Niin, se olisi sitten taasen se kovasti odotettu kesä täällä :)
Kesäkuu välkkyy tuossa jo muutaman päivän päässä, juhannus muutaman viikon ja lämpimät säät tulivat jo, ja niin tulin minäkin...
Viime viikonlopun sää oli täydellinen perinteiselle kevätrituaalille, joka itselleni on julistanut kesän alkamista jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen rituaalinomainen kerta luonnossa elämää tihkuvan ja silmissä kasvavan vihreyden keskellä. Lehtien jo alkaessa peittää näkyvyyttä ja auringon lämmittäessä paljasta ihoa. Hyttyset vielä loistavat poissaolollaan ja tyynessä paikassa keho tuntuu keräävän auringon valosta energiaa kuin kallioilla paistattelevilla vaihtolämpöisillä konsanaan. Kesä on täällä taas!
Niin kuin kuukausi sitten kirjoitin, olen ehdottomasti kevätihminen. Suomessa kevät on lyhyt, epävakaa ja lähes väkivaltaisen raju. Luonto herää hetkessä ja aurinkoa kohden tavoitteleva uusi elämä kasvaa kirjaimellisesti silmissä, repien riekaleiksi kasvun tielle jääneet edellisten kasvukausien jäänteet. Niin kotoperäinen kuin kesäksi takaisin palannut faunakin lisääntyy raivokkaasti täyttäen ilman äänillään ja läsnäolollaan. Tuntuu kuin koko maailma olisi juuri hetken kuluttua räjähtämäisillään.
Kevät on sen hetki, kun maailman kuiva kausi päättyy ja esileikistä päästään itse asiaan. Ensimmäisten aurinkoisten ja lämpimien päivien lopulta saapuessa, katoavat estot ja intohimo saa vallan eläimellisen aktin käynnistyessä. Kunnes sitten heinäkuussa jo vain maataan raukeina ja
tyytyväisinä maailman kainalossa, kesän lämmössä. Sitten alkavat hätäisimmät jo toivoa helteiden
hellittämistä ja odotella rauhallisempaa syksyä hiipivästi pimeytyvässä maailmassa, joka ennakoi taas kerran uutta kylmää kautta. Vaan kuka antaisi silloin edes aftercarea meille, jotka haluaisivat ottaa heti uuden varvin, ilman ikuisuuden tuntuista puolen vuoden odottelua?
Tänä vuonna kevätrituaalin paikaksi valitsin tutun korkean avokallion huipun, josta jyrkänteen reunalta aukeavat huikaisevat maisemat, yli lainehtivien ja rikkumattomien metsäpeitteiden. Jo pelkkä matka sinne peltomaisemia penetroivia mutkittelevia maanteitä moottoripyörällä kanttaillen on itsessään suuri nautinto, mutta vasta siellä avoimen maiseman keskellä, missä ihmisen tuottamaa ääntä ei kuulu, odottaa todellinen nautinto ;)
Tänä vuonna kevärituaaliin ei kuulunut ulkoisesti näkyvää symboliikkaa tai rituaalinomaisia toiminteita, mutta henkisesti se oli erittäin voimakas kokemus! Kokemus, joka tyydytti Tarpeen totaalisesti, jopa monen päivän ajaksi. Uskomattoman upeaa!
Tervetuloa Kesä!
-Mr.Inathu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti