lauantai 12. syyskuuta 2020

Antaisinko rahani, vai kuunkin taivaalta?

Olen satunnaisesti vuosien varrella leikitellyt findom-ajatuksilla. Enkä varmaankaan ole ainoa alistuva, jolle myös tämä vallankäytön puoli on tullut joskus fantasioihin. 

Onhan taloudellinen valta hyvin kouriintuntuvaa. Jostain se raha on saatu ja johonkin se normaalissa käytössä menisi, itse kullakin.

Mitä jos antaisin osan itsenäisyydestäni tätä kautta toisen käsiin? Kuinka suurelta palaselta se tuntuisi?

Olen ymmärtänyt, että joissain suhteissa näin on tupattu tekemään, ilman mitään vallankäyttöä... On tunnollisia puolisoita, jotka ottavat yhteisen hyvän vuoksi taloudelliset asiat haltuun myös tumpeloltakin ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

 Ja sitten on taloudellista väkivaltaa, joka on juuri sitä mitä termi sanookin - väkivaltaa.

Kummastakaan näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, ja tekstini käsittelee omia ajatuksiani taloudellisesta vallankäytöstä nimenomaan pantasuhteen näkökulmasta. Osana seksuaalista suhdetta jossa kummatkin ovat vapaaehtoisesti.

Tämä ei ole minulle voimakas fantasia, emmekä ole toteuttaneet sitä kuin muutamina palasina satunnaisesti. 

Alla kuitenkin pohdintaa liittyen siihen, miksi aihe puhuttelee minua ja eritoten mitä ongelmia siinä on... 

Spoilerit: 1) vallankäyttö on kiihottavaa 2) olemme liian turvallisia ja ennakoitavia talousextremeen.

:)

  ***

Ajatuksissani on tällä hetkellä kolme erilaista suuntaa.

Selkeää olisi antaa ylellisiä lahjoja - laadukkaita kinkyvälineitä, uusinta teknologiaa kotiin, virkistäviä matkoja... Minä päättäisin mitä antaisin, varmaankin selkeän toivelistan rajoissa. Kehys on kuitenkin kovin normaali ja rakastava, sanoisinko tylsä, jos summat liikkuvat kohtuullisissa rajoissa. 

Epäilemättä saisimme tästä tiristettyä irti enemmän, jos mitätöisimme lahjani merkitystä. 

Mitäs jos antaisin lahjoja jotka tekisivät oikeasti loven lompakkooni, mutta niillä ei olisi merkitystä I:lle? Nahkaiset luksuskahleet ryttääntyisivät kassissa ja unohtuisivat hotelliin. Lomamatka tuli aika kiireiseen aikaan ja hotellikin oli nuhjuinen... 

Hmm...ei. Ei tunnu kutkuttavan nöyryyttävältä tai jotain koloa kinkysielussani täyttävältä. Tuntuu vain hölmöltä. :) 

 


Entäpä jos antaisin huvittelurahaa kuukausittain - rahaa jonka käytöstä I päättää kuten haluaa? Mitä jos I tukisi hyväntekeväisyyskohdetta, joka olisi tarkoitettu suoraan kettuiluksi minua kohtaan? Ostelisi sitä sun tätä netistä tai laittaisi suoraan sijoituksiin? 

 Ei kovin herkullista tämäkään. 

Sen sijaan jos tätä rahaa käytettäisiin cuckquean-harrastuksen tukemiseen, saisimme tästä molemmat kiksejä. Huvittelurahaa suoraan minulta, joka käytettäisiin jonkun muun kuin minun kanssani... 

Ehkä näkisin mitä välineitä muita varten sillä ostettiin. Kuulisin millaiseen hotelliin tai ravintolakäyntiin rahat kuluivat. Potentiaali nöyryytykseen on suuri ja oikein toimiva!

Käytännössä rahamäärä olisi varmaankin järkevä ja ei talouttani horjuttava, mutta tässä tapauksessa se ei haittaisi (=cuckquean-kiksit). Tämä ei olisi kuitenkaan puhtaan taloudellisen vallan käyttöä (=tylsää).

 

 


Kuvitelmissa eniten kiksejä tuova taloudellisen vallan luovuttaminen on tietenkin totaalista

Alistuva antaa dominoivalle käyttöoikeudet tileihin, säästöihin ja sijoituksiin. Ottaa velkaa dominoivan pyynnöstä ja hänen käyttöönsä. Ehkä dominoiva tyhjentää tilit tai jättää alistuvan näkemään viikoksi nälkää tai anelemaan rahaa bussikorttiin, jotta pääsee kolmeen työpaikkaansa jotka dominoiva on pakottanut ottamaan. Jne... 

