Arkisia kinkyviboja on tällä viikolla riittänyt omalla kohdallani. Olimme kuvaamassa luonnossa ja sen jatkoseurauksena olen todellakin tiedostanut olleeni kinkyssä kuvaussessiossa... Pari ensimmäistä päivää käytännössä joka hetki.
Tällä kertaa kyse ei ole klassisesta "aran perseen syndroomasta", tuosta herkullisesta tilasta joka tuo hymyn huulille aina istahtaessa seuraavien päivien ajan. Voi kuinka pervoja sitä onkaan oltu ja voi kun nuokin kollegat arvaisivat mitä minä harrastelin hetki sitten... Mutta ei näin tällä kertaa...
Emme erityisesti sessioineet. Valokuvaus sai kyllä selkeää session makua loppupuolella mutta minun tuskainen oloni ei tällä erää ole aiheutunut piiskanheiluttelusta tai rajusta anaalipanostakaan.
Tällä kertaa jälkituska on ollut paljon kovempi. :(
Minussa on nimittäin 43 hyttysenpistoa ja ne kaikki kutisivat aivan perkeleesti varsinkin ensimmäiset päivät ennen kuin keksin hakea hydrokortisonia apuun. Se tuska! Sietämätön poltteleva kokonaisvaltainen kutka joka esimerkiksi paheni bussiin juostessa kun vaattet hiersivät...
Sellaista kidutusta kun tuntee joka hetki vartalossaan niin kyllä mielessä pyörii myös harmin alkulähde.
Olihan siellä kuvaustilanteessakin aitoja kiljahduksia ja raudoissa riuhtomisia. Ne penteleet löysivät avuttoman kohteen, enkä voinut kuin sätkiä kuvauksen lomassa. Kidutus oli tosiaan aika aitoa. :(
Lisäksi Herrani teki myös kevyitä jälkiä kuvaustarkoituksiin sekä hieman lisää tilanteen innostamanakin ja niitä onkin ollut mukavaa katsoa nämä päivät. Eivät ne ole mitään ihmeellisiä ruhjeita tai sinimustia alueita eikä mistään rankasta sessiostakaan ollut kyse, mutta kuitenkin tykkään siitä että näen ne. On esimerkiksi mukavaa laittaa toppia ylle tietäen että sitä laskemalla näkyisi muutakin kuin koskematonta ihoa.
- pikkulintu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti