Yhtä varmasti kuin aina ennenkin, olen tuntenut kevään vaikutuksen mielessäni viime viikkoina. Lisääntynyt valoisuus ja vihertyvä luonto saa minut joka vuosi käyntiin kuin ei koskaan aiemmin. Tänä vuonna kevät on kuitenkin ollut hyvin erilainen. Enkä puhu pelkästä virusepidemiasta.
Talveton talvi ikuisena loppusyksyn synkkyytenä tuntui kestävän äärettömän kauan. Hiihtolomakaudelle suunniteltu etelän reissu jäi sattuneesta syystä tekemättä ja niin myös tilalle suunniteltu korvaava matka pääsiäisenä. Epidemian myötä media on täyttynyt ohjeista siihen, miten saada aika kulumaan ja mitä kaikkea voitkaan nyt tehdä kun on vain aikaa...
Paitsi että ei ole! Firman kanssa on ollut kiireempää kuin koskaan, en usko eläessäni tehneeni niin paljon töitä kuin tänä keväänä. Tietysti ongelma on vireeltään positiivinen ja luonteeltaan ehkä enemmänkin haaste, mutta haaste yhtä kaikki. Lasten etäkoulu on vielä tuonut kiireen keskelle omat pikku jujunsa. Sosiaalinen eristäytyminenkin on vielä muokanut päivittäistä arkea omalta osaltaan, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin uskallan tunnustaakaan.
Kaiken tämän keskellä kevät tuntuu saman aikaan sekä tervetulleelta että oudon epämääräiseltä. Tavallisesti kevät on itselleni vuoden energisintä ja henkisintä aikaa, ennen kesän pysähdystaukoa ja todellisuuspakoa. Jo vuosikymmenet olen suorittanut omat pakanalliset kevätriittini luonnon keskellä, maannut tyydytettynä tyynessä aurinkoisessa sopessani, pehmeää ihoa sivellen ja akkujani valossa ladaten. Todennäköisesti tänä vuonnakin, mutta jotain on nyt myös perustavanlaatuisesti toisin.
Epävarmuus asioiden pysähtymisestä kesällä. Epävarmuus tulevasta todellisuuspaosta, tuntuu mielen taustalla outona epävarmuutena kevään koko olemuksesta ja tarkoituksesta. "Jollei olekaan kesää, niin mikä silloin on kevään merkitys?" Merkitys osana outoa vuodenkiertoa, jossa ei ollut lainkaan talvea?
Tavallisesti kevät saa haluni käyntiin voimakkaammin kuin mikään muu vuodenaika. Pelkkä ajatus seksistä raikkaassa kevätilmassa, auringonsäteiden imeytyessä paljaalle iholle ja lintujen säestäessä katkeamattomana liverryksenä kokemusta, saa minut malttamattomana odottamaan toukokuun lämpöä ja kielojen ja hiirenkorvien kuulasta vihreää. Raikasta ilmaa ennen hyttysiä ja helteitä.
Mietin tuttuja piilopaikkoja ja menneiden vuosien riittejä, mietin sormenpäiden pyyhkimiä ihoja, niin erilaisia ja samalla kuitenkin niin samanlaisia. Pikkulinnun iho on kuin jumalattarilla, sellainen aito ambrosiaa hehkuva vauvanpyllyiho, josta rikkaat rouvat olisivat valmiit antamaan taivaspaikkansa ja johon tuntee jatkuvaa halua upottaa hampaansa. Eikä vain näykätäkseen, vaan rouskauttaakseen kunnolla suun täydeltä...
Tänä keväänä riitti on pikkulinnun kanssa, se on selvää. Sosiaalinen eristäytyminen pitää huolen siitä, etten voi tarjota pikku cockqueanilleni nyt hänen kaipaamiaan kokemuksia. Enkä edes tiedä koska pystyn. Tuntuu turhauttavalta kirjoittaakaan kenenkään kanssa, kun ei ole tietoa siitä, milloin olisi mahdollista nähdä saati sitten tehdä mitään. Ja silti, juuri kirjoittamalla oppii ihmisistä niin paljon asioita. Asioita, joita voi joskus olla hyvin vaikeaa saada kuulla kasvokkain. Kirjoittamalla pystyy luomaan yhteyksiä, jotka täydentyvät kosketuksen myötä. Kosketus on lopulta tärkeintä ja ymmärtämällä ajatuksia muuttuu kosketuskin merkityksellisemmäksi.
Ja kosketus voi todella olla merkityksellistä. Hyvin merkityksellistä, vaikka tapaaminen itsessään olisikin vain satunnainen ja ihminenkin ehkä pelkästään ohimenomatkalla. Kosketus voi parhaimmillaan tiivistää yhteen silmänräpäykseen suunnattoman kimpun tunteita ja sanoja. Yksi kosketus voi kertoa enemmän kuin koko viisi tuntia sessiota ennen sitä. Ja kosketus keväisen luonnon keskellä... Se voi räjäyttää tajunnan ja tietoisuuden...
Luulen, että jos olisi mahdollista, muuttaisin kevään mukana. Hankkisin muutamia asuntoja eri puolilta maailmaa ja kun kevät yhdessä kodissa alkaisi muuttua kesäksi, muuttaisin seuraavaan ja jatkaisin elämääni keväässä. Ikuisessa keväässä, ikuisessa kosketuksessa...
En tiedä miten ihmiset voivat selviytyä ilman kosketusta toiseen ihmiseen? Se ei voi olla terveellistä, varsinkaan näin keväällä...
-Mr.Inathu, sekavissa kevätmietinnöissään
Pikkulintu ja sähköinen kosketus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti