Pikkulintu 2.0

 Saanko esitellä uusimman version pikkulinnusta? 

Omilla jaloillaan tarmokkaasti seisovan ja iloisesti maailmaa tapittavan. Jalassa on rengas ja tunnelma on kovin vaaleanpunainen. 

Tässä se on - pikkulintu 2.0!

Mitäs se nyt sitten tarkoittaa? 

Onko pantani kenties viime aikoina upgreidattu kullattuun kaulakilluttimeen, kiitoksena lukuisista väsymättömistä tunneista suullisten palveluiden parissa? Annettu arvostusta kaikesta siitä, jota tässä positiossa on saanut niellä, erään henkilön arvion mukaan jopa "ihan kauhean monta litraa"?

Vai onko maailmaani ilmestyneet vaaleanpunaiset lasit, joiden kautta minusta on tullut entistä herttaisempi ja pikkuisempi?

No ei mitään näistä, vaikka litralaskuri se vaan jatkaa nakutustaan... :)

Kunhan totesin että vanha kuvani kaipasi päivitystä. Ei minulla ole räsyinen ja vähän allapäin oleva olo, joka aiemmasta avataristani itselleni tulee mieleen. En ole myöskään hellästi käsiin nostettava ja siinä tyytyväisenä kököttävä.

Halusin että kuvani on enemmän tomera ja pirteä. Täältä tullaan ja pyrähdetään olkapäälle painautumaan poskea vasten! Vaikka olen pieni ja herkkä, olen myös nopea ja aktiivinen. Voin liidellä miten haluan, suih saih vapaasti ilmaista itseäni! Pöljäillä menemään.

Ja useimmiten haluan pyöriä tärkeimmän ihmiseni pään ympärillä kuin paraskin animaatiolintu. Siksi piirsin uudesta avataristani tällaisen pienen vaaleanpunaisen linnun. Titityy vain sinullekin. :)

- pikkulintu

Alistuva vai Alistettava

 

En enää muista montako kertaa olen aiheesta kirjoittanut eri välineisiin, saati sitten kuinka monta kertaa olen asiaa joltain ihmiseltä kysynyt -- Ja tämän jälkeen selittänyt mitä sillä tarkoitan. Ja kuitenkin jälleen kerran aiheesta keskustellessani sain taas kipinän kirjoittaa siitä tänne blogiinkin...

Tutustuessani uuteen alistujaan, likimain aina yksi ensimmäisistä kysymyksistäni on ollut:

"Pidätkö itseäsi enemmän alistuvana vai alistettavana?" 

Pieni kysymys, joka voi äkkiseltään tuntua merkityksettömältä, sub kuin sub, mutta kun sanamuotoja alkaa tarkastelemaan hieman lähempää tai niiden merkitysten eroja alkaa pukemaan kuvauksiksi, huomaa nopeasti että se saattaa itseasiassa olla tärkein yksittäinen kysymys, mitä potentiaaliselta subilta kannattaa tutustuessa kysyä...

Alistujalla tarkoitan henkilöä, joka haluaa nimenomaan alistua. Ihmistä, joka nauttii siitä että saa alistua. Hän nauttii todennäköisesti ylipäätänsä toisen miellyttämisestä, ehkä palvelemisesta, jopa palvomisesta.

Alistuja ei pidä rangaistuksista, hän päin vastoin haluaa olla kiltti ja mahdollisimman hyvä. Hänelle virheen tekeminen on jo itsessään rangaistus. Alistuja hyväksyy rangaistuksen, mutta ei lähtökohtaisesti koskaan hae niitä, koska rangaistaessa hän kokee ettei ole ollut riittävän hyvä. Alistujalle rangaistukset voivat olla henkisesti raskaita, jopa ahdistavia. Alistujan kanssa Domin tulee olla tarkkana siitä, ettei rankaise toista turhaan. Liika rankaiseminen ja häpäiseminen saattaa työntää alistujan pois tai saada ainakin hänet ahdistumaan, täysin väärällä tavalla.

Kipuun tai häpäisemiseen alistuja voi suhtautua kahtiajakoisesti, toisaalta se että Dom haluaa satuttaa tai häpäistä häntä voi olla tapa miellyttää sadistista Domia ja silloin kipu on merkki hyvästä ja nöyrästä alistumisesta, mutta toisaalta kipu tai häpäiseminen voi olla täysin turhaa vallankäyttöä henkilöä kohtaan, joka on jo alistunut. Pahimmillaan se saattaa kertoa alistujalle, ettei Dom ymmärrän hänen tarpeitaan, eikä osaa arvostaa hänen antamaansa alistumisen lahjaa.

Alistujalle kysymys on tyypillisesti sisäistetystä vallasta ja/tai sopivista sisäistetyn vallan symboleista, kuten univormusta tai statuksesta. Alistuja on itse tehnyt päätöksen luovuttaa vallan valitsemalleen henkilölle ja odottaa päätöksen kohteen käyttävän saamaansa valtaa häneen. Alistujaa ei lähtökohtaisesti tarvitse alistaa, eikä häneen siis tarvitse (enää) kohdentaa vallankäytön ilmentymiä, kuten voimaa, pakottamista tai nöyryyttämistä, vaan ottaa alistuminen annettuna, ja nauttia sen myötä saadusta vallasta.

Alistettava taas on henkilö, joka ei halua itsenäisesti alistua, antautua tai nöyrtyä, ei ainakaan ilman kunnon taistelua. Alistettava kaipaa pakottamista, rangaistuksia, ottamista ja ehkä rankkaakin nöyryyttämistä. Alistettava saattaa tarkoituksella provosoida Domia saadakseen rangaistuksen tai entistäkin kovempia otteita. Alistettava voi brättäillä huolella, vain saadakseen Domin huomion ja sitä seuraavia vallan käytön ilmentymiä.

Alistettavalle antautuminen voimakkaammalle vallan käyttäjälle saattaa olla sessioinnin ydin ja vaikka alistamista seuraavan nöyrtymisen jälkeen alistettavakin saattaa hetken aikaa olla hyvin alistunut ja kiltti, nousee tarve saada aktiivista vallan käyttöä Domilta joka tapauksessa taas jossain vaiheessa uudelleen.

Alistettava kaipaa konkreettisia vallankäytön välineitä ja ilmentymiä, kuten voimaa, väkivaltaa tai sen uhkaa. Pakottamista, liikunta- tai toimintakyvyn rajoittamista sekä ehkä näennäisen "epämoraalisia" vallan käytön tilanteita kuten CNC, rapeplay, ageplay, tms.

Alistettavalle Domin tulee ansaita paikkansa yhä uudelleen, ehkä joka ainoan session yhteydessä. Ei kuitenkaan automaattisesti aina taistelun tai voimainkoetuksen voittamisena, vaan ehkä hyvinkin eri tavoin vallan käyttäjänä, mikä saattaa hämmentää Domia, joka kuvittelee voiman ja piiskaamisen toimivan aina. Tällöin on tärkeää muistaa, että valtaa voi käyttää hyvinkin moninaisin tavoin ja moni sub kaipaa Domiltaan luovaa ja älykästä mieltä sekä ennalta arvaamattomia tilanteita...

Moni sub saattaa nauttia hyvin paljon molemmista puolista, niin alistumisesta kuin alistettavana olemisesta, mutta omien kokemusten perusteella tyypillisesti jompi kumpi puoli on suurimmalla osalla kuitenkin voimakkaampi. 

Lisäksi pidemmissä suhteissa alistettava saattaa vähitellen alkaa sisäistämään Domin valtaa ja sitä kautta voi olla että aktiivista alistamista tarvitaan/halutaan koko ajan vähemmän, koska sub on jo sisäistänyt Domin valta-aseman ja alistuu jo hyvin pienestäkin vallan käytöstä tai jopa sen ilmentymästä, kuten pannan laittamisesta kaulaan. Näissä tilanteissa myös Domin tulee ymmärtää valtadynamiikan kehittyminen ja siirtyä aktiivisesta vallan käytöstä, sisäistetyn valta-aseman käyttämiseen. Muussa tapauksessa voi taas käydä niin, että sub alkaa vähitellen kokea Domin ajautuvan henkisesti kauemmaksi, koska ei koe tämän enää ymmärtävän itseään.

Seuraava kysymykseni alistujalle on se, kokeeko tämä itsensä enemmän aktiiviseksi toimijaksi vai toiminnan kohteeksi, objektiksi?

Objekti nauttii kohteena olemisesta. Siitä, että hän on toiminnan keskipisteessä, tutkittavana, näytillä, käytettävänä, satutettavana, kahlittuna, sidottavana, jne. Objekti saattaa äärimuodoissaan olla jopa täydellisen passiivinen, esimerkiksi esittää nukkuvaa tai huumattua, olla esine, huonekalu tai nukke. Objektille on tärkeää, että Dom todella toimii aktiivisesti. Passiivisesti toimiva Dom ei pysty vastaamaan objektin tarpeeseen olla kohteena ja leikit saattavat helposti jäädä siihen yhteen kertaan.

Aktiivinen toimija taas nauttii siitä, että juuri hän itse tekee asioita. Aktiivinen toimija haluaa palvella, miellyttää, taistella vastaan, huutaa ja itkeä, hieroa tai nuolla toista, tyydyttää itseään ja toista, jopa aktiivisesti palvoa Domia. Aktiivinen toimija saattaa haluta tehdä asioita joko proaktiivisesti tai pakotettuna, tärkeää on vain se että hän on se joka toimii ja toiminnan kohde osoittaa selkeitä reaktioita hänen toiminnastaan.

Objekti tai aktiivinen toimija voi olla joko alistuja tai alistettava, ne eivät siis ole toisensa poissulkevia. Ja vasta ymmärtämällä subin suuntauksen näiden kahden osa-alueen sisällä, pystyy Dom tarjoamaan subille sellaista valtadynamiikkaa, joka toimii juuri kyseiselle ihmiselle.

Ja koska myös vastaavat mieltymykset löytyvät Dominoivilta ihmisiltä, onkin tärkeää keskustella jo ennen ensimmäistäkään sessiota, osuvatko mieltymykset yhteen. Aktiivinen ja sadistinen Dom, joka haluaa satuttaa ja nöyryyttää kiinni kahlittua subia, saattaakin menettää alistuvan ja miellyttämishaluisen aktiivisen toimijan jo ensimmäisen session jälkeen, jollei kykene kuuntelemaan subin tarpeita. Toisaalta hedonistinen ja sisäistetystä valta-asemasta nauttiva Dom saattaa saman subin kanssa päästä paratiisiin, tämän täyttäessä hänen pienimmätkin tarpeensa.

Tärkeää ei siis ole vain Domin löytää sub tai päinvastoin, vaan oikeanlaisen Domin löytää oikeanlainen sub - vasta tämän jälkeen suhteella on onnistumisen edellytykset. Aivan yhtä tärkeää on ymmärtää, ettei ole olemassa "huonoja" subeja tai "väärällä" tavalla alistuvia subeja. Nämä subit vain tarvitsevat erilaista Domia, kuin kyseinen henkilö sattuu olemaan.

Lisäksi on hyvä vielä muistaa, ettei oikeastaan kukaan ole juuri mitään tiettyä asiaa, vaan jokainen meistä on monimuotoinen kokonaisuus ja tässäkin kirjoituksessa esitellyt ryhmittelyt ovat siis vain stereotypioita - Yleistyksiä - saman suuntaisista yksilöllisistä ominaisuuksista, eivät siis täydellisiä jumalten totuuksia.

Toivottavasti tästä omien kokemukseni kautta kertyneestä stereotypioinnista on kuitenkin ainakin jollekin teistä lukijoista apua ja iloa. Ja toivottavasti se auttaa joitakuita ymmärtämään hieman paremmin itseään ja löytämään sanat keskustella uuden tuttavuuden kanssa siitä, minkälaiset odotukset itse kullakin osapuolella on BDSM:lle :)

-Mr.Inathu

 

Alistunut

Antaisinko rahani, vai kuunkin taivaalta?

Olen satunnaisesti vuosien varrella leikitellyt findom-ajatuksilla. Enkä varmaankaan ole ainoa alistuva, jolle myös tämä vallankäytön puoli on tullut joskus fantasioihin. 

Onhan taloudellinen valta hyvin kouriintuntuvaa. Jostain se raha on saatu ja johonkin se normaalissa käytössä menisi, itse kullakin.

Mitä jos antaisin osan itsenäisyydestäni tätä kautta toisen käsiin? Kuinka suurelta palaselta se tuntuisi?

Olen ymmärtänyt, että joissain suhteissa näin on tupattu tekemään, ilman mitään vallankäyttöä... On tunnollisia puolisoita, jotka ottavat yhteisen hyvän vuoksi taloudelliset asiat haltuun myös tumpeloltakin ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

 Ja sitten on taloudellista väkivaltaa, joka on juuri sitä mitä termi sanookin - väkivaltaa.

Kummastakaan näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, ja tekstini käsittelee omia ajatuksiani taloudellisesta vallankäytöstä nimenomaan pantasuhteen näkökulmasta. Osana seksuaalista suhdetta jossa kummatkin ovat vapaaehtoisesti.

Tämä ei ole minulle voimakas fantasia, emmekä ole toteuttaneet sitä kuin muutamina palasina satunnaisesti. 

Alla kuitenkin pohdintaa liittyen siihen, miksi aihe puhuttelee minua ja eritoten mitä ongelmia siinä on... 

Spoilerit: 1) vallankäyttö on kiihottavaa 2) olemme liian turvallisia ja ennakoitavia talousextremeen.

:)

  ***

Ajatuksissani on tällä hetkellä kolme erilaista suuntaa.

Selkeää olisi antaa ylellisiä lahjoja - laadukkaita kinkyvälineitä, uusinta teknologiaa kotiin, virkistäviä matkoja... Minä päättäisin mitä antaisin, varmaankin selkeän toivelistan rajoissa. Kehys on kuitenkin kovin normaali ja rakastava, sanoisinko tylsä, jos summat liikkuvat kohtuullisissa rajoissa. 

Epäilemättä saisimme tästä tiristettyä irti enemmän, jos mitätöisimme lahjani merkitystä. 

Mitäs jos antaisin lahjoja jotka tekisivät oikeasti loven lompakkooni, mutta niillä ei olisi merkitystä I:lle? Nahkaiset luksuskahleet ryttääntyisivät kassissa ja unohtuisivat hotelliin. Lomamatka tuli aika kiireiseen aikaan ja hotellikin oli nuhjuinen... 

Hmm...ei. Ei tunnu kutkuttavan nöyryyttävältä tai jotain koloa kinkysielussani täyttävältä. Tuntuu vain hölmöltä. :) 

 

Entäpä jos antaisin huvittelurahaa kuukausittain - rahaa jonka käytöstä I päättää kuten haluaa? Mitä jos I tukisi hyväntekeväisyyskohdetta, joka olisi tarkoitettu suoraan kettuiluksi minua kohtaan? Ostelisi sitä sun tätä netistä tai laittaisi suoraan sijoituksiin? 

 Ei kovin herkullista tämäkään. 

Sen sijaan jos tätä rahaa käytettäisiin cuckquean-harrastuksen tukemiseen, saisimme tästä molemmat kiksejä. Huvittelurahaa suoraan minulta, joka käytettäisiin jonkun muun kuin minun kanssani... 

Ehkä näkisin mitä välineitä muita varten sillä ostettiin. Kuulisin millaiseen hotelliin tai ravintolakäyntiin rahat kuluivat. Potentiaali nöyryytykseen on suuri ja oikein toimiva!

Käytännössä rahamäärä olisi varmaankin järkevä ja ei talouttani horjuttava, mutta tässä tapauksessa se ei haittaisi (=cuckquean-kiksit). Tämä ei olisi kuitenkaan puhtaan taloudellisen vallan käyttöä (=tylsää).

 

 

Kuvitelmissa eniten kiksejä tuova taloudellisen vallan luovuttaminen on tietenkin totaalista. 

Alistuva antaa dominoivalle käyttöoikeudet tileihin, säästöihin ja sijoituksiin. Ottaa velkaa dominoivan pyynnöstä ja hänen käyttöönsä. Ehkä dominoiva tyhjentää tilit tai jättää alistuvan näkemään viikoksi nälkää tai anelemaan rahaa bussikorttiin, jotta pääsee kolmeen työpaikkaansa jotka dominoiva on pakottanut ottamaan. Jne... 

Taloudellista väkivaltaa tapahtuu ihmisille oikeasti, joten esimerkkejä voi keksiä laajalla skaalalla asteikosta rajoilla mennään aina sinne todellista väkivaltaa johon fantasioissa voi mennä mutta todellisuudessa ei.

Tästä realismi on kauimpana, ja siksi se kiinnostaakin!

Ns. "ongelmaksi" fantasialleni muodostuvat asiat, jotka ovat hyvin myönteisiä normaalielämässä... 

• Parisuhteemme on terve ja valtasuhteesta huolimatta tasapainoinen
• ...vaikka antaisin kaikki avaimet I:lle, en usko että hän käyttäisi niitä tavalla, jonka kokisin taloudelliseksi väkivallaksi (=tässä tapauksessa vallankäyttöä, joka menee yli hyväksymästäni) 
• ...toki aina on mahdollista että toisen mielenterveys horjuu yllättäen, minkä vuoksi riski on olemassa huonoihinkin lopputuloksiin
  
• Asumme yhdessä ja meillä on osaksi yhteinen talous
  
• ...elämästäni voisi tehdä silti vaikeaa, mutta se olisi helpompaa jos olisin yhä pienituloinen opiskelija jolla on oma koti ja talous
  
• Tunnemme toisemme erittäin hyvin ja pitkältä ajalta 
• ...pystyn mielestäni ennakoimaan, miten I käyttäytyisi - en "saisi" jännittää äärimmäisiä vaihtoehtoja
  
• Taloutemme ovat ihan terveessä kunnossa - niin meidän yhteisemme, I:n kuin minun omanikin
• ...ensimmäinen ajatukseni ei ole se, että nyt hunsvotti ottaa ja pistää elämän risaiseksi kun rahaa on, uhkapelaten kaiken viikonlopussa
  
• ...raha ei ole sen vuoksi niin tunteita herättävä ja mehevä asia, että kevyellä vallankäytöllä saisi välttämättä tarpeeksi kiksejä irti
  
• Olemme samankaltaisia käytökseltämme henkilökohtaisissa ja yhteisissä talousasioissa
• ...taas kerran, mielestäni voin ennakoida miten I valtaansa käyttäisi - ja se tieto ei saa minua tärisemään kauhun ja kiihotuksen vallassa...
  
• Elämäntilanteemme on vakiintunut ja sen taloudelliset realiteetit ovat meille selvät
• ...eikä se tue kovin hurjia ratkaisuja, koska vaikka valtasuhde on syvästi osa meitä, se ei ole meille kaiken aikaa se Kaikkein Tärkein Asia, jolle muut taipuvat
  
• I haluaa minulle ja meille hyvää, niin nyt kuin pitkässä juoksussa 
• ...lyhytnäköiset ratkaisut ampuisivat vain meitä jalkaan
  
• Olemme kummatkin valveutuneita taloudellisissa asioissa
• ...minä tiedän, sinä tiedät, me tiedämme...kaikki on selvää ja olemme yhtä mieltä asioista - tätä voisi kuvailla monin ylisanoin normaalisti, mutta alistuva minussa huokaisee pitkästyneenä :)
  

Ja kun kerran kaikki on niin hyvin ja kerrassaan tasapainoisesti, on taloudellisen vallan käyttö vain yksi asia jota välillä makustelen, mutta johon en tartu tosissaan.

En joudu kohtaamaan oikeasti valintaa siitä, onko tämä liikaa vai pystynkö siihen. En joudu miettimään taloudellisten seksileikkien vaikutuksia tulevaisuuteeni, terveyteeni, hyvinvointiini, vapauteeni, mahdollisuuksiini, eläkkeeseeni, läheisiini.

Mutta silti se ajatus ilmoittelee välillä itsestään. 

Mitä jos? 

Se on kuitenkin helppo työntää pois, koska kaikki on selkeää. Tietysti voin olla omistettu ja omistautunut, ja silti taloudellisesti vapaa lähtemään milloin vain tästä suhteesta. Minulla voi olla omia ansioita, säästöjä ja sijoituksia. Minulla on vapaus tehdä itse päätökset jotka koskevat omaa talouttani. 

Se kaikki on vain hyvää meidän yhteiseen pottiimme ja I:n tavoite on aina ollut itseohjautuva, fiksu pikkulintu, joka sopivissa asioissa on hölmö ja avuton... 

Joten: minä valitsen olla tässä, kykenevänä ja jaloillani seisovana. Otetaan ne kiksit sitten vaikka huvittelurahan kautta, jossain vaiheessa... :)

 

-pikkulintu, joka välillä pohtii sitä, missä kohtaa varakkuusjanaa on suurin kynnys rahaleikkeihin

 

Laiska ja tyytymätön kermaperse

BDSM Baarissa Tuomaksen kolumni nosti pintaan vanhoja ajatuksia :)

Kun itse lopulta löysin S&M-skenen 90-luvun alkupuoliskolla, aloin nopeasti hankkimaan hirmuisesti leluja ja välineitä. Silloin niitä myytiin lähinnä pikkuisissa kivijalkakaupoissa siinä Linjoilla ja Eerikinkadulla. Laatu oli pääosin surkeaa ja hinnat korkeita, paitsi osin nahkakamoilla, joiden laatu saattoi kyllä olla priimaa, mutta hinnat hirmuisia. Lepakon seksimessuilta saattoi lisäksi tehdä löytöjä, mutta kun ei oikein ollut hilloa, niin piti sitten improvisoida. Tein itse paljon kaikenlaista, väärinkäytin arkisia asioita ja virittelin ostamiani juttuja. Tunnetta ja intoa oli paljon ja kaikkea piti päästä kokeilemaan.

Muutamassa vuodessa tuntui että S&M-jutut oli loppuun kaluttu ja kaikki tehty, eikä bucket listillekään enää tahtunut löytyä mitään uutta. Kunnes löysin D/s:n ja ymmärsin että tämä olikin SE minun juttuni, jota olin yrittänyt S&M:n avulla toteuttaa. Tuntui, että jokainen sessio oli uniikki ja ihmeellinen. Tuntui, ettei leluilla tai paikalla enää ollut mitään merkitystä. Ja vaikka digikameratkin tulivat vuosituhannen vaihteessa, en halunnut edes kuvata mitään. Halusin, että jokainen sessio olisi vain minun ja kumppanieni erityisen yksilöllinen kokemus, kuin hitaasti tulleen pyyhkiytyvä hiekkamandala.

Ja niin lahjoitin lähes kaiken pois. Säilytin itselläni oikeastaan vain pienestä opiskelijabudjetista aikoinaan hirmuisella hinnalla ostamani laadukkaat nahkakahleet ja kaiken muun annoin vähitellen leikkikavereilleni tai heitin pois. Köydet, piiskat, tapit, nipistimet, gägit jne. Aikalailla kaiken...

Ja luulin, löytäneeni jotain "puhdasta ja oikeaa"...
Vaan eihän se niin mene :D

Parissa vuodessa huomasin kaipaavani yhtä sun toista ja vaikka kuinka ajattelin, ettei välineillä nyt ole oikeasti merkitystä, niin silti sitä vaan huomasi sekä tarvitsevansa että tilanteiden vastaan tullessa hankkivansa taas uudelleen yhtä sun toista... Tosin valmistuminen ja vakiintunut tulotaso antoivat mahdollisuuden kohdentaa hankintoja laadukkaampiin asioihin. Internet ja oma verstas myös mahdollistivat laajemman tarjonnan sekä monipuolisemman omatuotannon ja aloin kerätä vähitellen sellaista laadukasta "perussettiä" ja sillä tiellä ollaan yhä...

Paitsi että halvat kiina-kaupat muuttivat taas kerran tilannetta ja laadukkaiden perustarpeiden rinnalle alkoi vyöryä loppumaton hyökyaalto muutaman euron tilpehööriä. Asioita, joita saattoi hintansa puolesta hankkia vaikka vain yhtä ainoaa valokuvaa varten. Ja nyt sitä tavaraa on taas... Noh, varmasti ainakin kuutiometri...

Ja mihin sitä sitten tarvitsee? Vakiintuneissa suhteissa helposti ei oikeastaan mihinkään. Tai erittäin vähän, ehkä vain jonkin tietyn yhden jutun yhteen sessioon. Koska D/s-sessioissa tunne syntyy tunteista ja mitä syvemmin tuntee kumppaniaan sitä vähemmän rekvisiitalla on merkitystä, paitsi jos haluat tehdä juurikin sitä jotain tiettyä asiaa TAI valokuvata...

 Kun päätin kymmenisen vuotta sitten alkaa valokuvaamaan kinkyä, oli se itselleni iso hyppy pois jostain, minkä luulin vuosikymmen aikaisemmin itseni kanssa sopineeni juurikin olevan toisin. Huomasin kuitenkin nauttivani valokuvien "rakentamisesta" ja valokuvissa erilaisilla välineillä oli merkittävä vaikutus lopputuloksen visuaalisuuteen. Mutta vielä rekvisiittaa enemmän vaikutti kuvan tausta.

Kotona on tylsää valokuvata, kun taustat täytyy aina jotenkin hävittää ja vaikka olen sessioinut kymmenissä, todennäköisesti sadoissa, hotellihuoneissa, ei niissä ole kovinkaan kummoisia vaihtoehtoja kuvauksen taustaksi. Samaa geneeristä hotellisisustusta aina vaan. Joten missä sitten valokuvata? Omasta mielestäni luonto ja maisemat, ovat paras mahdollinen tausta ja siellä on tavallisesti myös paras valo. Siihen päälle sitten se kaunis naisvartalo ja ehkä muutama pieni varuste.

Vaan toisin kuin moni valokuvaaja ainakin julistaa, minä kyllä nussin mallia. Valokuvaaminen alkaa helposti kiihottaa aivan mielettömästi, mallin ollessa niin voimakkaasti kuvaajan vallassa. Sisäistetty valta valokuvaussessiossa on usein käsinkosketeltava. Pelkin sanoin pystyy ohjaamaan toista juuri siihen asentoon ja ilmeeseen, jonka haluaa ja mallin mielentila on erittäin vastaanottavainen ja tottelevainen, eli juuri sellainen oikealla tavalla herkullinen ;)

Ja sitten vihdoin aiheeseen, eli siihen Domin kermaperseilyyn, joka oikeasti häiritsee itsessäni itseäni. Kun yhdistän kaikki edellä kuvatun, päädyn siihen että kaiken pitäisi muka olla just oikein. Paikka, joka näyttää taustalla vähintäänkin hyvältä, jossa mieluiten luonnollinen valo on oikeanlaista ja tulee oikeasta suunnasta. Tilaa hakea juuri oikeita kuvakulmia, valoa ja varjoja. Paikka, jossa ei tulla häiriköimään ja jossa voisi vielä harrastaa sitten sen seksinkin osuuden, kuvaamisen nostettua tunnelman kosteaksi.

Lisäksi tietysti se malli ja kohde, jonka pitäisi tuoda valokuvaan visuaalista ulottuvuutta, pelkän kiihoittavuuden lisäksi ja taipua asentoihin, jotka ovat epäluonnollisia ja vaikeita, mutta visuaalisesti näyttäviä ja tehdä tämä kaikki innokkaasti ja valittamatta sekä kiihoittavalla tavalla nöyrästi ja kuuliaisesti.

Ja tietysti ne välineet ja varusteet, joiden pitäisi näyttää kuvissa hyvältä, mätchätä väreihin ja toimia myös sessioidessa kuvien ottamisen jälkeen.

Ja lopuksi se usein haastavin eli aika, jota pitäisi olla riittävästi kaiken rakenteluun, kuvaamiseen, sessiointiin ja kiireettömään aftercareen...

Miten hemmetissä sessioinnista tuli näin vaikeaa! Eikä siinä edes vielä kaikki...

Kaikki välineet, tavarat ja lelut pitää sen jälkeen toki taas puhdistaa, huoltaa ja pakata takaisin ja vaikka kumppani auttaisikin pesemään ja desinfioimaan tapit ja vibrat yms, niin on pakkaaminen aina oma operaationsa, koska AINA tulee otettua liikaa asioita mukaan "ihan vaan varmuuden vuoksi" ja jokainen nippeli ja nappeli on soviteltava tarkalleen oikeassa asennossa oikeaan paikkaan, jotta salkun saa taas kiinni... *Huokaus*

Ja sitten se juokseva vesi! Oi kuinka sitä kaipaakaan sillä hetkellä kun sitä ei ole saatavissa! Riippumatta siitä mihin sitä tarvitsisi, niin johonkin sitä aina tarvitsisi :D

Puhumattakaan hotellin lakanoista ja pyyhkeistä, jotka maagisesti vaihtuvat puhtaisiin, kun vain selkänsä kääntää. Kerrostalojen paperiset väliseinät, emännän huudoista innostuvat lemmikkieläimet, yli-innokas naapuri, äänelliseksi jäänyt puhelin, ne hyttyset, murkut ja punkit, viimeinen junavuoro, nippusiteen aiheuttama hermopinne, se suolihuuhtelun viimeinen aalto joka sitten tuli kin kuitenkin ja kaikki muu mahdollinen jota sessioihin aina luonnollisesti liittyy...

Ja siinä sitten kermaperseilevä Dom ihmettelee itsekseen taas kerran, että eikö maailma vaan olisikin hiton paljon helpompi, jos sitä vaan olisi syntynyt vaniljaksi ja voisi vain naureskella tälle koko BDSM-hihhuloinnille vain vähän hupaisana alakulttuurina.

Kunnes sitä huomaa taas pitelevänsä kädessään ihan uutta välinettä, miettien minkälaisessa sessiossa sitä lähtisi koeajamaan ja mitä sen ympärille haluaisikaan rakentaa :D

-Mr.I, laiska ja tyytymätön kermaperse

Kevätrituaali

Niin, se olisi sitten taasen se kovasti odotettu kesä täällä :)

Kesäkuu välkkyy tuossa jo muutaman päivän päässä, juhannus muutaman viikon ja lämpimät säät tulivat jo, ja niin tulin minäkin...

Viime viikonlopun sää oli täydellinen perinteiselle kevätrituaalille, joka itselleni on julistanut kesän alkamista jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen rituaalinomainen kerta luonnossa elämää tihkuvan ja silmissä kasvavan vihreyden keskellä. Lehtien jo alkaessa peittää näkyvyyttä ja auringon lämmittäessä paljasta ihoa. Hyttyset vielä loistavat poissaolollaan ja tyynessä paikassa keho tuntuu keräävän auringon valosta energiaa kuin kallioilla paistattelevilla vaihtolämpöisillä konsanaan. Kesä on täällä taas!

Niin kuin kuukausi sitten kirjoitin, olen ehdottomasti kevätihminen. Suomessa kevät on lyhyt, epävakaa ja lähes väkivaltaisen raju. Luonto herää hetkessä ja aurinkoa kohden tavoitteleva uusi elämä kasvaa kirjaimellisesti silmissä, repien riekaleiksi kasvun tielle jääneet edellisten kasvukausien jäänteet. Niin kotoperäinen kuin kesäksi takaisin palannut faunakin lisääntyy raivokkaasti täyttäen ilman äänillään ja läsnäolollaan. Tuntuu kuin koko maailma olisi juuri  hetken kuluttua räjähtämäisillään.

Kevät on sen hetki, kun maailman kuiva kausi päättyy ja esileikistä päästään itse asiaan. Ensimmäisten aurinkoisten ja lämpimien päivien lopulta saapuessa, katoavat estot ja intohimo saa vallan eläimellisen aktin käynnistyessä. Kunnes sitten heinäkuussa jo vain maataan raukeina ja tyytyväisinä maailman kainalossa, kesän lämmössä. Sitten alkavat hätäisimmät jo toivoa helteiden hellittämistä ja odotella rauhallisempaa syksyä hiipivästi pimeytyvässä maailmassa, joka ennakoi taas kerran uutta kylmää kautta. Vaan kuka antaisi silloin edes aftercarea meille, jotka haluaisivat ottaa heti uuden varvin, ilman ikuisuuden tuntuista puolen vuoden odottelua?

Tänä vuonna kevätrituaalin paikaksi valitsin tutun korkean avokallion huipun, josta jyrkänteen reunalta aukeavat huikaisevat maisemat, yli lainehtivien ja rikkumattomien metsäpeitteiden. Jo pelkkä matka sinne peltomaisemia penetroivia mutkittelevia maanteitä moottoripyörällä kanttaillen on itsessään suuri nautinto, mutta vasta siellä avoimen maiseman keskellä, missä ihmisen tuottamaa ääntä ei kuulu, odottaa todellinen nautinto ;)

Tänä vuonna kevärituaaliin ei kuulunut ulkoisesti näkyvää symboliikkaa tai rituaalinomaisia toiminteita, mutta henkisesti se oli erittäin voimakas kokemus! Kokemus, joka tyydytti Tarpeen totaalisesti, jopa monen päivän ajaksi. Uskomattoman upeaa!

Tervetuloa Kesä!

-Mr.Inathu

Hyvä hypnoosi

Joskus sitä kohtaa yllättäen jotain, mikä haltioittaa hetkeksi kehon ja mielen. Se on sekoitus fyysisesti ja henkisesti kutkuttavaa, ryöpsähtävää...pakahduttavaa mutta samalla nostattavaa tunnetta. Sellaista, joka saa kehon kahlitsemaan hengityksen voimakkaaksi mutta rajatuksi. Kuin kasvattaisi tarkoituksella sisäisen energian painetta nautinnon vuoksi.

Ja se nostatus! Jos ensin on haltioituneena katsonut tai kokenut tunteen aiheuttanutta asiaa, silmät ovat ehkä hiukan jo säkenöineet tai hölmö hymy (tahi virne) hiipinyt kasvoille (joko oikeasti tai sisäisesti)... Niin pakahtuminen purkautuu usein ryöpsähtäen.

Energiaa! Liikettä! Naurua, höpötystä tai intoa! Kiihotusta!

Sillä myös kiihotuselementti siihen liittyy, vaikka kyseessä ei ole tarkoittamassani tilanteessa selkeä seksuaalinen kuvaelma. En puhu nyt sessiosta, seksistä tai selkeästi seksuaalisesta materiaalista.

Vaan tilanteista jotka aiheuttavat enemmänkin yllättäen sellaista värinää ja surinaa päässä ja kehossa, mutta joka myös samalla on hieman seksuaalista.

Olen kokenut sellaista esimerkiksi elokuvateatterissa kohdissa, joissa on jokin tajuttoman syvä ja pakahduttavan hyvä matala ääni. Epäluonnollinen sellainen.

Tai kun olen nähnyt massiivisen aluksen tai työkoneen, oikean tai elokuvatehosteen. Se jyrinä, hitaus ja valtavuus vain ovat mahtavia... Dokumenttieokuvassa Apollo 11 (2019) oli esimerkiksi tällaisia kohtauksia.

Myös voimakas ja tasainen kiihdytys joka painaa kehon jotain vasten toimii, tai jotkin elokuvien tai sarjojen kohtaukset. Tai tietynlainen hetki musiikissa.

Kaikki esimerkkejä ja kokemuksia, jotka eivät ole kovin uniikkeja, ja ilmiöitä joille varmasti löytyy selityksiä ja epäilemättä termejä joilla mielihyvämateriaalia voisi etsiä. En vain halua etsiä. Haluan yllättyä ja nauttia hetken kun näitä kohtaan arjessani. :)

Eilen juuri tällainen arjen piristys ilmestyi Helsingin Sanomissa kun luin tätä juttua: https://dynamic.hs.fi/a/2020/karvanverranparempi/

Nuo videot sheivaamisesta jotenkin osuivat ja upposivat. En ole kokenut aiemmin että se näyttää jotenkin kiihottavalta ja hypnoottiselta ennen kuin nyt. En oikeastaan katsele miehiä sillä silmällä paljoa muutenkaan, vaikka niistä pidänkin. Siksikin tuntui oudolta!

Mutta nuo videot puhuttelivat niin paljon, että halusin kirjoittaa tämän tekstin. Melko rauhalliset (saisi olla hitaammatkin) mutta silti epäsäännölliset vedot, iho joka paljastuu vähitellen mutta häämöttää silti vaahdon alta, terän myötäily ihon muodoilla. Ja sen terän potentiaalisuus vamman aiheuttamiseen - haava voisi syntyä ja veri värjätä vaahdon, jatkaen norona alas!

Kiehtovaa! Ei pelkästään kiihottavaa. Vaan juurikin sitä hypnoottista ja pakahduttavaa, energiaa kerryttävää.

Ehkä tästä kasvaa joskus jotain, ehkä ei. En ryhdy nyt etsimään sheivausvideoita lisää tai tuijottamaan artikkelia uudestaan, vaan nautin vain tästä pienestä randomista palasesta elämässä. :)

-pikkulintu, joka tarvitsi tällaista juuri eilen, ja joka ei juuri kuuntele YUP:ta mutta silti antoi tämän otsikon koska se kappale jostain tupsahti pääkoppaan

 

Mr.I valitsi tähän tämän kuvan, koska siitä huokuu juuri sellaista sopivaa maalauksellista mielentilaa...

Kevät sähköistää mielen

Yhtä varmasti kuin aina ennenkin, olen tuntenut kevään vaikutuksen mielessäni viime viikkoina. Lisääntynyt valoisuus ja vihertyvä luonto saa minut joka vuosi käyntiin kuin ei koskaan aiemmin. Tänä vuonna kevät on kuitenkin ollut hyvin erilainen. Enkä puhu pelkästä virusepidemiasta.

Talveton talvi ikuisena loppusyksyn synkkyytenä tuntui kestävän äärettömän kauan. Hiihtolomakaudelle suunniteltu etelän reissu jäi sattuneesta syystä tekemättä ja niin myös tilalle suunniteltu korvaava matka pääsiäisenä. Epidemian myötä media on täyttynyt ohjeista siihen, miten saada aika kulumaan ja mitä kaikkea voitkaan nyt tehdä kun on vain aikaa...

Paitsi että ei ole! Firman kanssa on ollut kiireempää kuin koskaan, en usko eläessäni tehneeni niin paljon töitä kuin tänä keväänä. Tietysti ongelma on vireeltään positiivinen ja luonteeltaan ehkä enemmänkin haaste, mutta haaste yhtä kaikki. Lasten etäkoulu on vielä tuonut kiireen keskelle omat pikku jujunsa. Sosiaalinen eristäytyminenkin on vielä muokanut päivittäistä arkea omalta osaltaan, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin uskallan tunnustaakaan.

Kaiken tämän keskellä kevät tuntuu saman aikaan sekä tervetulleelta että oudon epämääräiseltä. Tavallisesti kevät on itselleni vuoden energisintä ja henkisintä aikaa, ennen kesän pysähdystaukoa ja todellisuuspakoa. Jo vuosikymmenet olen suorittanut omat pakanalliset kevätriittini luonnon keskellä, maannut tyydytettynä tyynessä aurinkoisessa sopessani, pehmeää ihoa sivellen ja akkujani valossa ladaten. Todennäköisesti tänä vuonnakin, mutta jotain on nyt myös perustavanlaatuisesti toisin.

Epävarmuus asioiden pysähtymisestä kesällä. Epävarmuus tulevasta todellisuuspaosta, tuntuu mielen taustalla outona epävarmuutena kevään koko olemuksesta ja tarkoituksesta. "Jollei olekaan kesää, niin mikä silloin on kevään merkitys?" Merkitys osana outoa vuodenkiertoa, jossa ei ollut lainkaan talvea?

Tavallisesti kevät saa haluni käyntiin voimakkaammin kuin mikään muu vuodenaika. Pelkkä ajatus seksistä raikkaassa kevätilmassa, auringonsäteiden imeytyessä paljaalle iholle ja lintujen säestäessä katkeamattomana liverryksenä kokemusta, saa minut malttamattomana odottamaan toukokuun lämpöä ja kielojen ja hiirenkorvien kuulasta vihreää. Raikasta ilmaa ennen hyttysiä ja helteitä. 

Mietin tuttuja piilopaikkoja ja menneiden vuosien riittejä, mietin sormenpäiden pyyhkimiä ihoja, niin erilaisia ja samalla kuitenkin niin samanlaisia. Pikkulinnun iho on kuin jumalattarilla, sellainen aito ambrosiaa hehkuva vauvanpyllyiho, josta rikkaat rouvat olisivat valmiit antamaan taivaspaikkansa ja johon tuntee jatkuvaa halua upottaa hampaansa. Eikä vain näykätäkseen, vaan rouskauttaakseen kunnolla suun täydeltä...

Tänä keväänä riitti on pikkulinnun kanssa, se on selvää. Sosiaalinen eristäytyminen pitää huolen siitä, etten voi tarjota pikku cockqueanilleni nyt hänen kaipaamiaan kokemuksia. Enkä edes tiedä koska pystyn. Tuntuu turhauttavalta kirjoittaakaan kenenkään kanssa, kun ei ole tietoa siitä, milloin olisi mahdollista nähdä saati sitten tehdä mitään. Ja silti, juuri kirjoittamalla oppii ihmisistä niin paljon asioita. Asioita, joita voi joskus olla hyvin vaikeaa saada kuulla kasvokkain. Kirjoittamalla pystyy luomaan yhteyksiä, jotka täydentyvät kosketuksen myötä. Kosketus on lopulta tärkeintä ja ymmärtämällä ajatuksia muuttuu kosketuskin merkityksellisemmäksi.

Ja kosketus voi todella olla merkityksellistä. Hyvin merkityksellistä, vaikka tapaaminen itsessään olisikin vain satunnainen ja ihminenkin ehkä pelkästään ohimenomatkalla. Kosketus voi parhaimmillaan tiivistää yhteen silmänräpäykseen suunnattoman kimpun tunteita ja sanoja. Yksi kosketus voi kertoa enemmän kuin koko viisi tuntia sessiota ennen sitä. Ja kosketus keväisen luonnon keskellä... Se voi räjäyttää tajunnan ja tietoisuuden...

Luulen, että jos olisi mahdollista, muuttaisin kevään mukana. Hankkisin muutamia asuntoja eri puolilta maailmaa ja kun kevät yhdessä kodissa alkaisi muuttua kesäksi, muuttaisin seuraavaan ja jatkaisin elämääni keväässä. Ikuisessa keväässä, ikuisessa kosketuksessa...

En tiedä miten ihmiset voivat selviytyä ilman kosketusta toiseen ihmiseen? Se ei voi olla terveellistä, varsinkaan näin keväällä...

-Mr.Inathu, sekavissa kevätmietinnöissään

 

Pikkulintu ja sähköinen kosketus

 

 

Tervehdys vyötiäiseltä

Pääsiäisen kindermunastani kuoriutui lelu, joka kolahti heti. Juuri tuolta minusta tuntuu nyt! Tuollaiselta pieneltä.

Minäkin haluaisin mennä hetkeksi suojaani takaisin, mutta koska olen ollut siellä jo hyvän tovin, on aika kurkistella ulos ja lähteä taapertamaan eteenpäin.

Niin että tervehdys! Aikaa on mennyt sitten viime näkemän. En ole halunnut ja/tai jaksanut kirjoittaa blogia, valokuvata, lukea foorumeita/blogeja tai käydä missään entiseen malliin.

Elämän tasapaino on ollut vinksahtaneessa tilassa jo useamman vuoden ja se on näkynyt ja tuntunut.  Niin että mitä on ollut? No sitä tavallista - paljon töitä, arkea joka on joskus vain selviytymistä, voimavarojen vähyyttä. Ei mitään erityistä.

Minulla on kaikki todella hyvin mutta samalla ei, ja kyllä, tiedän miten suuri klisee tämä on. 

Tuntuu vaikealta kirjoittaa taas. Vyötiäinen minussa haluaa takaisin kerälle, takaisin omaan rauhaan ja yksityisyyteen. Haluan kuitenkin koettaa miltä tämä minusta taas tuntuu. Voisinko vielä nauttia entiseen tapaan bloggaamisesta tai jopa enemmän? Olisiko tämä minulle hyväksi kuitenkin? Osallistuminen ja seuraaminen.

Jos vastaus on ei, olen ainakin yrittänyt.

Kuulostaa kovin dramaattiselta, mutta oloni on ristiriitainen tämän suhteen. Siksi sanon itselleni katsotaan, et ole velkaa kenellekään.

Otimme viikonloppuna kuvia ja pitkästä aikaa halusin julkaista jotain. Päässäni risteilee monia ajatuksia tässä julkaisun kynnyksellä pyöriessä, mutta en kirjoita siitä nyt enempää.

Nyt on aika herätä ja aloittaa jostakin. Nyt se on tämä askel ja katsotaan miten se siitä jatkuu.

- pikkulintu, joka ei tiedä enää mistään mitään (mutta ottaa ehkä vähitellen selvää)

Vielä se sätkii...

Sitä olisi likimain tasan kaksi vuotta edellisestä blogipäivityksestä, ei paha :)
Ja kun ainoat todelliset tekosyyt kirjoitustauolle taitavat olla akuutti elämänkiire ja läppäriallergia, niin kaipa sitä voi jatkaa kirjoittamista kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan...

Paitsi, että pitänee vastata vielä siihen kysymykseen: "Mitä tässä välissä on tapahtunut?" 

Olen pahoillani, ei oikeastaan mitään :D

Uusi tuotantokausi alkaa siitä, mihin vanha päättyi, eikä käsikirjoituksessa ole kahden vuoden aikahyppyä, vaikka näyttelijät ovatkin selvästi vanhemman näköisiä ;)

Minun ja pikkulintuni elämä on jatkunut tässä välissä arkisen mukavasti, TPE ei ole voimakkaasti näkyvissä arjessa, mutta se tuntuu pinnan alla kaikessa elämässä. Pikkulinnun cuckquean on tullut vahvasti osaksi arkea, mutta oikeastaan se on ollut sitä jo aiemminkin, nyt vain viimeiset vuodet siitä on puhuttu sen oikealla nimellä ja sitä on tietoisesti ruokittu "leivonnaisin"... Ja mikä parasta, tutkimusmatka tuntuu olevan yhä vasta alkumetreillä :)

On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka voimakkaasti cuckquean-kuvio vaikuttaa leivonnaisiin, siis ulkopuolisiin naisiin. Monelle polysuhde tai avoin suhde on nykyään jo aivan normijuttu, eikä ulkopuolisena naisena oleminen ole enää mitään ihmeellistä. Itselleni on myös aina ollut erittäin helppoa löytää sessiokumppaneita, vaikka olen aina ollut samanaikaisesti myös primäärisuhteessa ja kertonut siitä aina avoimesti uusille tuttavuuksille.

Nyt, kun kerron primäärisuhteellani olevasta cuckquean-fetissistä, olen saanut huomata että sen käsitteleminen on suurimmalle osalle avomielisiäkin naisia jossain määrin haastavaa. Puoliso kotona tuntuu helpolta, mutta puoliso kotona, joka tarvitsee sitä että miehellä on muita suhteita, onkin selkeästi vaikeampi asia. 

Osa ihmisistä selkeästi näkee kuviossa pahamaineisen yksisarvissyndrooman mahdollisuuden, eli sen että kolmatta osapuolta vain käytetään välineenä suhteen sisäiseen leikkimiseen, ilman että heidän omat tarpeensa huomioidaan. Osalle taas näyttäisi tuntuvan aidosti olevan vaikeaa ajatella, että tilanteessa on ikään kuin kaksi sessiota päällekkäin: Se miehen ja ulkopuolisen naisen välinen sekä se toinen siellä kotona, jota varten ensimmäinen tavallaan on järjestetty. Etukäteisajatuksissa nousee pintaan, että josko se Domin fokus onkin ehkä todelisuudessa kuitenkin siellä kotona... Tai sitten jotain ihan muuta...

Cuckcakes tai tosiaan "leivonnaiset", kuten meillä niitä kutsutaan, voivat periaatteessa olla oikein hyvin vain satunnaisia vaniljaisia panoja, ne toimisivat aivan hyvin pikkulinnulle, mutta itse en jaksa random-säätöjä, varsinkaan niitä vaniljaisia. Olen muutoinkin iän kertymisen myötä tullut entistä tarkemmaksi siitä, minkälaisiin jatkuvaluonteisiin suhteisiin itseni sekoitan. Tämä tarkoittaa ihmiseen tutustumista ja perehtymistä ennen sessiointia, mikä ei oikein toimi leivonnaisten kohdalla. Ja lintuni taas eivät oikein toimi, koska he ovat niin tuttuja "sisäpiiriläisiä", etteivät saa fetissiä aktivoitua..

Hetkittäin tuntuukin, että kotoinen pikku cuckquean-fettarini onkin kuin pahimmanlaatuinen bulimikko konditoriassa, oikein isointa mahdollista "karkkikauppailua", paitsi että se ei ole kokopäiväistä. Herkkuja pitäisi saada juuri silloin kun siltä tuntuu ja mieluiten jotain oikein kaunista ja höttöä, uutta, kevyttä ja makeaa.

Yritä siinä nyt sitten olla harkitseva ja rauhallinen, isällinen Dom, joka yrittää harkiten löytää sitä ravitsevaa kokojyväleipää, jolla nälkä pysyisi kurissa pidempäänkin ja joka sopivin lisukkein tarjoiltuna ruokkisi koko perheen...

Pikkulintu saa kirjoittaa itse omista ajatuksistaan, minä aloitin nyt vain vähän narisemalla siitä, kuinka "vaikeaa" on olla suhteessa, jossa puolisolle on erittäin tärkeää että mies käy säännöllisesti panemassa muita naisia, mieluiten vielä paremman näköisiä ja taitavampia #firstworldproblems

-Mr.Inathu

PS. To be continued...

 

Lomalla...

 

 

Lämmintä vettä

Kehoitat siirtymään syliisi, selkä sinuun päin.

Vesi loiskahtelee edestakaisin kun vaihdan paikkaani kömpelösti. Olen aina tuntenut itseni äärimmäisen alastomaksi niinä hetkinä kun ammeen vesi valuu viemäriin ja paljastaa siinä kyhjöttävän ihmisvartalon. Tai silloin, kun vedestä nousee varoen ja kyyryssä, ammeen pohja narskuen jalan alla.

Niin nytkin. Pieni häpeän ja avuttomuuden tunne häilähtää mielessä kun liikun vedenpinnan yläpuolella kohti sinua.

Etsimme hetken kunnes löydämme yhteisen muodon, jossa rentoudumme. Kätesi löytävät heti rintani ja vatsani. Hamuat hitaasti kaikkea mikä minussa on ulottuvillasi, sivelet ja tunnustelet. Minä haen iholleni paikkoja käsivarsiltasi ja reisiltäsi. Tunnut hyvältä.

Suljen silmät ja valumme syvemmälle. Vesi on haalennut liian kuumasta lämpimäksi tai sitten olemme jo turtuneet siihen.

Hivutan itseäni vielä alemmas ja kauemmas sinusta, niin että kehoni kohoaa melkein kellumaan jalkojesi ylle. Pidät minua siinä sylissäsi ja kämmenissäsi, minä maaten vedenpinnan myötäisesti niin suorana kuin mahdun olemaan. Haluan tuntea veden painottomuuden ja olla lähelläsi.

Vesi vaimentaa kaikki äänet jotka kuulen vedenpinnan yläpuolelta, samalla kun alapuolinen äänimaailma kovenee. Rahinaa, tykytystä, kumahtelua... Hengittelemme hiljaisuudessa tovin.

Siirrät kämmenesi hitaasti kasvoilleni, kupertaen sen kevyesti suuni ja nenäni ympärille ja hetkessä rentouteni kaikkoaa. Luontainen pelkoreaktio sävähtää läpi kehon ja mielen, hengitykseni kiihtyy ja jännityn.

Pidät kättäsi paikallaan ja puhut jotain, mutta joudun pinnistelemään että saan vaimeista sanoista selvää. "Rentoudu. Rentoudu..." Ja minä rentoudun, enkä yritä nousta pois tai saada kättäsi pois kasvoiltani.

Sydämeni tykyttää ja hengitykseni kulkee pinnallisesti ja tiheästi kämmenesi muodostamaa pientä ilmatilaa vasten.

Mietin mitä aiot. Tiukennatko kohta otettasi niin, etten saa henkeä? Vedätkö minut samalla veden alle syliisi ja puristatko minua niin, etten pääse sieltä ylös vaikka tahtoisin? Taistelenko vastaan niin paljon, että jompi kumpi meistä lyö vahingossa päänsä tässä ammeessa?

Samalla tunnen kiihotuksen nousevan. Juuri tätä minä haluan - olla sinun armoillasi kevyesti mutta totaalisesti. Lämmin vesi joka kelluttaa ja sulkee korvani voimistaa vain oloani.

Jään odottamaan mitä teet. Kuulen sinun sanovan jotain, mutta korvissani tykyttää enkä saa sanoistasi selvää. Ne ovat minulle vain vaimeita murahduksia jostain kaukaa.

Pidät minua pitkään vain paikallaan, kunnes aloitat painamaan päätäni hitaasti alemmas ja alemmas. Kiihdyn mutta yritän pysyä rauhallisena kun vesi kohoaa lähemmäs sieraimia. En uskalla liikkua, sillä pienikin liikahdus saisi veden virtaamaan ainoaan avoimeen ilmatieheni. Epätietoisena aikeistasi, jokainen uloshenkäys tuntuu lopulliselta.

Lisää vaimeaa puhettasi josta en saa selvää. Lisää sekunteja joina harjoittelen antautumista ja luottamista sinuun.

Et tee mitään, joten uskallan antaa itseni nauttia tilanteesta ilman jatkuvaa varautumista ilman riistämiseen minulta. Ei syviä henkäyksiä tai jatkuvaa aikeittesi tarkkailua. Vain hetkessä olemista ja rauhoittumisen tavoittelua, hätäisten ja kiihottuneiden tuntemusten ja ajatusten tunnustelua. Nautintoa siitä, että olen kanssasi ja voin kokea juuri jotain tällaista.

Sanot taas jotain mitä en kuule ja hetken kuluttua vetäiset minut äkillisesti sivullesi ja ammeen pohjaan. Ehdin pyristelemään vain kevyesti vastaan, kun viet minut kokonaan veden alle. En pysty estämään sinua.

Säikähdän.

Kuinka kauan aiot pitää minua täällä? Kestänkö minä tämän vai vietkö minut liian pitkälle pakokauhuun? Vedänkö vettä henkeen liikaa, kuolenko minä tähän? Reuhdonko liikaa vai liian vähän? Haluaisinko olla tässä pelossa vielä pidempään, vai pyrinkö siitä kaikin keinoin pois varmuudeksi liian aikaisin, vai vasta kun olen jo äärirajoillani? Entä jos en pääsekään silloin tarpeeksi nopeasti pois?

Paljon ajatuksia ja riuhtomista vaikka upotus ei kestä kuin hetken. Kun nostat minut pinnalle ja irroitat otteesi, vetäydyn kauemmas. Kerään itseäni hetken nelinkontin, kunnes taas painaudun takaisin syliisi. 

Vedenpinnan yläpuolella tulee kylmä, vaikka kiedot käsivartesi ympärilleni. Veden tuntu polttaa yhä nielussani kun puristat minua itseäsi vasten. 

Rauhoitun, ja alamme puhumaan.

Ja minä tiedän heti, että haluan tätä lisää.

-pikkulintu