Taloudellista väkivaltaa tapahtuu ihmisille oikeasti, joten esimerkkejä voi keksiä laajalla skaalalla asteikosta rajoilla mennään aina sinne todellista väkivaltaa johon fantasioissa voi mennä mutta todellisuudessa ei.

Tästä realismi on kauimpana, ja siksi se kiinnostaakin!

Ns. "ongelmaksi" fantasialleni muodostuvat asiat, jotka ovat hyvin myönteisiä normaalielämässä... 

  • Parisuhteemme on terve ja valtasuhteesta huolimatta tasapainoinen
    • ...vaikka antaisin kaikki avaimet I:lle, en usko että hän käyttäisi niitä tavalla, jonka kokisin taloudelliseksi väkivallaksi (=tässä tapauksessa vallankäyttöä, joka menee yli hyväksymästäni) 
    • ...toki aina on mahdollista että toisen mielenterveys horjuu yllättäen, minkä vuoksi riski on olemassa huonoihinkin lopputuloksiin
  • Asumme yhdessä ja meillä on osaksi yhteinen talous
    • ...elämästäni voisi tehdä silti vaikeaa, mutta se olisi helpompaa jos olisin yhä pienituloinen opiskelija jolla on oma koti ja talous
  • Tunnemme toisemme erittäin hyvin ja pitkältä ajalta 
    • ...pystyn mielestäni ennakoimaan, miten I käyttäytyisi - en "saisi" jännittää äärimmäisiä vaihtoehtoja
  • Taloutemme ovat ihan terveessä kunnossa - niin meidän yhteisemme, I:n kuin minun omanikin
    • ...ensimmäinen ajatukseni ei ole se, että nyt hunsvotti ottaa ja pistää elämän risaiseksi kun rahaa on, uhkapelaten kaiken viikonlopussa
    • ...raha ei ole sen vuoksi niin tunteita herättävä ja mehevä asia, että kevyellä vallankäytöllä saisi välttämättä tarpeeksi kiksejä irti
  • Olemme samankaltaisia käytökseltämme henkilökohtaisissa ja yhteisissä talousasioissa
    • ...taas kerran, mielestäni voin ennakoida miten I valtaansa käyttäisi - ja se tieto ei saa minua tärisemään kauhun ja kiihotuksen vallassa...
  • Elämäntilanteemme on vakiintunut ja sen taloudelliset realiteetit ovat meille selvät
    • ...eikä se tue kovin hurjia ratkaisuja, koska vaikka valtasuhde on syvästi osa meitä, se ei ole meille kaiken aikaa se Kaikkein Tärkein Asia, jolle muut taipuvat
  • I haluaa minulle ja meille hyvää, niin nyt kuin pitkässä juoksussa 
    • ...lyhytnäköiset ratkaisut ampuisivat vain meitä jalkaan
  • Olemme kummatkin valveutuneita taloudellisissa asioissa
    • ...minä tiedän, sinä tiedät, me tiedämme...kaikki on selvää ja olemme yhtä mieltä asioista - tätä voisi kuvailla monin ylisanoin normaalisti, mutta alistuva minussa huokaisee pitkästyneenä :)

Ja kun kerran kaikki on niin hyvin ja kerrassaan tasapainoisesti, on taloudellisen vallan käyttö vain yksi asia jota välillä makustelen, mutta johon en tartu tosissaan.

En joudu kohtaamaan oikeasti valintaa siitä, onko tämä liikaa vai pystynkö siihen. En joudu miettimään taloudellisten seksileikkien vaikutuksia tulevaisuuteeni, terveyteeni, hyvinvointiini, vapauteeni, mahdollisuuksiini, eläkkeeseeni, läheisiini.

Mutta silti se ajatus ilmoittelee välillä itsestään. 

Mitä jos? 

Se on kuitenkin helppo työntää pois, koska kaikki on selkeää. Tietysti voin olla omistettu ja omistautunut, ja silti taloudellisesti vapaa lähtemään milloin vain tästä suhteesta. Minulla voi olla omia ansioita, säästöjä ja sijoituksia. Minulla on vapaus tehdä itse päätökset jotka koskevat omaa talouttani. 

Se kaikki on vain hyvää meidän yhteiseen pottiimme ja I:n tavoite on aina ollut itseohjautuva, fiksu pikkulintu, joka sopivissa asioissa on hölmö ja avuton... 

Joten: minä valitsen olla tässä, kykenevänä ja jaloillani seisovana. Otetaan ne kiksit sitten vaikka huvittelurahan kautta, jossain vaiheessa... :)

 

-pikkulintu, joka välillä pohtii sitä, missä kohtaa varakkuusjanaa on suurin kynnys rahaleikkeihin

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti