Ohjaamisesta

Kun sain tehtäväkseni kertoa miltä minusta tuntuu olla juuri Herrani ohjauksessa, päällimmäisin ajatukseni oli se, että olen ollut alusta saakka hyvin onnekas.

Olenhan löytänyt niin kinkyyn kuin arkeenkin sopivan kumppanin, joka myös nauttii hieman solmussa olevan nuoren naisen mentoroimisesta ja ohjaamisesta. Vieläpä äärimmäisen kärsivällisen ja osaavan sellaisen...

Epäilemättä jollain tavalla eksyksissä oleville nuorille alistujille riittää dominoivia opastajia enemmänkin kuin vain tämän yhden yksilön verran. Jokin siinä henkisessä rikkinäisyydessä taitaa kutkuttaa dominoivia persoonia…

Tai sitten sen tuomat negatiiviset puolet ollaan valmiita sietämään, jos ohessa tulee alistumista, kokemuksia, hyväksyntää, rakkautta ja ohjausta janoava bambi jäällä?

Kenties joku myös aidosti haluaa “korjata” jonkun vain hyvää hyvyyttään… Tai sitten ihan vaan hyväksikäyttää surutta ilman yleviä tarkoitusperiä.

Joka tapauksessa, olen onnekas kun satun olemaan juuri Herrani kanssa. Olen tietoinen siitä, että Hän on herättänyt monen kaltaiseni ihmisen kiinnostuksen kirjoituksillaan.

Mistä kiinnostuin Herrassani alunperin

Itsekin kiinnitin Häneen huomiota ennen kuin vaihdoimme yhtäkään viestiä keskenämme. Foorumilta piirtyi kuva kokeneesta, kiehtovasta, älykkäästä, huumorintajuisesta ja moniuloitteisesta D:stä. Sellaisesta joka varmaan osaisi viedä minut kärsivällisesti minne ikinä haluaisikaan.

Hän vaikutti sellaiselta, jonka kanssa voisin kokea juuri sellaisia henkisiä sessioita joista olin kiinnostunut. Ja joka voisi auttaa minua niissä asioissa joissa kompastelin, joissa tarvitsin apua ja hahmon johon tukeutua.

Kuten hän profiilissaankin kirjoittaa: “...ainahan minä tuppaan sortua tutustumaan sellaisiin alitajuntansa syövereissä kiemurteleviin mielenkiintoisiin otuksiin…” Niinpä…

Olen ollut siis hyvin onnekas ollessani juuri se henkilö, johon Hän on investoinut niin paljon jaksamistaan ja aikaansa vuosien saatossa. Minä haluan olla Hänen pikkuisensa, se josta pidetään huolta. Muitakin tulijoita on sille paikalle ollut.

Ohjauksen vaikutukset

Hänen lintunaan olen alkanut vähitellen kasvaa oikeaan suuntaan.

Hän on auttanut ihmissuhteissani kun vielä säädin niiden kanssa. Ohjannut läpi vaikeiden aikojen ja luonut minulle tukea ja turvaa sekä luottamusta elämään, itseeni ja Häneen.

Olen tasaisempi ja onnellisempi Hänen ansiostaan, sekä itsetuntemukseni ja itsetuntoni on parempi kuin aiemmin.

Hän on ohjannut minut opiskelemaan alaani, auttanut uravalinnoissa, neuvonut, pakottanut, kiristänyt ja lempeästi töninyt eteenpäin kun on ollut vaikeaa arjessa.

Hänen avullaan minä etenen elämässäni sen sijaan että polkisin paikoillani. Sillä vaikka minä olen tehnyt töitä paljon kaiken eteen, en olisi pystynyt siihen ilman Hänen apuaan. Siitä minä olen hyvin kiitollinen Herralleni.

Ohjauksessa täytyy mukautua toisen tapoihin ja hyväksyä erilaiset näkemykset asioista. Minulle se on tarkoittanut usein luopumista ilmaisuista:

• en osaa kuitenkaan
• en ole tarpeeksi hyvä
• en jaksa yrittää
• en halua tehdä sitä
• ei kiinnosta mikään nyt
• mitä jos käykin näin
• haluan vain olla rauhassa.

Vastahakoisesti olen kerta toisensa jälkeen luopunut omasta mielipiteestäni ja tehnyt kuten minulle on sanottu. Vaikeinta on ollut totteleminen ja itsemääräämisoikeudesta luopuminen. Haluaisin tehdä oman mieleni mukaan, vaikkei se olisikaan järkevintä…

Omasta tahdosta luopuminen on useimmiten nöyryyttävää ja ärsyttävää, vaikka kuinka tietäisi sen olevan parempi vaihtoehto.

Mitä se on ollut käytännössä? Kiukun nielemistä. Epävarmuuden sietämistä. Herraani luottamista. Vaikeiden asioiden kohtaamista ja liikkeessä pysymistä. Puhumista ja avoimuutta sulkeutumisen sijaan. Anelemista, väsymistä, suostumista. Rohkeutta ja sinnikkyyttä. Yrittämistä yhä uudelleen...

Miten näen tulevaisuuden

Tulevaisuuden näen jatkona kaikille vaikeuksille ja onnistumisille jotka olemme vuosien saatossa kohdanneet. Polku etenee polveillen, mutta tuskin muuttuu moottoritieksi.

Tiedän että haasteita on tulevaisuudessakin ja tarvitsen yhä Hänen ohjaustaan eri asioissa. Olenhan hänen pikkuisensa… ;) En kuitenkaan tavoittele taantumista. Olen selväjärkinen aikuinen ihminen, joka osaa kyllä pitää huolen itsestään silloin kun on pakko.

Suhteemme idea on kuitenkin se, ettei minun kaikissa asioissa ole aina oltava se vastuunkantaja itseäni koskevissa asioissa. Minä voin tukeutua Herraani kun sille on tarve ja mahdollisuus, tai silloin kun se vain sattuu tuntumaan hauskalta. 

Kaiken myötä myös minulta odotettu vastuun määrä on kasvanut. En ole voinut enää vain löllötellä Herrani ohjauksessa, vaan minun on ollut yhä enemmän mukauduttava huolehtimaan myös hänen hyvinvoinnistaan aivan eri tavalla kuin aiemmin. Sen kanssa en vielä oikein ole sinut, mutta ehkä vähitellen...

-pikkulintu

 Unboxing