, mutta suhteella ei - ainakaan suunnitelmallisesti - ole loppua. Joten mikäli D käyttää valtaansa vapauttamaan itseään päätöksenteon vastuusta ja alistuja taas odottaa suhteelta juuri samaa, eli D:n kantavan päätöksenteon vastuun, niin mitä jää jäljelle? Kaksi vastuutaan pakoilevaa ihmistä :D
Skenaario voi kuulostaa hauskalta ja hassulta, mutta nimenomaan pidempikestoisissa D/s-suhteissa se voi olla juuri se tekijä, joka ylikuormittaa suhteen ja ajaa sen loppuun. Daddy/little-girl -suhteissa oletuksena on se, että Daddy vanhempana ja kokeneempana (ehkä oletuksellisesti myös viisaampana ja älykkäämpänäkin) tekee päätökset ja ohjaa pienempäänsä. Mutta entä jos Isi onkin pitkän päivän jälkeen vähän väsy? Tai entä jos Isi haluaakin nähdä, miten hyvin se pikkuinen suoriutuukaan ihan itse?
Entä jos Isi nauttii myös palvelluksi tai palvotuksi tulemisesta, samanaikaisesti kun little onkin enemmän itsepäinen brat kuin Isiään jumaloiva pikku enkeli?
Meillä tilanne on jo vuosia ollut hyvin paljon viimeisimmän kaltainen, vaikka toisaalta samalla pikkulintu on ollut myös hyvin herkkä, haavoittuva ja tukea kaipaava (vaikkei sitä missään tapauksessa haluaisikaan ääneen myöntää). Onneksi minä itse saan suurta nautintoa myös välillä hieman oikaistessani ja muistuttaessani kuritonta kakaraa siitä, missä se valta suhteessa oikeastaan olikaan. Ja nauttia niistä väistämättömistä kyyneleistä joita siitä seuraa, kun tasapaino taas saavutetaan ;)
Toisaalta tarvettani saada palvelua ja palvontaa olen pystynyt toteuttamaan myös muiden suhteideni piirissä. Nyt kuitenkin 24/7 on väkisinkin johtanut tilanteeseen, jossa pikkulintuni on (aivan turhaan) kokenut vahvaa huonommuuden tunnetta perinteisiä palveluorientoituneita subeja kohtaan. Ja taas jotta tilanne ei olisi yksinkertainen, samanaikaisesti olen itse vaatinut pikkulinnultani vahvaa aikuistumista ja kykyä tehdä päätöksiä sekä kantaa vastuuta...
Vähemmästäkin on ollut pieni pää ajoittain vähän sekaisin... Mutta oikeaan suuntaan edetään koko ajan... Hitaasti hyvä tulee, niin orgasmi kuin suhdekin :)
-Mr.Inathu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti